Ihminen.org - Mikael Korpela » Telttailu

I'm coming home

Mikael — Fri, 14 Aug 2009 08:12:36 +0000

Oli vähän huono liftipäivä tuossa taannoin, mutta sitten se kääntyi ihan mukavaksi. Odessasta ei kyytiä meinannut löytyä millään. Yhdellä kyydillä pääsin keskustasta kaupungin laidalle, jossa oli muikea parikilometrinen tehtaille jonottava rekkajono vastassa. Kävelyä helteessä. Rekkojen jälkeisellä paikalla oli neljä muutakin liftaria odottamassa, joten tovi meni jo pelkästään tienlaidassa odottaessa omaa vuoroa. Siinä joku venäjää puhuva tyyppi myi tienlaitatorillaan vesi- ja hunajameloneita. Hyvä lounas ~0,10 €.

Lopulta tapasin tien varrella Nazarin, ukrainalaisen liftarimiekkosen, joka oli suuntaamassa länsi-Ukrainaan satoja kilometrejä samaan suuntaan kuin minäkin. Kuitenkin kävi niin, että pääsimme vain muutamia kymmeniä kilometrejä Odessasta Kiovan suuntaan. Yöllinen tähtitaivas, teltta ja pussimuonaa kaasukeittimellä. Liftaustarinoita! Paljon!

Seuraavana päivänä liftaus onnistui hieman paremmin; yli 900 kilometriä yhden päivän aikana ja perille päästiin yhdeltä yöllä. Majoituttiin Nazarin vanhempien luokse ja ah, Ukrainalaista perinneruokaa, grillailua ja rentoilua! Jäin tänne päiväksi pyykkäämään, siistimään kamoja ja ihan vain keräämään voimia loppumatkalle. Nazarin kanssa viihtyisi pidempäänkin, mutta alkaa tulla kiire Suomeen.

Miljoonan tähden hotellissa

Mikael — Sat, 01 Aug 2009 20:13:02 +0000

Telttapaikka moottoritien varrella.

Superhienoa on liftaaminen. Eilen taittui muikeat 600 kilometriä Prahasta 15-20 kilometrin päähän Budapestin keskustasta. Moottoritien varteen sitten yöllä puoli neljältä urheana ja väsyneenä virittelin telttaani kasaan lähes täydellisessä pimeydessä. Taskulampun valokeila vain vilkkuu kun meikäpoika liftaajan majapaikkaa pystyttää – miljoonan tähden hotellia.

Joku pellonlaita siinä oli. Tosi muhkurainen paikka, mutta ei siinä pimeydessä nähnyt valikoida. Aamulla 30m päästä löytyikin tie, kun rekat suhahteli hommiin viereiselle teollisuusalueelle. Budapestissä asuu 1,7 miljoonaa ihmistä. Vaude mikä kaupunki telttailla!

Tähtiäkin oli, vaikka Budapestin yö on liian kirkas. Slovakian vuoristossa näin pitkästä aikaa milky wayn, joka halkoo taivasta komeana. Meijän galaksi.

Hyvin tilaa rupatella Poliisin kanssa liftipaikasta. Brno, Czech Rebublic 31.7.2009

Sitten tarinan alkupuolelle. Prahasta pääsin kaupungissa shoppailtuani liikkeelle vasta kahden jälkeen suoraan 30km/h liikenneruuhkaan motarinvarteen. Maan itälaidalla Brnossa jouduin iltakahdeksan jälkeen ensimmäistä kertaa tekemisiin poliisin kanssa. Virkavalta vilkutteli valojaan ja tuli rupattelemaan moottoritiellä liftaamisesta. Höh. Olishan siinä ollut huoltsikkaa ja ramppia, mutta ilta pimieni ja minua laiskotti. Kyllä mä oikeasti tiedän että se laitonta on, kunhan siinä sitten tietämätöntä pelleilin. Puolassa ja Liettuassa poliisit vain vilkuttivat. Huoltoasemalla sitten tuli pimeä.

