Seikkailu läpi Eestinmaan on nyt ohi, se päättyi keskiviikkoiltana täysperävaunullisen rekan kyydissä rantaväylälle Jyväskylään. Siihen se kylmän viileesti pysähtyi tien laitaan: “jos mä jätän teidän vaikka tähä…” Semmoinen on rekkamies. Vähän siinä rekka oli autojen tiellä kun kopista ulos kömmittiin.
Ideahan tuli ihan yllättäen, ei kovin montaa päivää ennen reissua, että heii! Mennään Viroon liftaamaan! (Joo!) Ystäväiseni Jonnan kanssa siis matkassa. (lisää…)
Minna lähti joitakin päiviä sitten Keniaan työharjoitteluun, kolmeksi kuukaudeksi. Joitakin päiviä sitten (ei tiijetä tarkkaa päivää) tuli myös kaksi vuotta seurustelua täyteen. Huh, kun kaksi vuotta on menneet nopeasti. Sanomattakin selvää, että toivon 3kk menevän myös ohi hetkessä, eli ystävät ja työtoverit, pitäkäähän mut puuhakkaana koko kesän! :-)
Viime yönä jakelin Arktisen Upeeta/Live Herring -julisteita keskustassa tuulen tuivertaessa korvissa ja vesisateen tihkutessa naamalle. Myöhemmin puoliltaöin olin kävelyllä Pekan kanssa ja taivas satoi räntänä alas. Aamulla herään ja maa on valkoisena: täällä se nyt on. Syksy on loppumaisillaan ja talven kylmä koura otti kiinni myös Jyväskylästä. Aiemmin kuvailemani kaunis ja mukava syksy on nyt ohi. Viime vuonna ensilumi satoi 25.10. – otin kuvan silloinkin, kuten myös vuonna 2004. Laitan ne joskus tänne, nyt on hieman kiire ommella naamiaisasua (vangin paita) tämäniltaisiin bileisiin Kuopiossa.
Kun kukaan ei kuitenkaan tämmöisellä tuulella ja tuiverruksella halua lähteä ulos, voin suositella mielenkiintoista Reidar Palmgrenin haastattelua YLE:n elävästä arkistosta.
Siivosin!
Tässä kuvassa on nyt niin vähän roinaa, ettei voi kertoilla hauskoja juttuja esineistä. Paitsi että tuo pieni purkki levarin päällä kukan edessä on kiva, siinä lukee “yönamia”. Muumimamman laitoin seinälle tänään.
