Žvėrynas, Vilnius, Lithunia

En tiedä kauanko aion Vilnassa asua. Kysyjille olen heittänyt että ehkä ainakin vuoden. Isä totesi jo puhelimessa kysyvään sävyyn “päätit sitten juurtua sinne?”.

En mä mihinkään ole päättänyt juurtua. Oikeastaan päinvastoin.

Monet haaveilevat avoimesti jossain eksoottisemmassa paikassa asumisesta, mutta harva uskaltaa paikkakuntaa edes kotimaassaan vaihtaa. Se ei pelkästään tarkoita sosiaalisen ympäristön muutosta vaan media-alalla myös ammattiin liittyvän verkoston melko massiivista uudelleenmuodostamista.

En Baltian maihin tosin ole ikinä suunnitellut muuta kuin harrasteprojekteja tekeväni. Esimerkiksi Liettuan Vihreä puolue, Euroopan liftausympyrät ja HUB Vilnius vaikuttaa tällä hetkellä varsin vinkeiltä ajanvietteiltä. Mun työt on edelleenkin Helsingissä – jossa en vielä koskaan ole asunut.

Suomen tutussa ja harmaassa aamuruuhkassa on oikeasti aika hankalaa löytää sitä sisäistä Tiibettiä. Kahvin piristämänä rännässä taivaltaminen kohti näyttöpäätteiden valaisemaa jokapäiväistä kahdeksantuntista kiirettä ei ehkä sitten kuitenkaan ole sitä väkevintä elämää, eikä se suurin seikkailu johon kaipaan. Sen seikkailun polut ja kahvilat on jossain ihan muualla.

Palat siis loksahtelevat kohdillen. Nyt on pysyvä asumus Vilnassa ja sain juuri uuden mainion työpaikankin. Teen AD:n hommia etänä Suomeen.

Tästä tulee kyl yks kauneimmista syksyistä ikinä! Paljon parhautta.

Kaunasiin, Liettuan toiseksi suurimpaan kaupunkiin lentää tunnissa Tampereelta. Kaunasista liettuaan bussi tai juna maksaa muutaman euron. Bussi, lautta ja juna -kombolla Vilnasta Tampereelle pääsee 20 tunnissa, mutta se maksaa hieman lentämistä enemmän. Baltiassa liftaaminen on äärimmäisen helppoa.

Vilnan vanha keskusta on hieman kiillotettu turisteille, mutta ei kuitenkaan ole mikään Praha-tyylinen rahankeruu-turistikrääsä-paratiisi, vaan keskustan arki ja normaali elämä ovat selkeästi nähtävissä. Nuhjuisuus on siedettävää ja oikeastaan ihan mukavaakin. Ai tuossa on vähän katukivetys rikki – no se unohtuu nopeasti kun tapaa ne lutuiset marjoja kadulla myyvät mummelit.

Itä-Eurooppalaisessa kulttuurissa perheet, sukulaiset ja ystävät ovat aivan eri tavalla läheisiä kuin pohjoismaalaisessa. Lievä melankolisuus, joka suomessa usein koetaan menneen ns. överiksi, kuuluu myös Liettualaiseen mielenlaatuun. Asenteet ovat kuitenkin, kuten kaikkialla, kovenemaan päin. Keväällä järjestetty seksuaalivähemmistöjen tukimarssi lähestulkoon kiellettiin kaupungin johdon toimesta ja maassa on säädetty kohtalaisen kovia lakeja sateenkaari-ihmisiä vastaan. Homouden tai muun erilaisuuden esittäminen mediassa kiellettiin vuosi sitten, mutta laista puhutaan paljon.

Viimeinen maalaistienpätkä ennen liftarimiittiä Liettuassa 2010.

Tapahtuma järjestettin Yurta Backbackers Hostellissa. Liettualainen reissaaja muutti maaseudulle, pisti takapihalleen pystyyn jurtta-teltan (sellainen iso mongolialainen asumus) ja ylläpitää kotonaan hostellia. Sinne on hyvä tehdä vaikkapa pyöräretki Vilnasta, matkaa on vain hieman päälle 30km.

Oi mutta innoissani olen! Keksin huisin hauskan idean kesäksi.

Olen vähän pohtinut Liettuaan kesäksi muuttamista. Kuulin että ystäväni kolmiosta olisi yksi huone vuokralla, eikä tarvittu montaa tuntia pohdintaa haluaisinko vuokrata sen. Katselin myös muita kämppiä yhden illan ennenkuin ystäväni varmisti myöhemmin, että huone vielä tosiaan on vapaana. Keskihinta Vilnan keskustasta pyöri jossain 500 litassa (144 €) ja huoneeni vuokra, 300 litaa (86 €), on liettualaisittainkin halpa. Liettuassa, kuten ilmeisesti suurimmassa osaa muutakin Eurooppaa, on lähes kaikissa vuokrakämpissä huonekalut valmiina. Vastakohtana tulee mieleen Saksa, jossa vuokralainen ottaa suurinpiirtein oman keittiönkin mukaansa!

Halvin kämppä olisi ollut keskustan ulkopuolelta 20e/kk – jaettu vessa ja puulämmitys! Idylistä…

Kesän mittaan luvassa siis Liettualaiseen kulttuuriin ja Vilnassa asumiseen syväluotaavia blogiartikkeleita. Labas!

Tyynysotaa!

