Kyyti. Tauolla Riikassa.

Vilna-moottoritien alku Panevėžysissä. Aurinko nousee, usvaa pellolla.

Bussipysäkki - miljoonan tähden hotelli. Oli ihan lämmin.

Trollikassa sataa.

Minähän en ole kovin mukavuudenhaluinen, olen osoittanut itselleni kaikenlaisilla jännilla seikkailuilla. Pidän valtavasti laiskottelusta, mutta kun vaaditaan sitkeyttä, olen siinä ihan hyvä. Urheilussa en koskaan pärjännyt joukkuelajeissa tai lyhyissä spurteissa, mutta pitkään kestävissä yksinsuorituksissa olin ihan ältsin hyvä, ihan paras.

Kuinka näppärästi siirtyminen Liettuaan Vilnaan onkaan käynyt, yhtä pientä vastoinkäymistä lukuunottamatta, joka sekin oli ihan oma vika. Siitäkin koitui toisaalta vain seikkailua.

Kämpän löysin vuorokaudessa, tosi kivalta alueelta, liettualaisittainkin edullisella vuokralla, hyvän ystävän kämpästä. Tarvitsen työpöydän – kappas vain toisella kaverilla on moinen myynnissä. Tarvitsen näytön – oho kolmannella kaverilla lojuu nurkissa ylimääräinen.

Kun sitten lähdin Tampereelta liftaamaan ja pääsinkin yhdellä kyydillä Helsinkiin, ajattelin että kyllä tässä vielä ehtii johonkin matkalle jumiinkin jäädä. Lautta lähti juuri sopivasti heti kun Helsinkiin pääsin. Tallinnassa vain kävelin hyvään liftipaikkaan kuskaavan bussin pysäkille ja oho siinähän se.

Ensimmäinen kyyti viidessä minuutissa, vain 10km, mutta kuski ei sitä osannut lähtiessä ilmaista koska puhui vain turkkia. Iloinen veikko. Seuraavaksi pysähtyy rekka, jei! Jaahas, ei puhu tämäkään viroa, suomea tai englantia, mutta venäjää. Oho, kyyti Panevėžysiin Liettuaan! Käytännössä lähes koko matka Tampereelta Vilnaan siis kahdella kyydillä.

Matkalla soi venäläinen klubimusaa soittava radiokanava, joka oli vähän niinkuin Latvian tiet. Huonolaatuista ja aika vauhdikasta meininkiä. Sekä tiet että radio pitävät hereillä pitkälle yöhön ajaessa. Haaveilen seikkailuista: Virossa bussipysäkkiä koristaa graffiti “vamos a Madrid”.

Hahmottelin aikatauluja aluksi siten, että pääsisin illaksi Riikaan, josta voisin jatkaa su-aamulla Vilnaan. Kyyti oli kuitenkin menossa vain reilun 100km päähän Vilnasta, eihän tätä voi missata! Mutta oho. Kello oli yli kaksi yöllä, kun kuski jätti minut kaupungin toiselle laidalle motarinalkuun, kuten toivoinkin. Säkkipimeys. Onneksi on taskulamppu ja heijastimia rinkassa. Olisi siinä hotellikin ollut, mutta jos jatkaisin auringon noustua, ei olisi mieltä maksaa ~50 euroa muutaman tunnin unista, kun Vilnassa odottaisi oma suihku ja peti.

Pimeydessä ei voi liftata, mutta kappas tuossahan onkin bussikatos! Ei mitkään makoisimmat yöunet siinä penkillä makuupussi peittona kaikki kledjut päällä, mutta kyllä siinä ihan oikeasti lämpimän kesäyön tavallaan mielellään vietti. Vähän kuin laavussa. Niin ei täällä sillä tavalla pelota, kun sitä mietitte kuitenkin.

Heräsin aamulla auringonnousuun ja kukonlauluun. Mummo pellolla lehmää lypsi, peltiämpäriin. Vain 700km Tampereelta, Euroopan Unionissa.

