Tasankoja ja tienlaidan rumuutta. Suceava, Romania. 6.8.2009

Tänään otin pienen tien välttääkseni pidemmän mutkan. Huh! Rekka mateli ylämäet 20 km/h eikä se vauhti kovin hurja ollut tasangollakaan. En tiennyt, että tiessä voi olla niin paljon kuoppia. Puut kolisuttelivat rekan nuppia ja ne tienvarsikylät olivat ihan mielettömiä. Hökkeliä ja rumuutta.

Yhdessä kylässä oli auto ajanut kanan yli keskellä tietä ja muut kanat siinä nokkivat raatoa maassa. Näky yllätti puhelimeen puhuneen rekkakuskin mutkan takaa eikä väistöliike auttanut. Hurautimme suurella ajokillamme koko parven päältä.

Muutoinkin pienemmät tiet ovat täynä elukoita. Hevosia, kanoja, ankkoja, kalkkunoita, lehmiä ja lampaita. Sekä tietysti ihmisiä mitä erilaisemmilla kulkupeleillä.

Budapest, Unkari 2.8.2009

Tähän asti olen ylittänyt 9 maan rajat: Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Tsekki, Unkari ja Romania. Edessä vielä ainakin Ukraina ja ehkä Moldova. Rajanylitystyyli on vaihdellut: rekkaa, pikkuautoa, lauttaa, kävellen… Toisinaan raja on joessa, toisinaan vuoristossa, mutta yleensä keskellä metsää jossain pikkukylässä.

Yhteensä olen matkustanut nyt ~5011 km, ehdottomasti suurimmaksi osaksi liftaamalla. Bussissahan siis olen istunut vain Slovakiassa. Tästä Odessaan on siis vielä 500-650km riippuen reitistä. Odessasta kotiin Puolan ja Baltian kautta Jyväskylään: 2500 km.

Kunhan pääsen kotiin, on liftauskilometrejä takana siis yli 8000 km. Se on jotakuinkin sama, kuin istuisi viikon autossa putkeen yöt ja päivät.

Ei ole sattunut internettejä eteen aiemmin, joten blogi päivittyy tänään päivien viiveellä.

Tämänpäiväisessä majapaikassa Suceavassa olisi sauna, mutta jää väliin: kallista lystiä – 50 leuta eli 10 euroa. Eikä mulla oikeasti saunomista sillein ikävä ole, kuten montaa muutakaan “suomalaista asiaa”. Ihmisiä toki.

Tiet huononevat entisestään, etelämmästä pitäisi löytyä jotain moottoritien tapaistakin. Saas nähdä. Olen huonojen teiden ja vuoristojen vuoksi taittanut matkaa hitaasti – Prahasta 1400 kilometriä liftaamista ja peräti kuusi päivää kulunut. Tulee kiire Odessaan perjantaiksi. Moldovan läpi matkaa olisi 500km ja etelästä Moldovan kiertämällä vain noin 150km enemmän, mutta tiet olisivat paljon parempia. Hmm.

Alan kallistua kiertämisen kannalle – Moldova hidastaisi niin paljon. Ehkäpä löydän jonkun kivan hippikaverin Odessasta ja palaan Suomeen Moldovan kautta? Oi Moldova! Kyllä mä vielä tulen!

Nousen aamulla, etsin ruokaa ja muuta jos tarvitsen mitään ennenkuin selviydyn kaupungista ulosvievän tien alkuun. Liftaan puolestapäivästä eteenpäin hämärän tuloon asti, jonnekkin kahdeksaan-yhdeksään (aikavyöhykekin on taas sama kuin Suomessa). Etsin halvimman mahdollisen yöpymispaikan ja syön taas pitkän päivän päätteeksi. Seuraavana päivänä sama ja Odessa lähestyy ja taakse jää satoja kilometrejä tietä, tarinoita ja näkyjä jonkalaisia en ole eläessäni nähnyt.

Matkalla imen itseeni mitä erilaisempia kokemuksia ja tarinoita maista joissa matkustan.

Eurooppatie voi näyttää tältäkin (E81). Tämähän on vieläpä ihan hyväkuntoinen. Zalău, Romania 4.8.2009

Liftikyyti Cluj-napocasta Dejiin näytti tältä. Vauhti: 50km/h. Romania 4.8.2009

Liftasin myös Nokian tehtaiden vieressä ja aiheutin täyteen hiljaiseen autoon valtavan puheryöpyn Romaniaksi ihan vain toteamalla, että tulee muutes tuo yritys sieltä mistä minäkin. “Noo Korea?!”

Kuskien kautta saan jonkinlaisen kuvan maasta ja sen ihmisten luonteesta. Kaksi ensimmäistä kyytiä olivat molemmat hammaslääkäreitä ja kolmaskin farmaseutti. Elikkä auton ikkunassa oli kaikilla punainen risti -tarra, osoittamassa jotain salamystistä Romanialaista lääkärijuttua. En tullut kysyneeksi tarkemmin.

En ole koko reissun aikana tutkaillut juurikaan säätiedotuksia. Kuulin, että viikonloppuun asti Romania on sateinen ja myrskyinen. Olen onnistunut kiertelemään ukkosmyrskyt tänään. Huomenna ylitän vuoriston. Jo nyt on kaunista. Romania on ihan hyvä maa vain ajaa läpikin. Maisemiensa vuoksi siis.

Kävelin kaduilla hämärän laskeutuessa hiljalleen. Rumaa, kurjaa, köyhää. Kaupunki on Jyväskylän kokoinen ja olen jossain sen laitamilla. Tiet ovat taas yhtä kuoppaisia, kuin pohjoisessa Puolassa.

Muutes, oli ensimmäisen kerran käyttöä passillekin! Romania siis kuuluu EU:hun, mutta schengenin sopimusta sovelletaan vain joiltakin osin. Aina passeja ei tarkisteta, mutta joskus voivat tutkia auton tarkemminkin.

Harmittaa, että ehdin matkalla Odessaan, Ukrainaan hengailemaan näissä maissa (Unkari, Romania, Moldova) vain hyvin lyhyen aikaa. Tai enemmänkin, etten ehdi hengailemaan. Kuljen läpi ja yritän siinä vauhdissa jutella paikallisten kanssa sen minkä kerkiän. Pidän aistit valppaina. Kuuntelen puhetta. Seuraan arkea.

Liftaan nyt siis joka päivä niin pitkälle kuin vain pääsen, olen yötä hostellissa/hotellissa/teltassa ja jatkan taas seuraavana aamuna. Käy työstä.

Unkari oli söpösti järjestäytynyt maa. Liikennemerkit, tiemerkinnät ja kaikki on usein hyvin yksityiskohtaista, pientä ja no sillein söpöä tiedätkö. Vähän kuin Japanissa. Sitten syrjäkujilta löytyy kuitenkin se rosoinen ja karismaattinen Itä-Eurooppa, joka on kuin vanha herra valkoisessa kauluspaidassaan, polttamassa halpaa sätkää. Tiedätkö? Budapest muistuttaa vaaleine kivirakennelmineen, kukkuloineen, pienine mukulakivineen ja mehikasvimaisine istutuksineen tienvarressa minun jotain hassua mielikuvaa merenrantakaupungista. Tunnistin siinä Liettuan Vilnan. Kaunis, muttei liian, kuten jokin Praha tai Krakova. Särmikäs. Sopivasti turisteja palloilemassa kirkkojen ympärillä ja etsimässä McDonaldsia.