Vaan! Kohta olin vain yhtä isoa hymyä. Vanha iso Land rover kera saksalaisen perheen (standardit kaksi lasta ja koira) noukki minut kyytiin ja ilmoitti, että pääsisin Budapestiin asti. Kyyti oli parhautta. Perheen isäukko oli vanha reissaaja ja kiertänyt maailmaa. Kun Berliinin muuri kaatui, oli mies ollut Venäjällä autoineen kiertelemässä. Tarinoita vaihtaen yöllinen matka sujui mainiosti pikkuteitä kierrellen suurimmaksi osaksi Slovakian puolella. Motaria mukavempaa moinen. Seikkailut Kreikassa 70-luvulla luonnonsujelutyötä tehden (hankaluuksineen mafian kanssa), liftausreissut Italiassa ja suloiset rakkaustarinat unkarista. Täällä menee tämä iso joki. Se laskee Slovakiasta ja halkoo tiensä Unkarin läpi – mies on sen melonut nuorempana. Tällä erää mies oli yhdistänyt perhelomailun Romaniaan ja käärmeiden salakuljettamisen Saksasta Unkariin. Joku kun oli moisia vienyt täältä matkamuistoksi, eikä enää halunnutkaan hoitaa käärmekatrasta sen vain kasvaessa. Ne piti nyt palauttaa tietylle purolle Budapestin lähellä.

Budapest. 1.8.2009

Budapestissä sitten jäin heti alkuunsa kiinni liputta matkustamisesta bussissa. Nostin automaatista rahaa, mutta se sylki vain 10 000 forintsin seteleitä. Yksi euro on vissiin 266 forintsia. Niillä mitään lippuja ostella. Sakko olisi ollut 6000 forintsia, mutta juttelin sen sitten puoleen. Noin niinkuin yleisesti ajattelen, että tänne sitä Suomalaista hyvinvointia on hyvä kylvää ja ihan mielelläni maksan lipusta sen 40 senttiä.

Olen tällä hetkellä aikalailla sekaisin hintatasojen ja eri valuuttojen kanssa. Unkari on nyt seitsemäs valtio ja pari-kolmehan olisi vielä edessä (Transnistriassa on oma rahansa käytössä, vaikka ovatkin osa Moldovaa, mutta siellä tuskin tarvitsen käteistä). Olis pitänyt ottaa enemmän minigrip-pussukoita. Niiden kyljissä lukee nyt Estonia, Lithuania, Poland, Czech ja Euros. Sit on vielä pussillinen kaikkea sekalaista; latvian lateja, venäjän ruplia, sekä jotain aasialaista rahaa jolla minulta huijattiin vaihtorahat jossain vaiheessa. Oletettavasti jokin pikkusumma, kun en ole ollut tarkkana.

Yksi euro on noin (8/2009)…

15.6 Viron kruunua
0.7 Latvian latia
3.5 Liettuan litaa
4.1 Puolan zlotyä
25.6 Tsekin korunya
266.2 Unkarin forintsia
4.2 Romanian leuta
16 Moldovan leitä
10 Transnistrian ruplaa
11.3 Ukrainan hryvniaa eli grivnaa
Slovakiassa käytetään euroja – jee!

Lännemmässä oleskelu olisi monen asian suhteen helpompaa, mutta ehkä sitten vähän tylsempää?

Rytmi

Mikael — Sat, 11 Jul 2009 15:01:08 +0000

Reggaeland. Płock, 11.7.2009

Yöllinen ranta Puolan suurimman joen varrella, ympärillä pieni Płockin kaupunki. Reggaerytmi tanssittaa läpi yön. Isoja nimiä Jamaikalta. Reggaeyleisö ei pogoa, vaikka rytmi senkin sallisi. Sensijaan hiekassa huojuu ja notkuu huikea määrä rastapäitä. Marisätkä tuoksuu yhtenään joka puolella. Kaikki chillaa.

Telttakylässä ihmiset saavat unta vasta neljän jälkeen, kun viimeinenkin musapaikka hiljenee. Kaupungissa ei ole hostelleja ja vain kymmenisen couchsurfing -tyyppiä, joten ensimmäiset yöt vietin hotellissa – ahh, kunnon sänky ja toimiva suihku pitkästä aikaa. Vähän kuin loma keskellä lomaa. Yö hotellissa maksaa halvimmillaan 30 euroa, mikä on paikalliseen tasoon tottuneelle kallista. Hostelliyö maksaa 10-13 euroa. Viimeinen yö teltassa, sillä sain kaikki arvokamat yhteen autoon lukkojen taakse. Telttaan ei olis uskaltanu jättää konetta yms rompetta.

Nyt vähän myöhäistä lounasta ja sitten taas lavan eteen. Tällä kertaa miulla on jopa suunnitelmia ainakin kolmeksi päiväksi! Huomenna liftataan yhden saksalaisen tytön kanssa (takaisin) Varsovaan, jossa on jo poikkeuksellisesti majapaikka valmiina. Sieltä sitten jatketaan edelleen Krakovaan seuraavana päivänä. Täältä on nelisensataa kilometriä Krakovaan – matka jonka voisi liftata yhdessä päivässä jos lähtisi aamulla. Huomenna ei kuitenkaan herätä aikaiseen, ehei.

