Tag Archives: Liftaaminen
Tänään ylitin Karpaatit
Ohitin “Drakulan linnan”. Olen sanaton poitsu näiden vuorien, laaksojen ja maaseudun kauneudesta. Korvat lukossa ja päässä suhisee korkeuserojen vuoksi. Luulen, ettei niin kauniita sanoja ole vielä keksitykään, joilla näitä maisemia voisi kuvailla. Vuoria ympäröivät laakeat tasangot, joilla paimentaa lampaita, nautoja … Continue reading
Tämä käy työstä
Kuten eilen jo pohdin, käy tämä nopeasti liikkuminen parhaillaan ihan työstä. Oi, minulla on jo rutiinikin. Nousen aamulla, etsin ruokaa ja muuta jos tarvitsen mitään ennenkuin selviydyn kaupungista ulosvievän tien alkuun. Liftaan puolestapäivästä eteenpäin hämärän tuloon asti, jonnekkin kahdeksaan-yhdeksään (aikavyöhykekin … Continue reading
Eri maa on jännä
Nyt on jännä maa. Pääsin aika lyhyen matkan vain ensimmäiseen kaupunkiin rajan takana. Älytöntä odottamista taas vain ollut. Varjossakin 30-35 astetta. Unkarissa liftaaminen ei ole helppoa. Kävelin kaduilla hämärän laskeutuessa hiljalleen. Rumaa, kurjaa, köyhää. Kaupunki on Jyväskylän kokoinen ja olen … Continue reading
Oot rekkamies
Olen parhaillaan aivan mainion rekkamiekkosen kyydissä. Edellinen kyytini auttoi minut pois Budapestistä muutaman kilometrin päähän huoltoasemalle polttaen samalla marisätkää ja kertoen juttuja Unkarin musaskenestä että festareista. Siellä huoltoasemalla minua odotti jumitus. Neljä tuntia (Siis huh!) odottamista kyltin kanssa, ilman kylttiä, … Continue reading
Miljoonan tähden hotellissa
Superhienoa on liftaaminen. Eilen taittui muikeat 600 kilometriä Prahasta 15-20 kilometrin päähän Budapestin keskustasta. Moottoritien varteen sitten yöllä puoli neljältä urheana ja väsyneenä virittelin telttaani kasaan lähes täydellisessä pimeydessä. Taskulampun valokeila vain vilkkuu kun meikäpoika liftaajan majapaikkaa pystyttää – miljoonan … Continue reading
Seikkailu on Hieno sana!
Mä en mene Saksaan. Mulla on ollu tämä outo fiilis nyt muutamia päiviä, että jos oon paikallaan, niin ei tunnu hyvältä. Liftaaminen, liikkeellä oleminen ja kuskien kanssa jutustelu on edelleenkin mahtavuutta. Olo tienlaidassa on ihana. Täähän on ihan naurettavaa; tässä … Continue reading
Vika etappi Puolassa ja hyttysten hyökkäys
Itikat! Ne pistää ja lujaa! Vaikka olen kiivennyt kukkulalle katsomaan tähtiä, seikkaillut vuoristupurojen lomassa, liftannut kaikenmoisten peltojen, purojen, jokien ja metsiköiden vierellä, en ole nähnyt kuin ihan muutaman hyttyskäisen. Suomessahan niihin tottuu jo alkukesän aikana. No nyt sitten löytyi hytyskäisiä … Continue reading
On tullut seikkailtua
Hienoa, etten ole ehtinyt koneen äärelle edes hetkeksi kertomaan tarinoita vuorista, liftaamisesta rekkoihin tai täistä hostellin sängyssä. Kyllähän näitä kerkeää ja parhaat tarinat jäävät aina kerrottavaksi (parhaalla tavalla) iltoihin joina lämmitetään lasilliset glögiä tai jotain muuta lämmintä. Vaan ei varmana … Continue reading
Puolan tylsä jättiläinen
Eilinen oli sekava päivä, sillä vaihdoin kaupunkia. Liftauspaikkani ToruÅ„issa oli todella huono ja liftasin siinä puolitoista tuntia. Sitten kävelin kilometrin-kaksi eteenpäin seuraavaan kylään, josta bussipysäkiltä kyyti löytyi minuutissa. Tyypillistä Puolaa. Välillä jumittaa kuin Kekkonen, välillä kulkee todella hurjalla draivilla satoja … Continue reading
Katolla kasvaa puu
Toissapäivänä kävelin Liettuasta Puolaan. Saimme kyydin kahdessa peräkkäin kulkevassa rekassa (Andrzej toisessa ja minä toisessa) rajalle asti. Aiemmin Suomessa olen päässyt rekan nuppiin vain pari kertaa, mutta tällä reissulla valtaosa kilometreistä on kulunut rekassa istumalla. Puolassakin saimme mainiolta rekkakuskilta kyydin … Continue reading