Hylätty huviupuisto, Spreepark, tuolla aidan takana. Oli kylmä.

Gapminderin kaltaisen työkalujen avulla on helppoa vertailla maiden välistä työttömyyttä, keskimääräistä ansiotuloa tai elinikää. Ne ovatkin hyviä mittareita maiden turvallisuuden kannalta, mutta toisaalta siihen vaikuttavat myös luonnon voimat (tulvat, myrskyt) ja politiikka.

En viime kesänä uskaltanut matkustaa yksipuolisesti itsenäiseksi julistautuneeseen Transnistriaan ja jo Moldovassa liftaaminen tuntui jännittävältä. Jälkeenpäin olen ajatellut pelon olleen turha, sillä liftasinhan mm. Romaniassa ja Ukrainassa aivan tyytyväisenä ja turvallisesti. Ukraina on monilla mittareilla paljon “vaarallisempi” maa kuin Transnistria tai Moldova, joka on euroopan köyhin maa. Transnistria on tosin osa Moldovaa. Erillisinä alueina tarkasteltuna Transnistrian bruttokansantuote on hieman suurempi, kuin Moldovan. Onkin epäilty, että jos jompi kumpi maista syöksyy romahtamispisteeseen, olisi se ennemmin Moldova.

Pelko juontui kaikista niistä Romanialaisten varoituksista ja muiden reissaajien kertomista hankaluuksista rajoilla. Rajamuodollisuudet toki voivat olla hyvinkin erikoisia ja jännittäviä myös Moldovassa. Romaniasta poistuttaessa poistutaan myös EU:sta. Toisaalta moni Transnistrian läpi reissannut kertoi positiivisista kokemuksistaan.

Ehkä pitäisikin vielä käydä kurkkaamassa, minkälaista elämä on Transnistriassa?

Aiheeseen liittyen, Voddler: Holidays in the Danger Zone: Places That Don’t Exist ep02 Transneistria (vaatii tunnukset Voddleriin).

Tuorein kiista sai kunnolla tulta alleen, kun iPhonea, iPod Touchia ja iPadia valmistava Apple ilmoitti ettei se aio tukea mobiililaitteissaan Adoben Flash lisäosaa. Kaikille muille (pääasiassa avoimille) mobiililaitteille edes jonkinlainen Flash tuki jo löytyy, vaikkakin toisinaan hyvin vajaavainen.

Olen itse ollut kiistan keskipisteessä olevien teknologioiden kanssa tekemisissä 90-luvun lopusta saakka. Eli siis Flashin, SMILin, SVGn, HTMLn, CSSn, JavaScriptin ja monen muun hyvin jännältä kuulostavan lyhenteen. Voin hyvin kuvailla kiistan nykytilanteen ja miten tähän päädyttiin sekä kokeneena webkehittäjänä että netin aktiivikäyttäjänä.

Tarina tuskin kiinnostaa muita kuin nörttejä, mutta selitän termejä jokatapauksessa hieman auki jotta artikkelia olisi helpompi seurata, vaikkei näistä teknologioista itse mitään ymmärtäisikään. Tämä on osa Internetin jännittävää, konepellin alaista historiaa ja vaikuttaa varmasti avointen standardien kehityskulkuun – siis asiaan joka vaikuttaa meidän kaikkien kokemukseen Internetistä.

Tarina on kuvaus siitä kuinka rahanahneus on usein ollut lähellä pilata hienon keksinnön ja kuinka oikeasti yhdessä tekemällä saataisiin uskomattoman paljon aikaan hienoja asioita. Yritysten tavat toimia (tai olla toimimatta) yhteistyössä on tuttua monelta alalta. Formaattisodat musiikki- ja videobisneksessä ovat tunnettu tarina monelle kuluttajalle. Tai kännykän laturien erilaisuus. Tai se kuinka kodinkoneiden varaosat ovat merkkikohtaisia ja kalliita.

Toisinaanhan Internet tuntuu tietyllä tapaa 10 vuotta vanhalta? Näin siksi, ettemme me kehittäjät ole oikein vieläkään kunnolla saaneet käyttöömme jo vuosia sitten kehitettyä teknologiaa, vaan meidän täytyy säilyttää tuki Internet Explorer 6 (julkaistu 2001) kaltaisille antiikkiselaimille. Siksi Internet oikeastaan kehittyy hitaasti, vaikkei aina Facebookia katsellessa siltä vaikuttaisikaan. Perussivustot ovat edelleenkin juuri sitä mitä ne ovat aina olleet – hitaita ja hieman kömpelöitä käyttää.

HTML, CSS, JavaScript

Näillä tekniikoilla Internettiä on rakennettu lähes sen alusta asti. HTML sisällön merkkaukseen tai sen “kirjoittamiseen”, CSS ulkoasun määrittelyyn ja JavaScript monimutkaisempaan toiminnallisuuteen.

Varsinkin ensimmäisten kymmenen vuoden aikana selainvalmistajien kilpailu tuotti villin joukon laajennuksia teknologioihin, joita ei oltu standardoitu ja ominaisuudet eivät olleet tuettuja jokaisessa selaimessa. Näihin aikoihin kuluttajat eivät väitelleet pelkästään siitä mikä selain on coolein käyttää, vaan myös millä selamella “netti näyttää parhaalta“.