Terveisiä teltasta

Mikael — Sun, 28 Jun 2009 01:13:30 +0000

Ei ole parempaa paikkaa ja hetkeä kirjoittaa telttailun tunnelmasta, kuin yöllä kolmelta teltasta ukkosmyrskyn pauhaessa kovimmillaan yllämme.

Liftaaminen Liettuan maaseudulla yltää hauskimpiin liftauskokemuksiin ehdottomasti. Aloitin moottoritien laidalta Kaunasissa – kiellettyä, mutta poliisi ei välitä. Kun kyytini sitten jätti minut tienristeykseen maantiellä, josta minun tuli jatkaa kohti seuraavaa kylää, olin huuli pyöreänä. Siinä oli kapea hiekkatie, eikä autoja mennyt tiheään edes kurjakuntoisella maantiellä. Myöhemmin tie leveni ja kapeni taas, oli välillä päällystetty miten milloinkin, mutta kylät kylien jälkeen vain pienenivät. Kävelin lyhyitä matkoja ja liftasin samalla. Oli ihmisiä, joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä kieltä. Työmiesten autoja ja yksi joka oli jostain syystä täynä kärpäsiä.

Lopulta päädyin viimeiseen kartalla näkyvään pieneen kylään ja sitten viimeisen kilometrin auton takakontissa matkaten (!) vanhalle maatilalle, jossa liftarimiitti olisi.

Pitkään täällä oli minun lisäkseni vain yksi ulkomaalainen – saksalainen mies, mutta tänään tuli yksi Kiinalainen ja pari saksalaista lisää. Kaikki eivät puhu englantia, mutta suurin osa jonkinmoista kuitenkin. Sellainen kotoisa fiilis tuli todella nopeasti. Se, kun voisi todeta, et enkö mä muka ole näitä ihmisiä aina tuntenut? Ihania persoonia. Liftarit ovat usein avarakatseisia ja sosiaalisia.

Huomenna suuntaan todennäköisesti Vilnaan, Liettuan pääkaupunkiin. En tiedä kauanko vietän siellä aikaa, mutta luultavasti ainakin pari-kolme päivää ennen Puolaan matkustamista.

Yöllisiä

Mikael — Sat, 16 May 2009 20:51:31 +0000

Telttailua Pärnussa, Virossa 2007

Yöllä tartteis hipinkin jossain nukkua. 2kk ympäriinsä liikkuminen ilman aikatauluja tietänee hankaluuksia hotellien kanssa – varsinkin isoissa kaupungeissa, joissa ne voivat messujen yms. vuoksi olla täynä. Ainakin Puolasta pitäisi löytyä paljonkin yksityisiä, jotka vuokraavat reissaajille huonetta kohtuulliseen hintaan, eli “noclegi”-majoitusta. Hintojen pitäisi olla luokkaa 20-50 zl hlö/yö. En kuitenkaan ole vielä keksinyt kuinka näihin löytäisi, eikä niin toisaalta ole suurta tarvettakaan. Nimittäin.

Ajattelin hyödyntää mahdollisimman paljon couchsurfing.orgin, hospitalityclub.orgin sekä bewelcome.orgin kaltaisia majoitusverkostoja. Näistä on toistaiseksi vain hyviä kokemuksia sekä majoittujana että majoittajana. Kun yöpyy paikallisten nurkissa, pääsee siihen eloon samantien sisälle, kuin että jos majailisi hotelleissa ja hengailisi vain muiden reissaajien kanssa.

Lisäksi ajattelin kantaa mukanani mahdollisimman kevyttä telttaa, jotta ajoittainen luontomatkailu onnistuu. Teltta on myös hyvä varmuustekijä, kun liftaus joskus kuitenkin venyy yöhön eikä yösijaa ole näköpiirissä. Tarvitsee vielä pähkäillä 1-2 hengen teltan väliltä (2 hengelle olisi jatkossa varmasti paremmin käyttöä) ja hintatasoa, koska suolaisempaan hintaan saisi hyvinkin kevyitä paketteja. Telttavalinnoista sitten lisää, kunhan olen shoppaillut. Täytyy myös selvitellä vielä telttailun lakijuttuja eri valtioissa. Telttailualueita toki aina riittää, mutta ne sitten taas maksavat.