Kavereiden kanssa liikkeellä ajattelen muiden sietokykyä ja mukavuutta, enkä tuollaiseen yöliftistunttiin olisi lähtenytkään. Mähän olenkin sitkeä. Eihän tossa mitään. Aamulla liftionni tosin kääntyi lähes tyhjällä motarilla ja yli kolmen tunnin aamuliftauksen jälkeen hyppäsin parintunnin välein kulkevaan paikallisbussiin (joka tuli 5min siitä kun asiaa ajattelin) ja matkasin 7km Panevėžysin keskustan linja-autoasemalle. Siellä kun kyselin aikatauluista, lähti seuraava bussi Vilnaan 10min päästä.

Nyt olen odotellut koko päivän kaupungissa rinkan kanssa, jotta saisin avaimeni ihmiseltä joka tuleekin vasta illalla kaupunkiin. Ystäväni, jolta kämpän vuokrasin, on reissussa Ukrainassa ja avain on kaverillaan.

Vähän tällaista, välillä todella näppärää ja välillä ei ihan suju kuten suunnitteli, mutta mikäs tässä!

Viimeisin sutjakka tapaus oli kun kyselin CouchSurfing -nettisivulla ihmisten mielipiteitä halvoista prepaid-kännyliittymistä. Tunnin päästä yhdeltä sitten löytyikin yksi ylimääräinen ja samantien hainkin sen itselleni. Samalla pääsin näppärästi suihkuun ja tutustumaan tulevaan asuinalueeseenkin. Itävaltalais-liettualaiselta homopariskunnalta tuli loistavia vinkkejä kaupungissa elelyyn, joista ensimmäisenä pitänee testata mm. farmers market. Näistä lisää vielä.

Jee!

Nyt sataa vettä aivan kaatamalla. Kaikki rautatieasemalla säikähti salaman paukahdusta ja nauroi sitten. Onneksi ystävällä oli sateenvarjo, sillä sade seurasi meitä trollikkaan.

Lopuksi vielä fiilistelyä Latviasta:

Liftaamassa Kraków - Oświęcim. 27.7.2009

Alueen historia on kammottava ja huomenna otankin hirmuvaltaa sarvista kiinni. Olen kuukauden ajan kuullut puolalaisilta ja muilta reissaajilta kokemuksista; “Se oli kammottava kokemus käydä siellä leireillä.” / “En halua enää koskaan takaisin sinne!” “Oi itkin vain jatkuvasti…” / “Se oli masentava päivä”. Olen menossa yksin koko päiväksi, rauhassa ja rohkeana.

Olen tässä kuukauden aikana katsellut viisiosaisen BBC:n “The Diary of Anne Frank”. Pelkkä TV-ohjelma oli jo aikast’ masentava. Pelkkä ohjelma! Osa päiväkirjan hahmoista kuoli lopulta 1945 mm. Auschwitz-Birkenaun leirillä.

Matkasin tänne Krakovasta (70km) liftaamalla pikkuteitä. Olisi siinä ollut neljäkaistainen A4:kin, mutta tylsäähän se sellainen kun koko päivä aikaa noin lyhyeen matkaan. Siispä pienille teille! Niillä saa odotella joskus tunninkin, mutta mikäs siinä kun Putro laulaa kuulokkeissa ja se tähtikin loisti siniseltä taivaalta taas polttavana.

Loppumatka vasta jänskä olikin. Kaksi luontovalokuvaajaa noukki miut kyytiin ja jätkät tiesï tosi upean maisemareitin hiekkateitä pitkin, komeiden lintuvesien lävitse. Siellä hissuksiin wolkkarilla ajellessa tuli taas mieleen; miks hitossa mä bussissa hikoilisin? Perillä nää jätkät ei tyytyneet siihen, ettei mulla ollut yösijaa vielä. Ajelua kulttuurikeskukselle, soittelua hotelleihin (taas pieni kaupunki ilman hostelleja) ja kas vain hetken päästä miut kyydittiin halvimpaan mestaan. 75 zlotyä hotellista! Hostellista saa maksaa yleensä 50-60zl ja hotellista 150-200zl. Ny on halpa.

