Olen nyt yli kymmenen vuotta kirjoittanut verkkopäiväkirjaa julkisesti, sillä aloitin joskus vuosien 1996-1998 tienoilla. Ovat ne vanhatkin tekstit tallessa, mutten niitä missään nimessä aio nyt julkaista. Myöhemmin muutin päiväkirjan nimeksi “blogin” ja siitä asti tekstini ovatkin vielä julkisesti luettavissa.
Tasan neljä vuotta sitten aloitin kauniiden lauseiden keräämisen Lainattuja lauseita -sivulle. Se on tasaisesti säilynyt yhtenä suosituimmista sivuistani.
Internet on muuttunut siinä välissä paljon. Ensin tulivat IRC-galleria (2000) ja blogit (2002-2003). Sitten myöhemmin kaikki haksahtivat kerrasta facebookiin (2007) ja se marmatus yksityisasioiden levittelystä internetissä muutti säveltään. Nyt kaikki näkyivät omalla nimellään, eivätkä hassun hauskoilla nimimerkeillä.
Nyt olen taas ollut tovin hiljaa. Seikkailin ympäriinsä ja olen muuttanut elämääni taas piirun verran enemmän sellaiseksi, kuin tuntuu paremmalta. Sellainen ei ole koskaan ollut varsinkaan minulle erityisen hellppoa, vaan vaatii kaikenlaisten raja-aitojen kaatamista. Olen joskus kuin Itä-Saksa, joka sensuroi itseään ja jossa erilaiset maailmankuvat nykyään kukkivat vapaana. Itä-Saksa ei koskaan radikalisoitunut vaan kaatoi lopulta muurinsa ja muuttui ihan yhteiskuntakelpoiseksi tapaukseksi. Siitäkin on nyt tasan 20 vuotta. Menen luultavasti tammikuussa ensimmäistä kertaa ikinä käymään Berliinissä. Se on ihana, sanovat.
Tätä uutta versiota pohdin ja rakentelin yli vuoden; sen ensimmäiset vedokset ovat lokakuulta 2008. Välissä pystytin wanderlust -nimisen matkablogin, lähinnä seikkailutarinoiden säilömiseen. Nyt muutan sen englanninkieliseksi, koska suurin osa suomenkieltä ymmärtämättömistä ystävistäni liittyvät joka tapauksessa seikkailuihini Suomen ulkopuolella. Lisäksi opiskelen nykyään englanniksi ja tarvitsen harjoitusta kirjoitettuun englantiin. Viikonloppuisin sentäs saan puhua lähinnä Suomea.
Portfolio on vielä poissa linjoilta, mutta duunaan sen nyt seuraavaksi. Siihen tuskin vuotta menee.
16. kesäkuuta, on yö. Olen aloittanut uuden Ihmisen piirtämisen. Uudesta visusta näyttää tulevan hieman synkempi tähän nykyiseen verrattuna, mikä yllättää itseni. Viimeaikainen graafinen suuntaukseni on ollut huomattavasti värikkäämpää ja “puhtaampaa”. Eipä silti, kyllä tämä ihan minun visultani näyttää. Grafiikkani tuolla taiteellisemmalla / viihteellisemmällä puolella on jo pitkään ollut synkkyyteen ja melankoliaan suuntautunutta. Sellaista orgaanista.