Jumissa jossain Latviassa. Sataa räntää.

Näytän edelleenkin vähän roistolta, oli sumuista ja lumista. Sitten lopulta kävi juuri niinkuin arvelin päivän alussa käyvänkin: jäin jumiin rajalle. Ulkona sataa vettä kaatamalla, mutta onneksi löysin Salacgrīvasta hotellin, joka tosin oli hinnoiltaan ihan liian kallis. Toiseksi onneksi onnistuin tinkimään hinnan alle puoleen lopullisesta, vaikka tiskin toisella puolella osattiin vain latviaa, venäjää ja saksaa. Onnistuisikohan Suomessa?

Joskus näin. Lähdin ajoissa juuri tämän vuoksi, nyt on vielä huominen aikaa päätyä Tallinnaan ja Helsinkiin. Tampereelle voi kruisailla vaikka junalla. Väsynyt hippi on nyt ihan tyytyväinen hotellilukaaliin.

Liftipaikka Budapestin lähellä. Piiitkä odotus. 2.8.2009

Päivän suunnitelma: Budapest - Nyíregyháza

Yhteistä kieltä meillä ei ole. Osaan kaksi sanaa unkaria ja mies ehkä viisi sanaa englantia. Nelkytviisminsasen paussinsa vietimme miehen äidin luona maaseutukylässä. Minulle lämmitettiin purkista kahvia mikrossa (johon laitoimma spray-kermaa) ja paistetuilla kalanpaloilla. Ah! Pienen kylän suuri nainen kanssa mustan koiransa.

Siinä me oltiin, kolme ihmistä euroopasta ja saatoimme vain hymyillä. Kun rekkamies kävi suihkussa, istuin äidin kanssa katsellen ilta-aurinkoa. Juttelimme. En tiedä mitä, mutta nämä vanhat ihmiset vain puhuvat omaa kieltään hitaasti tavuttaen. “Jos se sitten ymmärtäisi”. Opin minä sitten pari sanaa unkaria siinä tovin ihmetellessäni. Näytin valokuvia reissuiltani ja leikin koiran kanssa (se ymmärsi suomea).

Muorin hyvästeltyämme suuntasi rekka kohti kylän raittia – moikkaamaan kavereita paikalliseen baariin. Oltiinhan sitä juuri tultu Frankfurtista asti. Kukaan ei puhunut englantia, mutta aina sitä jotenkin tulee kommunikoitua. Selvitimme mitä olin tekemässä, mistä tulossa ja mihin menossa. Jah! Autostopa Finsko! Hoh!

…

Yöllä sitten löysin itseni taas määränpäästä tinkimässä hotelliyötä (50e!) puoleen hintaan (but just this time okay? okay!). En mä näin fanzyssä hotellissa olekaan ollut. Ihan keskustassa vieläpä. Oli niin väsy, hiki ja nälkä ettei tehnyt mieli kävellä yöllä kaupungin laidalle pensioon montaa kilometriä.

Huomenna Romaniaan. Tulee passillekin jotain käyttöä viimein. Jännittää vähän.

Liftaamassa Kraków - Oświęcim. 27.7.2009

Alueen historia on kammottava ja huomenna otankin hirmuvaltaa sarvista kiinni. Olen kuukauden ajan kuullut puolalaisilta ja muilta reissaajilta kokemuksista; “Se oli kammottava kokemus käydä siellä leireillä.” / “En halua enää koskaan takaisin sinne!” “Oi itkin vain jatkuvasti…” / “Se oli masentava päivä”. Olen menossa yksin koko päiväksi, rauhassa ja rohkeana.

Olen tässä kuukauden aikana katsellut viisiosaisen BBC:n “The Diary of Anne Frank”. Pelkkä TV-ohjelma oli jo aikast’ masentava. Pelkkä ohjelma! Osa päiväkirjan hahmoista kuoli lopulta 1945 mm. Auschwitz-Birkenaun leirillä.

Matkasin tänne Krakovasta (70km) liftaamalla pikkuteitä. Olisi siinä ollut neljäkaistainen A4:kin, mutta tylsäähän se sellainen kun koko päivä aikaa noin lyhyeen matkaan. Siispä pienille teille! Niillä saa odotella joskus tunninkin, mutta mikäs siinä kun Putro laulaa kuulokkeissa ja se tähtikin loisti siniseltä taivaalta taas polttavana.

Loppumatka vasta jänskä olikin. Kaksi luontovalokuvaajaa noukki miut kyytiin ja jätkät tiesï tosi upean maisemareitin hiekkateitä pitkin, komeiden lintuvesien lävitse. Siellä hissuksiin wolkkarilla ajellessa tuli taas mieleen; miks hitossa mä bussissa hikoilisin? Perillä nää jätkät ei tyytyneet siihen, ettei mulla ollut yösijaa vielä. Ajelua kulttuurikeskukselle, soittelua hotelleihin (taas pieni kaupunki ilman hostelleja) ja kas vain hetken päästä miut kyydittiin halvimpaan mestaan. 75 zlotyä hotellista! Hostellista saa maksaa yleensä 50-60zl ja hotellista 150-200zl. Ny on halpa.