Minulla oli se Jänskä juttu Krakovan hostellista, kuten vihjasin. Tein täällä yhden päivän töitä! Kun tultiin Jonnan kanssa Slovakiasta takaisin Krakovaan, tsekattiin netistä hostelli rautatieaseman läheltä, koskapa Jonna lähti junalla/bussilla takaisin Suomeen. Paikkaa ei meinannut löytyä, koska se oli vielä niin uusi, ettei kylttiäkään ollut kadulla. Oltiin kolmannet check-innaajat. Lopulta päädyin tekemään hostellille nettisivut, semmoiset ihan simppelit ja tosi pikaisesti. Tienestimilellä tuota ei voi ottaa, Puolan zloty on niin heikko. Idea vaan oli niin kreisi, että pakkohan minun oli. Kas tuossa: www.wtfkrakow.com/ (logo ei ole miun suunnittelema). Sain kuulla yhdeltä Australialaiselta, että minun kirjoittamat enkkutekstitkin on ihan kelpo kieltä. Lievää rohkaisua siihen suuntaan, että uskaltaisin ilmaista blogiinkin itseäni englanniksi.

Vilna, Liettua

Kaunasin kautta Puolaan vaiko muutamaksi päiväksi Vilnaan, pohdin. Joku siinä sitten tokaisi, ettei tuollaista pitäisi voida edes pohtia. Vilnaan siitä hus! Sitten joku muu kysyi, missä aion nukkua. Sanoin etten tiedä ja kohta päädyinkin kysyjän kotiin. Halaukset ja hyvästi kaikille. Pienen tien laidassa tanssahtelua puolisen tuntia ja seitsemännen auton kyydissä suoraan Vilnan keskustaan. Jei! Helppoa.

Ihanaa, viimein suihkuun kolmen päivän jälkeen (kylmässä purossa kylläkin tuli uitua). Ruokaa, nyrkkipyykkiä ja pohdintaa tulevasta. Ahaa! Sinäkin olet menossa Toruńiin, Puolaan! Mennään yhdessä. Maanantaina näen uuden ystävän leiriltä, tiistaina pelaan ultimatea (frisbee-peli) jonkun porukan kanssa ja keskiviikkona tai torstaina vaihdan maata.

Huomiseksi pitää löytää vielä yösija jostain, mutta tottahan toki semmoinen järjestyy. Hakuna matata, sanotaan.

Telttailua Pärnussa, Virossa 2007

Ajattelin hyödyntää mahdollisimman paljon couchsurfing.orgin, hospitalityclub.orgin sekä bewelcome.orgin kaltaisia majoitusverkostoja. Näistä on toistaiseksi vain hyviä kokemuksia sekä majoittujana että majoittajana. Kun yöpyy paikallisten nurkissa, pääsee siihen eloon samantien sisälle, kuin että jos majailisi hotelleissa ja hengailisi vain muiden reissaajien kanssa.

Lisäksi ajattelin kantaa mukanani mahdollisimman kevyttä telttaa, jotta ajoittainen luontomatkailu onnistuu. Teltta on myös hyvä varmuustekijä, kun liftaus joskus kuitenkin venyy yöhön eikä yösijaa ole näköpiirissä. Tarvitsee vielä pähkäillä 1-2 hengen teltan väliltä (2 hengelle olisi jatkossa varmasti paremmin käyttöä) ja hintatasoa, koska suolaisempaan hintaan saisi hyvinkin kevyitä paketteja. Telttavalinnoista sitten lisää, kunhan olen shoppaillut. Täytyy myös selvitellä vielä telttailun lakijuttuja eri valtioissa. Telttailualueita toki aina riittää, mutta ne sitten taas maksavat.