Ukraina, Romania ja monet valtiot täällä päin ovat läpensä korruptoituneita. Kaikki, joilla on valtaa tehdä mitään, käyttävät valtaansa väärin. Jos omistat vaikkapa kaupan, maksat poliisille, palokunnalle ja muille tarkastajille lahjuksia. Muutoin aivan takuulla löytyisi jotain huomautettavaa. Ukraina on sen kaltainen maa, että kaikki on hieman rempsallaan, kaikesta voisi huomauttaa. (Varsinkin poliisin huonokuntoisista ladoista.)

Veronkierto on yleistä. Autoon sinulla tuskin olisi koskaan varaa, jos maksaisit rehdisti kaikki verosi kunnolla valtiolle. Miksi maksaisitkaan? Valtio ei anna mitään takaisin. Täällä koulutus ja terveydenhuolto maksaa.

Ollaksesi politiikassa mukana, sinun täytyy olla todella häijy heppu. Poliisi voi olla hieman korruptoitunut, mutta poliitikkojen lahjonta tarvitsisi jonkin ihan oman, häijymän sanansa.

Sellainen maailma.

Lopulta tapasin tien varrella Nazarin, ukrainalaisen liftarimiekkosen, joka oli suuntaamassa länsi-Ukrainaan satoja kilometrejä samaan suuntaan kuin minäkin. Kuitenkin kävi niin, että pääsimme vain muutamia kymmeniä kilometrejä Odessasta Kiovan suuntaan. Yöllinen tähtitaivas, teltta ja pussimuonaa kaasukeittimellä. Liftaustarinoita! Paljon!

Seuraavana päivänä liftaus onnistui hieman paremmin; yli 900 kilometriä yhden päivän aikana ja perille päästiin yhdeltä yöllä. Majoituttiin Nazarin vanhempien luokse ja ah, Ukrainalaista perinneruokaa, grillailua ja rentoilua! Jäin tänne päiväksi pyykkäämään, siistimään kamoja ja ihan vain keräämään voimia loppumatkalle. Nazarin kanssa viihtyisi pidempäänkin, mutta alkaa tulla kiire Suomeen.

Rajalla oli aivan hillitön määrä autoja jonossa viikonlopun vuoksi. Moldovalaiset lomailevat Odessassa. Ukrainan puolella rajaa rajavirkamies sitten taas kyseli autoista, jotta kuka veisi hipin Odessaan. Näppärää tämä! Päädyin superuuteen autoon, jonka kuski paljastui kaahariksi. Maisemat vilahtivat ohi pääosin 150km/h ja välillä 170km/h vauhdilla. Wou! Hieman jo pelotti.

The 789 -gathering - paikan pohdintaa seuraavaksi vuodeksi.

USAssa liikennekameroita ei ole sekopäisten lakien vuoksi. Laki vaatii, että syytetyn täytyy voida kysyä kysymyksiä syyttäjältä rikokseen liittyen. No, mites kyselet kameralta? Joten, ei kameroita. Hölömöä.

Toisekseen käsite “yksityinen omaisuus” on erityisen painavalaatuinen USAssa. Jos osavaltio tai kaupunki omistaa maantien tai moottoritien, voi omistaja sanoa ettei tällä tiellä sitten kävellä – eli liftata. Kuitenkaan, jos liftaat tien vieressä soralla – et siis asfaltilla, ei poliisi mahda mitään. Hölömömpää.

Venäjällä liftaaminenkin on ihan oma juttunsa, etäisyyksien ja rajun talven vuoksi. Kuulin eilen Venäläiseltä liftarilta, että hän on joskus pyytänyt poliisia auttamaan liftauksessa. Poliisi siis pysäyttelee autoja ja pyytää kuskeja viemään liftarin eteenpäin. Eipä tulisi mieleenkään Suomessa.

Tänään loputkin liftareista lähtivät jatkamaan seikkailujaan. Jään Odessaan vielä päiväksi, sillä olen lähinnä vain istunut tuolla puistossa ja koko kaupunki on vielä ihan tuntematon. Nyt kun olen täällä, niin täytyyhän siitä selvää ottaa. Huomenna aamulla kohti Kiovaa, josta tiukka vasen käännös Puolaan, josta sitten ylös kohti Suomea. Luultavasti stoppaan hetkeksi Vilnaan Liettuaan.

Lauantaiyönä seisoin mustanmeren rannalla ja hengitin sitä ilmaa. Katselin kuinka kaukana horisontissa loistivat suurien laivojen valot. Seikkailevat työkseen? Sunnuntaina kuulin tarinan eräältä liftarilta, jossa hän nousi purjelaivan kyytiin Portugalista ja seilasi meren yli Panamaan 24 vuorokautta. Sellaisen täytyy olla upea kokemus. Vaikka välillä varmaan vähän tylsää. Ne pauhut ja suuret kalliot ihan jalkojeni juuressa! Lopulta kävelin yöllä pientä puistotietä monta kilometriä takaisin kaupunkiin, jossa ladat hurjastelevat yöllisillä kaduilla. Eilen näin hurjan kolarin, mutta vain autoille kävi pahasti. Puistotiellä kulkukoirat katselivat kävelyäni pimeästä metsästä, onnekseni rauhassa. “Älä ota keppiä suojaksi, saat vain kulkukoirat kimppuusi sillä tavoin. Äläkä mene metsään.“, minulle kerrottiin. Kävelin rauhassa ja ihan vain välillä pelkäsin lähinnä humalaisia.

Myös Moldova ja Romania olivat täynä kulkukoiria, mutta kunhan niiden tieltä pysyy poissa, eivät ne ole vaaraksi. Moldovassa ilmeisesti ovat systemaattisesti vähentäneet koirien määrää aiemmin, mutta Moldovialaiset eläinaktivistit ovat pysäyttäneet harvennuksen toistaiseksi. En tiedä jutun taustoja tarkemmin.

Salut!