Kyyti. Tauolla Riikassa.

Vilna-moottoritien alku Panevėžysissä. Aurinko nousee, usvaa pellolla.

Bussipysäkki - miljoonan tähden hotelli. Oli ihan lämmin.

Trollikassa sataa.

Minähän en ole kovin mukavuudenhaluinen, olen osoittanut itselleni kaikenlaisilla jännilla seikkailuilla. Pidän valtavasti laiskottelusta, mutta kun vaaditaan sitkeyttä, olen siinä ihan hyvä. Urheilussa en koskaan pärjännyt joukkuelajeissa tai lyhyissä spurteissa, mutta pitkään kestävissä yksinsuorituksissa olin ihan ältsin hyvä, ihan paras.

Kuinka näppärästi siirtyminen Liettuaan Vilnaan onkaan käynyt, yhtä pientä vastoinkäymistä lukuunottamatta, joka sekin oli ihan oma vika. Siitäkin koitui toisaalta vain seikkailua.

Kämpän löysin vuorokaudessa, tosi kivalta alueelta, liettualaisittainkin edullisella vuokralla, hyvän ystävän kämpästä. Tarvitsen työpöydän – kappas vain toisella kaverilla on moinen myynnissä. Tarvitsen näytön – oho kolmannella kaverilla lojuu nurkissa ylimääräinen.

Kun sitten lähdin Tampereelta liftaamaan ja pääsinkin yhdellä kyydillä Helsinkiin, ajattelin että kyllä tässä vielä ehtii johonkin matkalle jumiinkin jäädä. Lautta lähti juuri sopivasti heti kun Helsinkiin pääsin. Tallinnassa vain kävelin hyvään liftipaikkaan kuskaavan bussin pysäkille ja oho siinähän se.

Ensimmäinen kyyti viidessä minuutissa, vain 10km, mutta kuski ei sitä osannut lähtiessä ilmaista koska puhui vain turkkia. Iloinen veikko. Seuraavaksi pysähtyy rekka, jei! Jaahas, ei puhu tämäkään viroa, suomea tai englantia, mutta venäjää. Oho, kyyti Panevėžysiin Liettuaan! Käytännössä lähes koko matka Tampereelta Vilnaan siis kahdella kyydillä.

Matkalla soi venäläinen klubimusaa soittava radiokanava, joka oli vähän niinkuin Latvian tiet. Huonolaatuista ja aika vauhdikasta meininkiä. Sekä tiet että radio pitävät hereillä pitkälle yöhön ajaessa. Haaveilen seikkailuista: Virossa bussipysäkkiä koristaa graffiti “vamos a Madrid”.

Hahmottelin aikatauluja aluksi siten, että pääsisin illaksi Riikaan, josta voisin jatkaa su-aamulla Vilnaan. Kyyti oli kuitenkin menossa vain reilun 100km päähän Vilnasta, eihän tätä voi missata! Mutta oho. Kello oli yli kaksi yöllä, kun kuski jätti minut kaupungin toiselle laidalle motarinalkuun, kuten toivoinkin. Säkkipimeys. Onneksi on taskulamppu ja heijastimia rinkassa. Olisi siinä hotellikin ollut, mutta jos jatkaisin auringon noustua, ei olisi mieltä maksaa ~50 euroa muutaman tunnin unista, kun Vilnassa odottaisi oma suihku ja peti.

Pimeydessä ei voi liftata, mutta kappas tuossahan onkin bussikatos! Ei mitkään makoisimmat yöunet siinä penkillä makuupussi peittona kaikki kledjut päällä, mutta kyllä siinä ihan oikeasti lämpimän kesäyön tavallaan mielellään vietti. Vähän kuin laavussa. Niin ei täällä sillä tavalla pelota, kun sitä mietitte kuitenkin.

Heräsin aamulla auringonnousuun ja kukonlauluun. Mummo pellolla lehmää lypsi, peltiämpäriin. Vain 700km Tampereelta, Euroopan Unionissa.

Kavereiden kanssa liikkeellä ajattelen muiden sietokykyä ja mukavuutta, enkä tuollaiseen yöliftistunttiin olisi lähtenytkään. Mähän olenkin sitkeä. Eihän tossa mitään. Aamulla liftionni tosin kääntyi lähes tyhjällä motarilla ja yli kolmen tunnin aamuliftauksen jälkeen hyppäsin parintunnin välein kulkevaan paikallisbussiin (joka tuli 5min siitä kun asiaa ajattelin) ja matkasin 7km Panevėžysin keskustan linja-autoasemalle. Siellä kun kyselin aikatauluista, lähti seuraava bussi Vilnaan 10min päästä.

Nyt olen odotellut koko päivän kaupungissa rinkan kanssa, jotta saisin avaimeni ihmiseltä joka tuleekin vasta illalla kaupunkiin. Ystäväni, jolta kämpän vuokrasin, on reissussa Ukrainassa ja avain on kaverillaan.

Vähän tällaista, välillä todella näppärää ja välillä ei ihan suju kuten suunnitteli, mutta mikäs tässä!

Viimeisin sutjakka tapaus oli kun kyselin CouchSurfing -nettisivulla ihmisten mielipiteitä halvoista prepaid-kännyliittymistä. Tunnin päästä yhdeltä sitten löytyikin yksi ylimääräinen ja samantien hainkin sen itselleni. Samalla pääsin näppärästi suihkuun ja tutustumaan tulevaan asuinalueeseenkin. Itävaltalais-liettualaiselta homopariskunnalta tuli loistavia vinkkejä kaupungissa elelyyn, joista ensimmäisenä pitänee testata mm. farmers market. Näistä lisää vielä.

