Liftipaikka Budapestin lähellä. Piiitkä odotus. 2.8.2009

Päivän suunnitelma: Budapest - Nyíregyháza

Yhteistä kieltä meillä ei ole. Osaan kaksi sanaa unkaria ja mies ehkä viisi sanaa englantia. Nelkytviisminsasen paussinsa vietimme miehen äidin luona maaseutukylässä. Minulle lämmitettiin purkista kahvia mikrossa (johon laitoimma spray-kermaa) ja paistetuilla kalanpaloilla. Ah! Pienen kylän suuri nainen kanssa mustan koiransa.

Siinä me oltiin, kolme ihmistä euroopasta ja saatoimme vain hymyillä. Kun rekkamies kävi suihkussa, istuin äidin kanssa katsellen ilta-aurinkoa. Juttelimme. En tiedä mitä, mutta nämä vanhat ihmiset vain puhuvat omaa kieltään hitaasti tavuttaen. “Jos se sitten ymmärtäisi”. Opin minä sitten pari sanaa unkaria siinä tovin ihmetellessäni. Näytin valokuvia reissuiltani ja leikin koiran kanssa (se ymmärsi suomea).

Muorin hyvästeltyämme suuntasi rekka kohti kylän raittia – moikkaamaan kavereita paikalliseen baariin. Oltiinhan sitä juuri tultu Frankfurtista asti. Kukaan ei puhunut englantia, mutta aina sitä jotenkin tulee kommunikoitua. Selvitimme mitä olin tekemässä, mistä tulossa ja mihin menossa. Jah! Autostopa Finsko! Hoh!

…

Yöllä sitten löysin itseni taas määränpäästä tinkimässä hotelliyötä (50e!) puoleen hintaan (but just this time okay? okay!). En mä näin fanzyssä hotellissa olekaan ollut. Ihan keskustassa vieläpä. Oli niin väsy, hiki ja nälkä ettei tehnyt mieli kävellä yöllä kaupungin laidalle pensioon montaa kilometriä.

Huomenna Romaniaan. Tulee passillekin jotain käyttöä viimein. Jännittää vähän.

Telttapaikka moottoritien varrella.

Joku pellonlaita siinä oli. Tosi muhkurainen paikka, mutta ei siinä pimeydessä nähnyt valikoida. Aamulla 30m päästä löytyikin tie, kun rekat suhahteli hommiin viereiselle teollisuusalueelle. Budapestissä asuu 1,7 miljoonaa ihmistä. Vaude mikä kaupunki telttailla!

Tähtiäkin oli, vaikka Budapestin yö on liian kirkas. Slovakian vuoristossa näin pitkästä aikaa milky wayn, joka halkoo taivasta komeana. Meijän galaksi.

Hyvin tilaa rupatella Poliisin kanssa liftipaikasta. Brno, Czech Rebublic 31.7.2009

Vaan! Kohta olin vain yhtä isoa hymyä. Vanha iso Land rover kera saksalaisen perheen (standardit kaksi lasta ja koira) noukki minut kyytiin ja ilmoitti, että pääsisin Budapestiin asti. Kyyti oli parhautta. Perheen isäukko oli vanha reissaaja ja kiertänyt maailmaa. Kun Berliinin muuri kaatui, oli mies ollut Venäjällä autoineen kiertelemässä. Tarinoita vaihtaen yöllinen matka sujui mainiosti pikkuteitä kierrellen suurimmaksi osaksi Slovakian puolella. Motaria mukavempaa moinen. Seikkailut Kreikassa 70-luvulla luonnonsujelutyötä tehden (hankaluuksineen mafian kanssa), liftausreissut Italiassa ja suloiset rakkaustarinat unkarista. Täällä menee tämä iso joki. Se laskee Slovakiasta ja halkoo tiensä Unkarin läpi – mies on sen melonut nuorempana. Tällä erää mies oli yhdistänyt perhelomailun Romaniaan ja käärmeiden salakuljettamisen Saksasta Unkariin. Joku kun oli moisia vienyt täältä matkamuistoksi, eikä enää halunnutkaan hoitaa käärmekatrasta sen vain kasvaessa. Ne piti nyt palauttaa tietylle purolle Budapestin lähellä.