Minulla oli se Jänskä juttu Krakovan hostellista, kuten vihjasin. Tein täällä yhden päivän töitä! Kun tultiin Jonnan kanssa Slovakiasta takaisin Krakovaan, tsekattiin netistä hostelli rautatieaseman läheltä, koskapa Jonna lähti junalla/bussilla takaisin Suomeen. Paikkaa ei meinannut löytyä, koska se oli vielä niin uusi, ettei kylttiäkään ollut kadulla. Oltiin kolmannet check-innaajat. Lopulta päädyin tekemään hostellille nettisivut, semmoiset ihan simppelit ja tosi pikaisesti. Tienestimilellä tuota ei voi ottaa, Puolan zloty on niin heikko. Idea vaan oli niin kreisi, että pakkohan minun oli. Kas tuossa: www.wtfkrakow.com/ (logo ei ole miun suunnittelema). Sain kuulla yhdeltä Australialaiselta, että minun kirjoittamat enkkutekstitkin on ihan kelpo kieltä. Lievää rohkaisua siihen suuntaan, että uskaltaisin ilmaista blogiinkin itseäni englanniksi.

Dwarin (saksalainen, josta mainitsin) kanssa vierähtikin sitten liftatessa ja Krakovassa (Puola) seikkaillessa lähes viikko. Leikin turistia (ihan kun en muka oikeasti olisi) ja kävin elämäni ensimmäisellä sight seeing -kierroksella. Kestin puoleenväliin ilman migreeniä. Seuraavana päivänä tsekkasimme suolakaivokset Krakovan ja olenkin nyt lähettänyt tekstiviestin 200 metrin syvyydestä maan alta.

Muutoin olen lähinnä istunut puistoissa ja mitannut astellen Krakovan öisiä katuja. Turisteja on, mutta kun täällä viettää yli viikon, löytää talonkulmat ja kellaribaarit joista juuri itse välittää. Paikallisiin ihmisiin on tullut oltua vähemmän yhteydessä, mitä nyt muutamia iltoja istunut ulkona. Ainakin on taas oppinut, että yksin matkustaminen on parhautta. Vain sillä muotoa tulee juteltua vieraille ihmisille ja hakeuduttua kaikenlaiseen kummalliseen ja mielenkiintoiseen seuraan.

Tällä hetkellä siis olen taas Krakovassa, hostellissa johon liittyy yksi toinenkin tarina, mutta kerron siitä myöhemmin.

Samana päivänä kun Dwari lähti eteläisen Puolan vuoristoon, tuli ystäväinen Suomesta Krakovaan moikkaamaan mua. Jonna on reissannut Espanjaa, Ranskaa ja Sveitsiä, mutta matkalla Suomeen hällä oli tovi aikaa. Siinä olimme Krakovassa ilman suunnitelmia ja yli viikko aikaa edessämme, joten kehitimme suunnitelman; mennään Slovakiaan! Joo!

Slovakian ja Puolan rajalla ei sillein hirveesti liikennettä kahdeksalta illalla. 18.7.2009

Neuvostorakentamista. Košice, Slovakia 20.7.2009

Hienointa Slovakiassa on kuitenkin luonto. Hauskoja mäkiä, komeita metsiä ja valtavan kauniita vuoria. KoÅ¡icesta reissasimme (ihan vain bussilla) “Slovakian paratiisiin” – kansallispuistoon, josta olimme bonganneet mielenkiintoiselta kuulostavan jääluolan. Vaan kas päädyimmekin epähuomiossa väärällä bussilla eri puolelle suurehkoa puistoa. Näinpä luola jäi näkemättä, mutta tapasimme kaksi Kanadalaista, joiden seurassa pari päivää kansallispuiston toisella laidalla kului oikein mainiosti. Kävelimme itsemme uuvuksiin niissä komeissa maisemissa ja kaiken täydellistää hyvä Slovakialainen sienisoppa ja pimeän metsän tähtitaivas.

Vielä niistä ötököistä, kun niitä siellä nyt kuitenkin kuvittelette. Herättiin yöllä Krakovan hostellissa (ennen Slovakian reissua) siihen kun jokin puree. Neljältä yöllä löydettiin sängyistä vaeltamasta pieniä ja isoja ötököitä. Täitä! No vähän kutittikin nukkumaan mennessä. Vauvaötököitä ei tuliaisiksi onneksi saatu. Onneksi viereisessä huoneessa oli tilaa ja tuokin muisto jäi menneeseen.

Reggaeland. PÅ‚ock, 11.7.2009

Telttakylässä ihmiset saavat unta vasta neljän jälkeen, kun viimeinenkin musapaikka hiljenee. Kaupungissa ei ole hostelleja ja vain kymmenisen couchsurfing -tyyppiä, joten ensimmäiset yöt vietin hotellissa – ahh, kunnon sänky ja toimiva suihku pitkästä aikaa. Vähän kuin loma keskellä lomaa. Yö hotellissa maksaa halvimmillaan 30 euroa, mikä on paikalliseen tasoon tottuneelle kallista. Hostelliyö maksaa 10-13 euroa. Viimeinen yö teltassa, sillä sain kaikki arvokamat yhteen autoon lukkojen taakse. Telttaan ei olis uskaltanu jättää konetta yms rompetta.

Nyt vähän myöhäistä lounasta ja sitten taas lavan eteen. Tällä kertaa miulla on jopa suunnitelmia ainakin kolmeksi päiväksi! Huomenna liftataan yhden saksalaisen tytön kanssa (takaisin) Varsovaan, jossa on jo poikkeuksellisesti majapaikka valmiina. Sieltä sitten jatketaan edelleen Krakovaan seuraavana päivänä. Täältä on nelisensataa kilometriä Krakovaan – matka jonka voisi liftata yhdessä päivässä jos lähtisi aamulla. Huomenna ei kuitenkaan herätä aikaiseen, ehei.