Aika oli erityisen rasittavaa webkehittäjille ja teknologioiden standardointi eteni kiistelyn vuoksi hitaasti. Käyttäjät halusivat uusia visuaalisempia ominaisuuksia joita standardit eivät vielä sisältäneet. Selainvalmistajat kehittivät nopeasti vain omia ominaisuuksiaan jotta saisivat kilpailtua toisensa ulos markkinoilta käyttäjien suosiolla.

Syntyi vain osassa selaimia toimivia HTML-tageja kuten <blink> joka saa tekstin vilkkumaan (!?) ja linjan mukaisesti meillä on nykyäänkin aivan älytön tapa tehdä yksinkertaisia asioita monimutkaisesti. Esimerkiksi laatikon kulmien pyöristykset pitää CSS:ssä kertoa jokaiselle selaimelle erikseen:

-webkit-border-radius: 5px;
-moz-border-radius: 5px;
-khtml-border-radius: 5px;
behavior:url(IE-border-radius-script.htc)
border-radius: 5px;

…vaikka standardinmukainen merkintätapa olisi vain:

border-radius: 5px;

…toisaalta pyöristyksiä, varjoja, sumennuksia yms. ei yksinkertaisesti vain suositella käytettävän, koska ne hidastavat vanhoja selaimia ja tuki on niin satunnaista.

Nykyään HTML5 ja CSS3 yhdessä JavaScriptin kanssa antavat hienon lupauksen standardein tehdyistä animaatioista, mutta se aika antaa vielä odottaa itseään. Kun ei siis vielä 2010 oikein ole päästy kunnolla vauhtiin vanhojenkaan tekniikoiden kanssa, ymmärrätte miksi silloin 10 vuotta sitten markkinat olivat hyvinkin auki rikkaampaa sisältöä esittäville lisäosille ja yrityksille ohi hitaiden standardoijien.

SMIL ja SVG

SMIL oli, tai on edelleenkin jossain muodossa yritys vastata “multimedian tarpeeseen” Internetissä. Sitä standardoi W3C eli World Wide Web Consortium – kansainvälinen yritysten ja yhteisöjen yhteenliittymä, joka ylläpitää ja kehittää WWW:n standardeja. W3C ikäänkuin käytännössä pohtii mikä on viisainta Internettiä rakentaessa.

SMIL on XML-pohjainen kieli, jolla kuvataan erilaisia animaatioita ja siirtymiä sivujen välillä. Sen kuluttajille näkyvimpiä käyttökohteita olivat klikkailtavat Quicktime ja Real Player -multimediatiedostot, jotka olivat lähinnä DVD-valikkojen tapaisia sivuja, joista valittiin toistettavia videoita. Varsinaisessa Internetin rakentamisessa sen käyttö jäi hyvin marginaaliseksi, koska selaimet eivät tukeneet sitä. Nykyään jonkinlainen tuki jo löytyy useimmilta selaimilta, mutta hyvin vajaa.

SVG sensijaan on 10 vuodessa ottanut tuulta huomattavasti paremmin alleen. Se on SMILin tapaan XML-pohjainen kieli, jolla kuvataan vektorigrafiikkaa. Vektorigrafiikka on yksinkertaistettua piirrosgrafiikkaa joka yksinkertaisimmillaan muodostuu värialueista. Erona bittikarttagrafiikkaan SVG-tiedostot ovat todella kevyitä, mikä on tärkeää Internetissä. Grafiikka, ääni ja video ovat raskaimpia verkossa liikkuvia formaatteja. Animaatioita, laatikoiden värejä yms. kuvailevat tiedostot ovat todella kevyitä, koska ne ovat vain tekstiä. Edelleenkin SVGn tuki on liian puutteellista selaimissa, jotta sitä voisi kunnolla käyttää. Uusin Internet Explorer 9 saattaa tuoda kaivatun muutoksen tilanteeseen, mutta siihen menee vielä vuosia.

SMIL, CSS ja SVG siis olisivat yhdessä muodostaneet hyvin Flash-tyylisen kokonaisuuden – vektorigrafiikkaa ja animaatioita. JavaScript luo toiminnallisuuden ja HTML merkkaa sisällön merkityksiä mm. hakukoneille.

Flash

Sitten Macromedia julkaisi Flash -lisäosan. Flash yhdistää kaiken, mitä kehittäjät standardoituun Internettiin edelleenkin kaipaavat: vektorigrafiikkaa, bittikarttakuvia, striimaavaa videota ja ääntä, monipuoliset animaatioefektit, helposti ohjelmoitavan scriptikielen sekä rajapinnat mikrofonille ja kameralle.

Macromedia oli suuri yritys joka julkaisi erilaisia graafisen- ja verkko työskentelyn ohjelmistoja. Freehand, Dreamweaver, Flash ja Fireworks lienevät tunnetuimpia yrityksen tuotteista. Macromedian ohjelmistot olivat sen kilpailijaan Adobeen verrattuna halvempia ja niiden laatu oli aika ankeaa. Ne olivat todella epävakaita, huonosti suunniteltuja ja raskaita. Adobe ostikin itseään pienemmän Macromedian joulukuussa 2005 ja myöhemmin osa vanhan Macromedian tuotteista lopetettiin. Osa sensijaan syrjäytti Adoben omia tuotteita. Flash ja Dreamweaver ovat huomattavin edelleen elossa säilynyt osa vanhaa Macromediaa. Edelleenkin vanhat Macromedian ohjelmistot ovat epävakaimpia Adoben tuotteista.