Budapest. 1.8.2009

Olen tällä hetkellä aikalailla sekaisin hintatasojen ja eri valuuttojen kanssa. Unkari on nyt seitsemäs valtio ja pari-kolmehan olisi vielä edessä (Transnistriassa on oma rahansa käytössä, vaikka ovatkin osa Moldovaa, mutta siellä tuskin tarvitsen käteistä). Olis pitänyt ottaa enemmän minigrip-pussukoita. Niiden kyljissä lukee nyt Estonia, Lithuania, Poland, Czech ja Euros. Sit on vielä pussillinen kaikkea sekalaista; latvian lateja, venäjän ruplia, sekä jotain aasialaista rahaa jolla minulta huijattiin vaihtorahat jossain vaiheessa. Oletettavasti jokin pikkusumma, kun en ole ollut tarkkana.

Yksi euro on noin (8/2009)…

• 15.6 Viron kruunua
• 0.7 Latvian latia
• 3.5 Liettuan litaa
• 4.1 Puolan zlotyä
• 25.6 Tsekin korunya
• 266.2 Unkarin forintsia
• 4.2 Romanian leuta
• 16 Moldovan leitä
• 10 Transnistrian ruplaa
• 11.3 Ukrainan hryvniaa eli grivnaa
• Slovakiassa käytetään euroja – jee!

Lännemmässä oleskelu olisi monen asian suhteen helpompaa, mutta ehkä sitten vähän tylsempää?

Täähän on ihan naurettavaa; tässä on Praha, yksi kauneimmista kaupungeista ehkä Pariisin jälkeen, eikä se kiinnosta mua just nyt. Toisaalta parhaillaan on pahin turismikausi enkä, olekaan missään törmännyt yhtä moneen suomalaiseen yhtä lyhyessä ajassa. Joka puolella on joku kamera ojossa kuvaamassa jotain historiallista, josta minulla ei ole mitään hajua. Haluaisin vain rauhaa, viettää iltaa paikallisten luona tai edes vaihtaa kokemuksia muiden reissaajien kanssa. Löysin jopa parhaan mahdollisen hostellin jälkimmäiseen – yksi iso (liikunta)sali jossa 70-petiä. Hostellilla on oma baari ja ilmapiiri upea. Aulassa soi vanha rokki. “Travellers Hostel”, suosittelen. Mä en nyt kuitenkaan ole sellaisissa fiiliksissä, että sellainen onnistuisi. Mitä tää on, ei tällaiseen nyt viidessä viikossa voi kyllästyäkään? Ystävä Suomessa puhui samanlaisista kokemuksista. “Sitten pitää liikkua”. Mähän voin mennä ihan mihin ikinä vain haluan. Mä en mene Saksaan tällä kertaa.

Ukrainassa, Odessan kaupungissa mustanmeren rannalla järjestetään viikon päästä liftaritapaaminen 789. Aluksi se “ei ollu mun reitillä”, mutta millä helkkarin “mun reitillä”? On se jos laitetaan olemaan. Täältä on sinne ihan helvetinmoinen matka ja siihen menee muutamia päiviä. Tarttee mitata kilometrit jossain välissä. Kartoista tutkin, että kuljen ainakin alkuun reittiä Praha – Brno (Tsekki) – Bratislava (Slovakia) – Györ – Budapest (Unkari) josta ehkä Moldovan läpi etelä-Ukrainaan vielä tuntemattomia teitä.

Tartten hyvän karttakaupan ja lisätietoa Romaniasta ja Moldovasta. Moldova on Euroopan köyhin valtio ja liftaaminen siellä on vähän erikoisempaa. Kyydit usein odottanevat maksua, mutta katsotaan nyt miten käy. Romaniassa ja Moldovassa liikkuunee käsittääkseni paljon liftareita ja se on yleistä paikallistenkin kesken. Sen pitäisi olla helppoa. Ainoa hankaloittava tekijä lienee 29.7. pidetyt presidentin vaalit. Viimeksi maassa oli väkivaltaisia levottomuuksia vaalien jälkeen. Punnitsen vielä, tarvitseeko minun kiertää Transnistriaa. Suomen suurlähetystö ei ainakaan suosittele sinne menemistä. Kiertäminen on kuitenkin vaikeaa ja alue on tosi kapea. Ehkäpä saisin rekkakyydin suoraan läpi? Luottakaa, mä tiedän – ainakin suurinpiirtein – mitä mä olen tekemässä. Olen turvassa.

