Ihminen.org

Tieto pysyy, tiedon välittäminen muuttuu.

1.4.2004

Sisällys

• 1 Mediumit – muuttuva ilmiö
• 1.1 Mediumeiden erityispiirteet
• 1.1.1 Nopeus
• 1.1.2 Luotettavuus (oikeellisuus, objektiivisuus)
• 1.1.3 Muoto
• 1.2 Eri mediumeiden välisiä erityispiirre-eroja
• 2 Kansalle on tarjottava tietoa – oikeaa tietoa
• 2.1 Informaatiosodankäynti
• 3 Uuteen sukupolveen tarttuminen

1 Mediumit – muuttuva ilmiö

“Mediumit” ovat ilmiö, jotka ovat joskus muotoutuneet ja jopa muuttaneet merkitystään ympäröivään kulttuuriin nähden. Jatkossakin, ajan kuluessa “mediumit” tulevat muuttumaan sekä muotoutumaan uusiin ilmenemismuotoihin. “Medium” puolestaan on termi, jonka Tietojätti 2000 -sanakirja määrittelee seuraavanlaisesti:

Mediaali- (lat. medium) keski-, keskellä oleva.

1.1 Mediumeiden erityispiirteet

Välittäjänä olemisessa on muutamia erityispiirteitä, joiden merkitykselliset arvot ovat muuttuneet ajan myötä. Tarkastellessa eri mediumeita (eri alueita ja eri välineitä), voidaan huomata että erityispiirteiden painoarvot muuttuvat. Nämä erityispiirteet “tiedon” ympärillä - seikat jotka merkitsevät - ovat nopeus, luotettavuus sekä muoto.

1.1.1 Nopeus

Nopeus on pitkälti ollut sidonnainen tekniikkaan. Ennen lehtipainot olivat hitaita ja lehti ilmestyi kustannussyistä hyvin harvoin. Sittemmin yhteiskunnan tiivistyessä ja tekniikan kehittyessä alkoi tieto siirtyä monia muita kanavia pitkin. Tiivistynyt ja sittemmin ylikansoittunut yhteiskunta asettaa tiedon välittämiselle, eli tiedon välittäjille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia sekä hankkia, että edelleenvälittää tietoa. On selvää, että ns. “puskaradio” toimii huomattavasti paremmin nykyaikaisessa yhteiskunnassa, kuin miten se toimisi esim. 1800-luvun Suomessa. Väkitiheys myös edesauttaa oleellisen ja tärkeän tiedon havaitsemisnopeutta - tieto saadaan edelleenvälitettyä sitä eteenpäin välittäville mediumeille nopeasti.

1.1.2 Luotettavuus (oikeellisuus, objektiivisuus)

Tiheässä ja nopeassa yhteiskunnassamme tiedon oikeellisuuden tarkistaminen väistämättä kärsii. Tieto voi kokea vääristymistä: liioittelua, vähättelyä, jopa suoranaista valehtelua kulkiessaan eri väyliä myöten. Tiedonvälityskanavien moninkertaistuessa, eli tiedon näkyessä yhä useammassa paikassa, on siihen paljon mutkattomampaa uskoa. Voitaisiin ilmaista, että nykyajan tiedossa on luotettavuutta yhtä vähän, kuin sanassa “katu-uskottava” on katu-uskottavuutta. Yhteiskuntamme on jopa nostanut erinäisiä kansallisia ja maailmanlaajuisia eri mediumeiden edustajia(lehtiä, televisiokanavia) korkeampaan statukseen, jolloin niitä automaattisesti pidetään luotettavampina tiedon välittäjinä. Pelottavaa onkin, jos tämänkaltaisia superstatusta kantavia mediumeita kontrolloitaisiin yhtä tiukasti kuin neuvostoliiton silloisia mediumeita sensuroitiin. Eikä vain, “jos kontrolloitaisiin”, vaan kun kontrolloidaan: informaatioteknologian mukanaan tuoma “informaatiosodankäynti” tulvii kansalaisten olohuoneisiin juuri sellaisena, kuin sodan vahvempi mediaosapuoli haluaa sen näyttää. Tuoreimpana esimerkkinä tästä voitanee pitää Irakin sotaa vuonna 2003, ja vanhempana mutta ehkä jopa parempana esimerkkinä Persianlahden pommituksia 1991. Myös terrorismia voitanee pitää ainoastaan mediumeiden mahdollistamana sodankäyntimuotona. On siis selvää, että luotettavuusnäkökulma on mediumeissa ehkä jopa oleellisin ja monimutkaisin erityispiirre, ja se vaatii syvempää paneutumista asiaan (- tästä lisää myöhemmin).

Valta on sillä, joka osaa hallita yhteiskunnan tietovirtoja käytössä olevien tiedotusvälineiden avulla.

- Maria Fyrstén, Studia media, 19.2.2003

1.1.3 Muoto

Mediumeiden välittämän tiedon muoto voidaan - tavanomaisesti ja selkeästi - jakaa uutisiin ja mainoksiin. On hankala puhua näiden kahden muodon välisistä “oikeellisuuksista”, “tärkeydestä” tai “oleellisuudesta”, koska ei pitäisi koskaan aliarvioida mainoksen oleellisuutta tai tärkeyttä yhteiskunnan näkökulmasta. Voitaneen kuitenkin todeta, että mainoksen muodossa välitetyn tiedon tarkoituksena on jonkin tuotteen menekin edistäminen. Usein myös kuulee sanottavan, että elokuvat, pelit ja musiikki ovat eräitä mediumeiden muodoista. Ne kuitenkin ovat enemmältikin vain tuotteita, eivätkä itsessään tarjoa ja/tai välitä tietoa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, joskaan suoranaista uutisointia on peli-, elokuva- tai musiikkiteollisuuksilla mahdotonta harjoittaa, saattavat ne olla erinomaisia välineitä välittää tietoa mainoksen muodossa. Tästä kuitenkin lisää myöhemmissä kappaleissa.