Koska Macromedian tapa tehdä ohjelmistoja oli vain niin huono, kantaa Flash Player edelleenkin vanhaa painolastiaan olemalla suljettu, epästandardi, epävakaa ja todella raskas. Sen scriptikielen versio 2 on oikeastaan aika kankeaa verrattuna moderneihin ohjelmointikieliin. Se yrittää samalla ohjata sekä sisällön visuaalisuutta että backendin toiminnallisuuksia.

Flashista kuitenkin tuli todella suosittu teknologia tehdä bannereita, näyttää multimediaa (videot ja äänet), rakentaa nettipelejä ja joskus rakentaa jopa kokonaisia animoituja kampanjasivustoja, joilla pääosassa ei juurikaan ole sisältö vaan värit ja komeat visuaaliset näkymät.

Apple & Adobe

Tässä Apple astuu kuvioon mukaan. Yritys ei halua tukea Flashia, koska se toisaalta kilpailee sen omien tavoitteiden kanssa luoda avoimempaa Internettiä Applen omilla työkaluilla rakennettuna ja koska Flash on toisaalta vain niin mahdottoman raskasta ja akkua syövää teknologiaa mobiililaitteilla.

Apple on alusta asti ollut mukana kehittämässä SMILiä ja tuomassa sitä Quicktimen kautta suosituksi. Sittemmin Apple on rakentanut WebKit-selainmoottoria, jota monet muutkin yritykset käyttävät. WebKit tukee erittäin hyvin uusia HTML5 ja CSS3 standardeja, joilla Flashin kaltaiset toiminnot olisi verkossa parasta tehdä. Muut selainvalmistajat ovat kuitenkin jarrutelleet kehitystä niin paljon, ettei Applen unelma Internetistä ole vielä toteutunut. Toisaalta Applen loppukäyttäjälaitteet ja ohjelmistot ovat usein hyvinkin suljettuja, varsinkin mobiilialustoilla. iPhonen julkistuksen myötä Apple ei aikonut edes päästää kehittäjiä HTML:ää syvemmälle tekemään laitteelle ohjelmia, mutta pyörsi myöhemmin päätöksensä. Edelleenkään kuka tahansa ei saa julkaista laitteelle ohjelmistoja, vaan kaikki kiertää Applen kauppapaikan kautta.

Adobenkin kulttuuri on kaksijakoinen. Toisaalta yritys on myöskin ollut kehittämässä avoimia Internetin standardeja ja rakentaa työkaluja niiden parissa työskentelyyn, mutta toisaalta monilta osin Adoben tuotteissa vallitsee suljettu kulttuuri. Adobe itse pitää itseään täysin avoimena, eikä myönnä Flashin ongelmia.

Vuosia sitten, kun järkeviä standardeja ei vielä ollut, me webkehittäjät rakastuimme Flashiin. Olimme siinä vaiheessa jo “selainsotien” tiimellyksessä oppineet olemaan välittämättä standardeista, joten emme kiinnittäneet Flashin laaduttomuuteen tarpeeksi huomiota. Macromedia kehitti ohjelmiston jolla animaatiota, sisältöä ja toiminnallisuutta pystyi todella – siis todella helposti työstämään. SMILille vastaavia kehitystyökaluja ei ollut – eikä muuten ole vieläkään. Edelleenkin Adobe Flash on komein ja nopein kehitysympäristö esimerkiksi bannereiden tai nettipelien rakentamiseen. Kehittäjänä on helppoa ymmärtää Flashin suosio. Vielä nykyäänkin Internettiä täytyy rakentaa käytännössä käsipelillä kirjoittamalla. Flashissa otetaan laatikosta kiinni ja vedetään hiirellä.

Miten käy Flashin?

Ennustaminen on Internetissä ollut aina hankalaa, sillä kehitys ei läheskään aina kulje siten kuin yhteisön enemmistö toivoisi. Adobe on pyrkinyt muuttamaan Macromedian suljettuna aloittamaa työtä huomattavasti avoimempaan suuntaan, mutta ei ole kuitenkaan saanut tehtyä tarpeeksi avoimuuden eteen eikä vakuutettua webkehittäjäyhteisöä asian suhteen. Adobe ei myöskään ole ratkaissut Flashin raskaus- ja epävakausongelmia.

Flash saattaa kuolla pois. Se on vähän sääli, sillä se kehitysympäristö on oikeasti todella mainio ja Flashin uusin scriptikieli ActionScript 3.0 muistuttaa monilta osin Javaa – suosittua ja tehokasta ohjelmointikieltä. AS3 on tehokas kieli ja uusimmat versiot Flashista ovat melko nopeita. Me kehittäjät teemme kuitenkin edelleenkin Flash-tiedostoja hieman vanhentuneilla, raskailla tavoilla ja ActionScript 2:lla. Flashissa on alaspäinyhteensopivuuden vuoksi todella paljon sitä hidastavaa ja epävakaaksi tekevää koodia mukana, jotta selaimet voisivat toistaa meidän hieman vanhentuneet Flash-tiedostomme. Adoben olisi pitänyt hylätä sen ostama teknologia ja aloittaa aivan uudelta pohjalta uuden Flashin kanssa. Todella avoimesti ja kunnolla, ei vanhan Macromedian romun päälle rakentamalla.