Miitin jälkeen tulen Suomeen, luultavasti Ukrainan halki Puolaan Lubliniin ja siitä ylös. Vilnassa saatan pysähtyä muutamiksi päiviksi moikkaamaan tuttuja reissun alkupuolelta. Suomessa pyrin olemaan 20.-26.7.

Praha, mä tuun moikkaamaan sua joskus toiste sitten paremmalla ajalla, rauhassa. Nyt mä kuulen tien kutsun.

Oon ihan ältsin innoissani ja iloinen tästä.

Keskustassa uutta ja vanhaa

Palmu keskustassa? (klikkaa suuremmaksi)

Lopulta aina joku ottaa kyytiin.

Liftari on kärsivällinen. Kylä kylältä sitten etenin tähän suurimpaan; Varsovaan. Puolan tylsään jättiläiseen, joka ehkä sykkii vuorokauden ympäri pienten pilvenpiirtäjiensä ympärillä, mutten vielä ole huomannut minkäänlaista puolalaista särmää. Särmää, josta olen oppinut pitämään. Sellainen Tokion kaltainen sykekin on täällä kuitenkin aika laimeaa. Sen suhteen odotan mielenkiinnolla Berliiniä.

Viimeyön vietin Hostellissa, koska saavuin tänne niin myöhään ilman yösijaa. Ulkona satoi vettä ja jouduin kävelemään kolme kilometriä, koska en jaksanut selvittää julkisten liikennöintiä ilman nettiä. Hostellit ovat aina yhtä tylsiä. Loppuviikoksi joku paikallinen tyttö tarjosi yösijaa, kun kyselin couchsurfingista, joten nyt voinee viimein rauhassa ottaa tuntumaa kaupunkiin. Tämän päivän olen ottanut tuntumaa lähinnä mittaamalla pitkiä katuja etsien langatonta verkkoa (vaikeaa) ja syötävää (helppoa). Haltuunotto on jatkunut pari tuntia vain puiston nurtsilla maatessa. Kirsikoita, leivoksia ja banaaninektaria. Aurinkoa keholle, jottei käsivarren kontrasti pääsisi enää valtavammaksi (on jo).

Varsovalla on perjantaihin asti aikaa tehdä minnuun vaikutus. Joo, lyhyt aika näin isolle kaupungille. Tänään sitten niitä lautapelejä puolalaisten kanssa.

Samuli Putron levy soi.

Siispä, tänään Varsovaan! Tää on nyt taas vähän päähänpisto, eilen pohdin että voisin hengailla vielä ToruÅ„issa muutamia päiviä ja siirtyä suoraan Reggaefestareille PÅ‚ockiin, kun moisen tapahtuman netistä bongasin. Sekopäisiä nämä Puolalaiset paikkojen ja ihmisten nimet. Tuokin pitäisi lausua “puotsck”. Lisäksi tiistaina olisi tiedossa Varsovassa lautapelailua CouchSurfing-tyyppien kanssa.

Mitä siinä kaupungissa nyt sitten on hirveää? Toisen maailmansodan aikaan se käytännössä tuhottiin maan tasalle. Varsovaa ei enää ollut. Kaupungissa on jopa “vanha kaupunki”, mutta edes asukkaat eivät aina tajua, ettei se ole oikeasti vanha. Sellainen samanlainen sympaattisuus ja kauneus kaduilta puuttuu, koska kaikki on “uutta”. Kaupunkia luonnehditaan kylmäksi, bisnesmäiseksi, lasiseksi ja tylsäksi. Ihmisistähän se sitten lopulta aina on kiinni.