Romania-Moldova raja 7.8.2009

Näin Romanialaiset Moldovaan matkustamistani kommentoivat. Lisäksi olin lukenut netistä etukäteen hurjia juttuja korruptoituneesta poliisista, rajavartiolaitoksesta ja ryöstelyistä. Kaikenkaikkiaan olin antanut itselleni syöttää huonon kuvan tästä mainiosta maasta.

Sitten, mitä täällä onkaan vastassa? ChiÅŸinău -pääkaupunki – tuntuu ihan Liettuan Vilnalta. Toki, kyllä se sellainen neuvostomeininki täällä näkyy. Kaikkialla on likaista ja ränsistynyttä, mutta Romanian pikkukaupunkien jälkeen tämä tuntuu varsin edistykselliseltä paikalta. On ostoskeskusta ja merkkiliikkeitä. Tiet ovat olleet varsin hyväkuntoisia ja ihmiset todella, todella ystävällisiä ja auttavaisia. Hämmentävän moni nuorista puhuu englantia. Tästä kaupungista minä pidän! Niin paljon, että jäin tänne yöksi.

Rajamuodollisuudet Romaniasta Moldovaan ottivat yli kaksi tuntia. Moldova-Ukraina raja on kuulemma erityisen tukossa perjantaisin. Toisekseen en halunnut jäädä mihinkään keskelle eteläisen Moldovan maaseutua pimeään jumiin telttailemaan, joten teen huomenna varmanpäälle pituisen matkan Odessaan. Se ottanee 4-5 tuntia, joten ehdin vielä näkemään liftareitakin 789:ssä pari päivää.

Opin taas jotain; älä anna muiden liikaa uskotella itsellesi, kuinka kamala jokin paikka on olevinaan. Tarinat ovat aina vanhentuneita ja itä-Eurooppa kehittyy hurjaa vauhtia. Jos haluaa nähdä monista maista nämä hurjat tiet ja köyhän maaseudun, kannattaa tulla nyt. Romanian ja Moldovan välit ovat vähän huonot, joka vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin.

Ennenkaikkea: tuntematonta on helppo pelätä. Mene, näe ja koe – muodosta ihan ikioma mielipide.

Kuulin tänään, että Moldovassa on maailman suurin viinivarasto. Autolla ajettavia käytäviä ja muuta hilpeää.

Tasankoja ja tienlaidan rumuutta. Suceava, Romania. 6.8.2009

Tänään otin pienen tien välttääkseni pidemmän mutkan. Huh! Rekka mateli ylämäet 20 km/h eikä se vauhti kovin hurja ollut tasangollakaan. En tiennyt, että tiessä voi olla niin paljon kuoppia. Puut kolisuttelivat rekan nuppia ja ne tienvarsikylät olivat ihan mielettömiä. Hökkeliä ja rumuutta.

Yhdessä kylässä oli auto ajanut kanan yli keskellä tietä ja muut kanat siinä nokkivat raatoa maassa. Näky yllätti puhelimeen puhuneen rekkakuskin mutkan takaa eikä väistöliike auttanut. Hurautimme suurella ajokillamme koko parven päältä.

Muutoinkin pienemmät tiet ovat täynä elukoita. Hevosia, kanoja, ankkoja, kalkkunoita, lehmiä ja lampaita. Sekä tietysti ihmisiä mitä erilaisemmilla kulkupeleillä.

Täähän on ihan naurettavaa; tässä on Praha, yksi kauneimmista kaupungeista ehkä Pariisin jälkeen, eikä se kiinnosta mua just nyt. Toisaalta parhaillaan on pahin turismikausi enkä, olekaan missään törmännyt yhtä moneen suomalaiseen yhtä lyhyessä ajassa. Joka puolella on joku kamera ojossa kuvaamassa jotain historiallista, josta minulla ei ole mitään hajua. Haluaisin vain rauhaa, viettää iltaa paikallisten luona tai edes vaihtaa kokemuksia muiden reissaajien kanssa. Löysin jopa parhaan mahdollisen hostellin jälkimmäiseen – yksi iso (liikunta)sali jossa 70-petiä. Hostellilla on oma baari ja ilmapiiri upea. Aulassa soi vanha rokki. “Travellers Hostel”, suosittelen. Mä en nyt kuitenkaan ole sellaisissa fiiliksissä, että sellainen onnistuisi. Mitä tää on, ei tällaiseen nyt viidessä viikossa voi kyllästyäkään? Ystävä Suomessa puhui samanlaisista kokemuksista. “Sitten pitää liikkua”. Mähän voin mennä ihan mihin ikinä vain haluan. Mä en mene Saksaan tällä kertaa.

Ukrainassa, Odessan kaupungissa mustanmeren rannalla järjestetään viikon päästä liftaritapaaminen 789. Aluksi se “ei ollu mun reitillä”, mutta millä helkkarin “mun reitillä”? On se jos laitetaan olemaan. Täältä on sinne ihan helvetinmoinen matka ja siihen menee muutamia päiviä. Tarttee mitata kilometrit jossain välissä. Kartoista tutkin, että kuljen ainakin alkuun reittiä Praha – Brno (Tsekki) – Bratislava (Slovakia) – Györ – Budapest (Unkari) josta ehkä Moldovan läpi etelä-Ukrainaan vielä tuntemattomia teitä.

Tartten hyvän karttakaupan ja lisätietoa Romaniasta ja Moldovasta. Moldova on Euroopan köyhin valtio ja liftaaminen siellä on vähän erikoisempaa. Kyydit usein odottanevat maksua, mutta katsotaan nyt miten käy. Romaniassa ja Moldovassa liikkuunee käsittääkseni paljon liftareita ja se on yleistä paikallistenkin kesken. Sen pitäisi olla helppoa. Ainoa hankaloittava tekijä lienee 29.7. pidetyt presidentin vaalit. Viimeksi maassa oli väkivaltaisia levottomuuksia vaalien jälkeen. Punnitsen vielä, tarvitseeko minun kiertää Transnistriaa. Suomen suurlähetystö ei ainakaan suosittele sinne menemistä. Kiertäminen on kuitenkin vaikeaa ja alue on tosi kapea. Ehkäpä saisin rekkakyydin suoraan läpi? Luottakaa, mä tiedän – ainakin suurinpiirtein – mitä mä olen tekemässä. Olen turvassa.

Miitin jälkeen tulen Suomeen, luultavasti Ukrainan halki Puolaan Lubliniin ja siitä ylös. Vilnassa saatan pysähtyä muutamiksi päiviksi moikkaamaan tuttuja reissun alkupuolelta. Suomessa pyrin olemaan 20.-26.7.

Praha, mä tuun moikkaamaan sua joskus toiste sitten paremmalla ajalla, rauhassa. Nyt mä kuulen tien kutsun.

Oon ihan ältsin innoissani ja iloinen tästä.