Toisaalta Flashin ominaisuudet tulevat jatkossakin olemaan huomattavasti standardoituja menetelmiä edellä, mikä voi lisätä sen suosiota.

Apple on oikeassa. Olisi vielä todella mukavaa saada Flashtuki iPhoneen, koska emme haluaisi oikein ottaa käyttöön uusimpia HTML5 ja CSS3 teknologioitakaan. Se vaatisi hurjasti uuden opiskelua ja edelleenkin selaintuki on niin vajaata, että tarvitsemme Flashia peleille ja videoille muissa ympäristöissä. Apple kuitenkin pakottaa radikaalilla teollaan muitakin selainvalmistajia oikeaan suuntaan ja toivon että tämän välivaiheen myötä meillä on hieman nopeammin kuin osasin kuvitella, parempi Internet.

Tällä hetkellä oma linjani on opiskella vähemmän uusia asioita Flashilla ja tehdä kaikki mahdollisuuksien mukaan JavaScript/CSS/HTML -kombolla, koska uskon että tulevaisuudessa senkaltaista osaamista webkehittäjiltä nimenomaan kysytään. Suosittelen kaikille ainoastaan Flashiin keskittyineille kehittäjille samaa.

Purkautuneen tulivuoren nimi on “Eyjafjallajökull”. Vaikeaa lausua? Entäs Fjarðabyggð, Jökulhlaup, Patreksfjörður tai Þjórsá? Onneksi Puolassa ei ole tulivuoria.

Lisäksi työiloa on tuottanut Into-Digitalin Grand One 2010 paras infodesign voittotiimissä mukanaolo, casena Sun Saunan verkkosivuston uudistus, jossa toimin web-AD:na.

Myös toinen projekti, samoin Into-Digitalin duuneja, voitti MTV3:n kuukauden parhaat pikselit-maininnan. Suunnittelin Beroccan bannerien animaatiot ja duunasin ne kokoon.

Myös harrasteprojektit porskuttavat; perjantaina 28.5. järjestämme Porkkanamafia ♥ Klubi -tempauksen. Myös Porkkanamafian uudistuneet nettisivut ovat käsialaani.

Kansainvälisestä pölytyksestä huolimatta meininkiin kuuluu tietysti myös ainainen reissaaminen, mutta niistä myöhemmin lisää.

Sen sijaan jatkosodan aikaiset keskitysleirit, joihin kerättiin Itä-Karjan alueelta venäläiset, ovat jääneet liian usein mainitsematta. YLE on esittänyt muutamia dokumentteja Karjalasta ja monista suomalais-ugrilaisista kansoista venäjällä, joista lapsena vajaaksi jäänyttä oppia on voinut täydentää. Yksi on 25.4. asti katsottavissa oleva Ykkösdokumentti: Vankileirien Syväri.

Itä-Karjalan vapautus ja “Suur-Suomen” muodostaminen veivät Suomen sotavoimat jatkosodassa 1941-1944 syvälle Itä-Karjalaan Laatokan ja Äänisen rantoja myöten.

Keskitysleiri Petroskoissa 1944 (Galina Sanko)

Alueen väestö luokiteltiin kansallisiin ja epäkansallisiin. Kansallisiin kuuluivat karjalaiset, vepsäläiset, inkeriläiset, suomalaiset, virolaiset, mordvalaiset ja muut suomensukuiset. Epäkansallisia olivat venäläiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset, puolalaiset, tataarit, lättiläiset (latvialaiset), saksalaiset ja muut. (Wikipedia)

“Epäkansalliset” kerättiin alueella sijainneesiin keskitysleireihin. Myös Neuvostoliittoa tukenet suomensukuiset tuomittiin keskitysleireille ja Itä-Karjalassa tehtiinkin valtaisa kuulustelu koko kansan läpikäymiseksi ja erottelemiseksi.

Kuolleisuus leireillä oli huikeaa: vajaasta 24 000 vangista venäläisten mukaan saattoi kuolla jopa puolet, suomalaisten mukaan noin viidennes. Molemmat joka tapauksessa suuria lukuja ja todellisuus sijoittunee johonkin siihen välille. Leirien ongelmana oli erityisesti nälkä. Kuolleisuus oli korkea jo leirien ikärakenteenkin vuoksi; suurin osa oli vanhuksia ja lapsia, jotka myös kaikki määrättiin pakkotyöhön puusavottaan. Suomalaiset sotilaat ostivat naisvangeilta seksiä maksaen leivällä.

Myöhemmin sotavankileireillä suomalaisten on tosin todettu myös ampuneen vankeja, mutta suoranaista johdon määräämää puhdistusta ei keskitysleireillä ilmeisestikään tapahtunut. Toki varmasti venäläisten mielestä puhdistukseksi voidaan laskea jo pelkkä alueen neuvostoliittolaisten kokoaminen leireille nälkää näkemään. Tosin on tutkittu suomensukuisten vankien kuolleisuuden olleen pienempää mm. suurempien ruoka-annosten vuoksi. Suomalaisten “venäläiskysymyksen lopullinen ratkaisu” oli vaihtaa vangit saksan valloittamille alueille jääneisiin suomensukuisiin ihmisiin. Olisiko näin tapahtunut, jää arvailtavaksi, koska Neuvostoliitto ehti valloittaa alueet 1944.