Jee!

Nyt sataa vettä aivan kaatamalla. Kaikki rautatieasemalla säikähti salaman paukahdusta ja nauroi sitten. Onneksi ystävällä oli sateenvarjo, sillä sade seurasi meitä trollikkaan.

Lopuksi vielä fiilistelyä Latviasta:

Linja-autossa on tunnelmaa, Pärnu-Tallinna

Pärnusta sain sitten yhden hienoimmista liftikyydeistäni ikinä. Kohdalleni kurvasi paikallisliikennebussi. Mitäs hittoa? Kyydissä istui kuskina Gdanskissa Puolassa nykyään asuva ruotsalainen nainen. Bussi oli uusi ja matkalla tehtaalta Tallinnaan paikallisliikenteen ajokiksi. Penkit olivat vielä muoveissa.

Yhteistä kieltä oli vähän vaikeaa löytää oman heikon ruotsini vuoksi, mutta hienosti sitä sitten mentiin kolmea kieltä puhuen. “Tack so mycket, it was dobra travel, dziekuje! Do widzenia! Heijdo!”

Sitten jäin taas jumiin, mutta nyt vain Tallinnaan. Seuraava laiva, jossa on tilaa, lähtee vasta yhdeksältä. No Tallinna on mukava sateellakin! Tere!

Tampereella hyppäsin lopulta junaan. Tunnin viinikan kaoottisessa risteyksessä räntäsateessa ja kylmässä tuulessa liftattuani kyllästyin siihen touhuun ja kiireeseen. Halusin yöksi Tallinnaan ja minulla oli viimeinen laiva napattavana.

Aamupäivällä liftipaikalle etsiytyminen bussilla sujui jo ihan rutiinilla. Osaan pikkuhiljaa liikkua Tallinnassa ilman karttaa.

Näytän varmaan liian korstolta liftaamiseen mustan talvitakin ja muutenkin tumman vaatetuksen vuoksi. Se symppis punateepaitainen ja kesäinen heppu vetoaa varmasti ihan eri tavalla, kuin tällainen syysmörkö pimeydessä. Kyydit antoivat usein odotututtaa itseään. Eteenpäin kuitenkin pääsin ja aina kuskit puhuivat Suomea. Kaikki ovat olleet Suomessa töissä joskus.

Latvian rajan tuntumassa matkani jumahti täysin. Kahden tunnin hyisen liftaamisen jälkeen laskeutui pimeä. Liftasin huoltoaseman (24h) ja hotellin mainoskyltin vierellä katulamppujen valossa, joten aivan huono asetelma ei ollut. Telttaahan minulla ei ole, eikä näin kylmän kelin makuupussiakaan. Ajattelin jo painella hotellille, kun tapasinkin kolme virolaista roadtrippaajaa matkalla Amsterdamiin. Lopulta pääsin Riikaan tässä rattoisassa seurassa. Tuut meidän mukaan Hollantiin! Viikon päästä takasi Ruotsin kautta! Ei huono idis!

Vaan ei, halusin nyt Riikaan. Pojat oli matkalla juomaan, polttamaan ja etsimään naisia. Kaksi uljaasta roadtrip-kolmikosta alkoivat olla jo Riikan kohdalla niin tuiterissa viskistä, etteivät oikein osanneet navigoida oikeaan suuntaan. Yritin kovasti ohjeistaa suuntaa Liettuaan ja Puolaan, mutta lopulta tästä huolimatta kun tiemme erkanivat, lähtivät jätkät Jurmalaan ja kohti Venäjää. Nägemist vaa!

Kun hyppäsin roadtrippaajien autosta ulos, olin 20km päässä keskustasta Riikan ohitustiellä. Pimeässä, kylmässä ja kello oli yli yhdeksän.

Menin juttelemaan autoaan korjaavalle venäläiselle mieskolmikolle (yli puolet riikalaisista ja 27% maan kansalaisista on venäläisiä). Työnsimme yhdessä auton liikkeelle ja sain kyydin keskustaan. Vanhassa kaupungissa painelin suoraan ensimmäiseen näkemääni hostelliin (vain 6 euroa yö!). Nyt vain hetki, niin väsynyt ja ruokittu matkaaja uinahtaa.

Hostellin rappukäytävässä kuuluu suomalaisen naisseurueen puhetta…

Tallinna muuttuu todella nopeasti. Vanhaa ränsistynyttä puretaan pois ja uutta kiiltävää rakennetaan tilalle. Ns. “kehitys” kulkee kulkuaan ja on vienyt mm. sympaattiset (ja ekologisetkin) trollikat pois katukuvasta, jos vertaan vuoteen 2007, jolloin kävin Tallinnassa ensimmäisen kerran. Tästä ei ole kauaakaan kun viimeksi täällä pyörin. Siispä ohitan Viron aika nopsaan ja siirryn etelämmäksi kohti Puolaa. Perjantaiksi suuntaan Liettuaan telttailemaan ja moikkaamaan muita liftareita; “hitchhikers gathering in Lithuania“.

Nyt nautin vielä vähän Pärnun ihanan pehmeästä hiekasta ja tunnelmasta, moro!