Miksi näitä pahoja asioita pitää kerrata läpi? Eivätkö Neuvostoliiton omat vainot ja hirmuteot olleetkin huomattavasti laajamittaisempia ja raaempia? Toki, mutta ei se ole mikään syy unohtaa omia hirmutekoja.

Se että Suomessa kuvitellaan taistellun jotenkin “puhtaasti” ja “oikea-oppisesti” on vain omiaan kasvattamaan turhaa ylemmyydentunnetta naapurikansoihin verrattuna. Euroopan historia on pelkkää sotimista ja vaikka olemmekin olleet kaukana Euroopan nurkalla poissa suurten kahakoiden keskipisteestä, olemme aivan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. Sodassa yhtä väkivaltaisia ja mielipuolisia.

Euroopassa on nyt rauha, joskin monet Euroopan maista ovat jatkuvasti mukana sotatoimissa kaukana omalta maaltaan.

www.amnesty.fi

Suomessa on mukavan terävähampainen ympäristönsuojeluliike, joka osaa pitää meteliä ja joka huomaa kyllä nopeasti jos jossain tapahtuu. Erityisen helppoa tämän vahtikoiran hampaisiin on joutua harhaanjohtavalla markkinoinnilla.

Tuorein energiateollisuuden sumutusyritys on Vapon 2%-kampanja, joka väittää kaikenlaista käsittämätöntä ja vieläpä kerää kansalaisadressia asiansa edistämiseksi. Kampanja on niin röyhkeä, että ihmettelen onko Vapolla jo valmiina vastaisku kampanjansa mollaamista vastustamaan odottamassa. Vai luottavatko ne vain saavansa enemmän näkyvyyttä, kuin vastakampanjointi?

Vuonna 2008 Suomi yritti EUssa muuttaa turpeen luokitusta uusiutuvaksi energialähteeksi. Yritys tarjuttiin. Vapo kuitenkin venkuloi:

Jättämällä turve pois uusiutuvien energialähteiden listalta se ikään kuin sijoitetaan uusiutumattomien energialähteiden riviin. Ja sinne se ei ehdottomasti kuulu, ei kai kenenkään mielestä.
…
Joku voisi melkein rohjeta sanomaan, että sangen uusiutuvaa energiaa.

Prof. Jyri Seppälä, Suomen ympäristökeskus tiivistää:

Turvevarantomme sisältävät kahdeksan kertaa suuremmat hiilivarannot kuin puustomme. Turve ei kuitenkaan kansainvälisesti kuulu uusiutuvien energialähteiden piirin.

Vapolla on vastassaan kansainvälinen tiedeyhteisö, EUn ympäristövaliokunta ja hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC. Suomessa erityisesti Keskusta puolue ja Kristillisdemokraatit ajavat turpeen luokituksen muuttamista edelleen ja käyttävätkin turpeesta ilmaisua “hitaasti uusiutuva biopolttoaine”. Hitaasti todellakin: turvekerros vaatii syntyäkseen jopa tuhansia vuosia. Hitaasti uusiutuvasta puhuminen on osoitus onnistuneesta teollisuuden lobbauksesta. Ihmisiän, nyky-yhteiskunnan ja energiateollisuuden kannalta turve on uusiutumatonta.

Vapo haluaisi nostaa turpeen käytössä olevien soiden hehtaarimäärän prosentista kahteen. Tuplata. Ilmastonsuojelun näkökulmasta se käy todella kalliiksi:

An Expert meeting organized by the Ramsar Convention on Wetlands and the Convention on Biological Diversity (CBD) earlier this year concluded that investments in conservation and restoration of peatlands can be up to 100 times more cost effective as other carbon sequestration measures.

Muut hiilipäästöjen vähennystoimenpiteet voivat siis olla 100 kertaa kalliimpia, kuin turvesoiden suojelu. Lisäksi suot sitovat hiiltä ja monia kasvihuonekaasuja. Soiden käyttö vapauttaa ongelmat ilmakehään. Soista ilmastoon vapautuva hiilimäärä voi olla niin massiivinen, että YKn ympäristöohjelma (UNEP) muistuttaa turpeen käytön saattavan käytännössä kumota ilmastonsuojeluun tähän asti tehdyt toimenpiteet.

Yksityisautoilun hillitseminen on hankalaa. Soiden suojelu helppoa: ne voi pääasiassa vain jättää rauhaan.

Vapo:

Suomessa on suojeltuja soita 15 kertaa enemmän kuin turvetuotannon piirissä olevia soita. Mutta kasvatetaan suojeltujen soiden (12 %) määrä silti vaikka tuplaksi.

Ylevien sanakäänteiden vastustamiseen on kertynyt joukkoa mm. Facebookissa. Mikäs koira tässä Vapon ihanuudessa on haudattuna?

Turpeentuotantoon sopivatkin vain paksuturpeisimmat ja laajimmat avosoiden alueet. Nämä ovat usein Etelä-Suomen viimeisiä laajoja luonnontilaisia suomuodostumia.

Vapon tavoittelema 200 000 ha turpeentuotantoon on melkein sama lukema kuin turpeentuotantoon soveltuvat tunnetut alat. Käytännössä Vapo pyrkii saamaan kaikki turpeentuotantoon soveltuvat ja tunnetut suot käyttöönsä.

Ilmastonmuutoksessa Vapo on niin heikoilla, ettei kampanjasivu juurikaan aiheesta argumentoi.

Normaaliin “other”-kohdan tarjoamaan koodiin:

1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11

<script type="text/javascript"
 src="http://static.ak.connect.facebook.com/connect.php/fi_FI">
</script>
<script type="text/javascript">FB.init("_id_");</script>
<fb:fan profile_id="_id_" stream="0"
 connections="10" logobar="1" width="300"></fb:fan>

…voit lisätä parametrin “css”: <fb:fan css=”http://www.url.tld/own_style.css?1″… ja lopputulos voisi olla vaikkapa tämänlainen (oikealla ilman tyylejä):

Koska Faceobook tallentaa CSS:n välimuistiinsa, kannattaa käyttää tiedostonimen perässä kysymysmerkin jälkeistä numeroa muuttamassa tiedostonimeä. Siihen voi laittaa vaikkapa versionumeron tai päivämäärän. Uusi merkkijono pakottaa Facebookin käyttämään uudempaa versiota.

Badgen omaa html:ää (ja css:ää) pääsee tutkimaan klikkaamalla siitä selaimessa hiiren oikealla napilla ja valitsemalla “näytä lähdekoodi” tms. – selaimesta riippuen.

Esimerkissä käyttämäni CSS-tiedosto.

• Fanisivulle liittymistä
• Artikkelin, kuvan yms. kommentointia
• Kuvan lisäämistä sivulle
• Kavereiden kutsumista
• Tai mitään muutakaan toimintoa erillisten tabeihin rakennettujen ohjelmien ulkopuolella

Audilla on menossa säännöt täyttävä kampanja, jossa voi voittaa auton. Kaikki kampanjan suunnittelijat eivät selkeästi ole olleet aivan sääntöjen tasalla, vaan näkymä antaa ymmärtää autoarvonnan olevan riippuvainen faniksi liittymisestä. Osallistu -nappi toki toimii ilman liittymistäkin, kuten pitääkin. Kilpailun säännöt sivulla sanotaankin, ettei pelkkä jäsenyys vielä riitä osallistumiseen. Toisaalta ei mainita, ettei jäsenyyttä vaaditakaan. Hieman harmaalla alueella siis mennään, mutta melko hyvin toteutetusta kampanjasta muutoin kyse. Audinkin kampanja kuitenkin vaatii rekisteröitymään Facebookiin ja kirjautumattomalle katselijalle näytetäänkin hieman rikkinäistä kilpailusivua. Sivua ei siis ole edes testattu kirjautumattomana.

Klikkaa suuremmaksi.

Esimerkki todella huonosta toteutuksesta on Äkkilähdöt-sivu, jossa oikeastaan jää epäselväksi, mikä taho toimintaa pyörittää. Kilpailuihin osallistumisen ehtona sivuilla on faniksi liittyminen ja kavereiden kutsuminen mukaan.

22.3.2010 – Muokkasin tekstistä hieman harhaanjohtavia lauseita pois ja lisäsin äkkilähdöt-esimerkin.

Fanisivulle, toisin kuin ryhmiin (lue näiden eroista lisää), on mahdollista lisätä omia välilehtiä mm. valokuville, videoille ja asennettaville ohjelmille. Välilehtiin on mahdollista lisätä myös täysin omaa, itse muokattua sisältöä. Oman välilehden voi halutessaan asettaa käyttäjille ensimmäisenä näkyväksi välilehdeksi perinteisen seinän sijasta.

Näin teet oman välilehden

Tarvitset aivan aluksi Static FBML-nimisen ohjelman. Asenna ohjelma fanisivullesi (Add to my Page).

Nyt ohjelma näkyy listattuna, kun muokaat sivuasi (fanisivulta “Edit Page”).

Muokataksesi omaa välilehteäsi, valitse “Edit”. Esiintulevassa näkymässä voit valita välilehdelle nimen ja FBML-kohtaan tulee välilehden sisältö.

Sisällöksi voit kirjoittaa HTML:ää, CSS:ää, javascriptiä ja Facebookin omaa FBML-koodia. Alkuunpääsemiseksi voit kokeilla seuraavaa:

1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34

<fb:header icon="false">Esimerkki</fb:header>

<p>Nam molestie nec tortor. Donec placerat leo sit
amet velit. Vestibulum id justo ut vitae massa.
Proin in dolor mauris consequat aliquam. Donec
ipsum, vestibulum ullamcorper venenatis augue.
Aliquam tempus nisi in auctor vulputate, erat
felis pellentesque augue nec, pellentesque lectus
justo nec erat. Aliquam et nisl. Quisque sit amet
dolor in justo pretium condimentum.</p>

<br /><br />
<hr />
<br /><br />

<fb:comments xid="demokommentit"
 canpost="true" candelete="false">
    <fb:title>Kommentoi</fb:title>
</fb:comments>

Tämä lisää välilehden alkuun otsikon, lyhyen tekstikappaleen ja kommentointimahdollisuuden. Lopputulos näyttää tältä (klikkaa kuvaa suuremmaksi):

Oletusvälilehti

Voit muuttaa ensimmäisenä näkyvää välilehteä muokkaamalla sivun asetuksia kohdasta “Wall settings”. Kohdassa “Default landing tab for everyone else” voit valita pudotusvalikosta juuri luodun oman välilehden.

Esimerkkejä välilehdistä

• Porkkanamafia – Tein tälle tosin ihan oman ohjelmansa, mutta periaate on sama.
• Zento Oy
• Gemilo Ltd
• Pepsi
• Pepsin “become a fan”-välilehti
• Läkerol – Hyvän Maun Ystävät
• YLE TV 2

Tilastointi

Muista myös lisätä esim. Google Analytics seurantakoodi välilehdellesi, jotta saisit tietää käyttäjämääristä. Koodille on myös oma FBML-taginsa.

11.3.2010 – Lisäsin muutaman esimerkin lisää.
11.2.2011 – Facebook poistaa koko FBML toiminnallisuuden ja jatkossa tabit pitää hostata omalla palvelimella. Jo tehdyt tabit jatkavat toimimista, mutta uusia ei voi enää tehdä.

Mene sinne.

Vuodet niin kulkee, ne paljon pois sulkee… Löysin äsken vanhan lipun Nalle Puh -kirjan välistä, jota luin junamatkalla Turkuun kesäkuussa 2005. Lipussa lukee “Siviilipalv.mies kortti esit.” ja se oli viimeinen palveluspäiväni. Ostin matkakeskukselle kävellessäni Jyväskylän torinkulman kukkakaupasta keltaisia kehäkukkia kimpun. Viikko oli kukkakaupan viimeinen.

Turussa oli yli +20 °C lämmintä, mutta Aurajokea pitkin nouseva kova tuuli viilensi paljaat käsivarret ja tanssitti picnic-liinan nurkkia Turun tuomiokirkon puistossa.

Tänään on -20 °C pakkasta, mutta olen varsin onnellisella tuulella.

• Yksittäispakatut banaanit – eikös banaani ole jo ihan luonnostaan “yksittäispakattu”?
• Silitysvesi
• Kaupasta ostetut (pakastamista vaativat) jääpalat
• Nykyinen pullonpalautusjärjestelmä
• Pullovesi useimmissa maissa

Tyhmä ei aina ole pelkästään se joka maksaa, vaan myös se joka pyytää. Joku vastuu yhteiskunnallakin jäteasioissa. Tuleekos vielä jotain muuta mieleen?

Sitten vielä kuvia muoviin kuolleista albatrosseista. Sinänsä ihan kauniita.

Tasan neljä vuotta sitten aloitin kauniiden lauseiden keräämisen Lainattuja lauseita -sivulle. Se on tasaisesti säilynyt yhtenä suosituimmista sivuistani.

Internet on muuttunut siinä välissä paljon. Ensin tulivat IRC-galleria (2000) ja blogit (2002-2003). Sitten myöhemmin kaikki haksahtivat kerrasta facebookiin (2007) ja se marmatus yksityisasioiden levittelystä internetissä muutti säveltään. Nyt kaikki näkyivät omalla nimellään, eivätkä hassun hauskoilla nimimerkeillä.

Nyt olen taas ollut tovin hiljaa. Seikkailin ympäriinsä ja olen muuttanut elämääni taas piirun verran enemmän sellaiseksi, kuin tuntuu paremmalta. Sellainen ei ole koskaan ollut varsinkaan minulle erityisen hellppoa, vaan vaatii kaikenlaisten raja-aitojen kaatamista. Olen joskus kuin Itä-Saksa, joka sensuroi itseään ja jossa erilaiset maailmankuvat nykyään kukkivat vapaana. Itä-Saksa ei koskaan radikalisoitunut vaan kaatoi lopulta muurinsa ja muuttui ihan yhteiskuntakelpoiseksi tapaukseksi. Siitäkin on nyt tasan 20 vuotta. Menen luultavasti tammikuussa ensimmäistä kertaa ikinä käymään Berliinissä. Se on ihana, sanovat.

Tätä uutta versiota pohdin ja rakentelin yli vuoden; sen ensimmäiset vedokset ovat lokakuulta 2008. Välissä pystytin wanderlust -nimisen matkablogin, lähinnä seikkailutarinoiden säilömiseen. Nyt muutan sen englanninkieliseksi, koska suurin osa suomenkieltä ymmärtämättömistä ystävistäni liittyvät joka tapauksessa seikkailuihini Suomen ulkopuolella. Lisäksi opiskelen nykyään englanniksi ja tarvitsen harjoitusta kirjoitettuun englantiin. Viikonloppuisin sentäs saan puhua lähinnä Suomea.

Portfolio on vielä poissa linjoilta, mutta duunaan sen nyt seuraavaksi. Siihen tuskin vuotta menee.

Blogi alleviivaa hyvin sitä, kuinka maahan ja kulttuuriin todella pääsee sisään vasta kun maassa viettää useita kertoja pitkiä aikoja. Suomesta käsin voi aina kuvitella ja lueskella muiden tarinoita, mutta itse sinne on mentävä ja nähtävä, jotta todella ymmärtää.

Myrsky jossain Latviassa

Vesisade kasteli Latviassa

Koska Latvia jäi vähän niinkuin näkemättä viimeksi, pitänee vielä siis mennä takaisin. Lokakuussa voisin ottaa mukaan sateenvarjon.

Ladan kyytiin liftaamista Ukrainassa

Palaan niihin tunnelmiin aina välillä ympäröiville ihmisille tarinoiden, mutta suunnittelen myös jo tulevia seikkailuja. Niistä lisää sitten tuonnemmassa.