1.2 Eri mediumeiden välisiä erityispiirre-eroja

Näiden kaikkien ominaisuuksien kehittyminen, siis mediumeiden kehittyminen, on sidonnaista tekniikan kehitykseen. Eri ominaisuudet, kuten jo mainitsin, myös eroavat painoarvoltaan eri mediumeiden sisällä: Internetin oleellisin ominaisuus on nopeus, luotettavana sitä ei nykymuodossaan voitane pitää. Sanomalehti puolestaan tarjoaa, joskin hitaammin kuin muut, tietoa joka ainakin vaikuttaa luotettavammalta. Sanomalehden tietosisältöä on mahdollista tarkastella huomattavasti tiiviimmin, lähemmin ja tarkemmin, kuin mitä esimerkiksi ns. TV:n “ylimääräinen uutislähetys” mahdollistaa. Internettiä ei kuitenkaan, kuten jo mainitsin, voida pitää luotettavana - vaikkakin se välineenä mahdollistaen tietoon paneutumisen yhtälailla tiiviisti kuin sanomalehtikin. Sanomalehtien päätietolähteet ovat useimmiten organisoituja ja harvassa - verrattuna internettiin jossa jokainen erillinen sivuston on uusi tietolähde. Internetin tietolähteiden määrän ollessa valtava, sekä niiden maantieteellisesti- että etnisesti jakautuessa epätasaisesti, jäävät yhteiskunnan kannalta edunmukaisemmat tiedot jalkoihin. Vähemmistöryhmien jakama informaatio koetaankin usein vääräksi tai puutteelliseksi. Tiedon luonteeseen kuitenkin kuuluu se fakta, ettei tiedon oikeellisuus muutu, vaikka sen tukijoiden määrä kasvaisikin: jos miljoona ihmistä sanoo typerä asian, se on siltikin typerä asia. Sanomalehti on vahvemmassa asemassa nimenomaan kohdennetun uutisointinsa avulla. Internet kuitenkin mahdollistaa mutkattomammin sensuroimattoman tiedonkulun, tiedon ylipäätään ollessa saavutettavissa. Ongelmia muodostavat tällöin lähinnä kielelliset esteet.

2 Kansalle on tarjottava tietoa - oikeaa tietoa

Mainitsin että pseudomediumeiden määrän kasvaessa ja tiedon näkyessä yhä useammassa paikassa, yhä useammilla tavoilla, kärsii se luotettavuuspulasta. Epäluottamuksen ilmenemistä voidaankin pitää nykyajan mediumeiden suurimpana ongelmana. Uutena ilmiönä mediumeiden luottamuksesta voidaan pitää ns. mediumivaltaa. Mediumivallalla tarkoitetaan yleensä tilanteita joissa mediumeita käytetään poliittisina aseina tai kun mediumit rahaa ansaitakseen käyttäytyvät juristinomaisesti - tutkien ja tuomiten tekoja uutisoinnillaan ennen varsinaista rikosoikeudenkäyntiä. Timo Vuortama tiivistää:

Journalistit ja media ovat menneet liian pitkälle tutkiessaan ja paljastaessaan yhteiskunnan päättäjien yhteyksiä ja väärinkäytöksiä ennenkuin edes poliisi tutkii niitä, tuomioistuimista puhumattakaan. On väärin, että media vaikuttaa tuomioihin keskeneräisten oikeusjuttujen arvioinnilla ja taustoittamisella. Erittäin väärin on, että mediassa arvioidaan myös sitä itseään koskevia oikeudenkäyntejä ja pyydetään lausuntoja sananvapautta korostavilta asiantuntijoilta.

- Timo Vuortama, 2001, Journalisti - Journalistien ammattilehti: Journalistista juristiksi

Olen myös maininnut internetin, jonka välittämän tiedon lähteitä on vaikeaa selvittää - tieto ei ole luotettavaa. Perinteisempien hitaampien mediumeiden kohdalla täytyy muistaa seuraava seikka: kilpailu. Kilpailu ajaa mediumit - lehdet, televisiot, radiot - uutisoimaan yhä enemmän ihmisyyttä alentavista tapahtumista yhä hätkähdyttävemmillä kuvilla. Helsingin länsiväylällä lakaisuauton ja linja-auton kolari, jossa linja-auton etuosasta murjoutui kulma, sai Iltalehden lööpissä otsikon “Bussin kylki repeytyi auki”. Mediumiarvoa tapaukselle antoi aiemmin sattunut Konginkankaan huomattavasti vakavampi bussiturma. Erityisesti Konginkankaan onnettomuus on aiheuttanut valtaisan mediumikeskustelun turvallisuudesta - keskustelua olisi tuskin käyty ilman mediumeiden painostusta tahoja kohtaan, jotka hoitavat turvallisuusasioita. Lööppilehdet siis ylihehkuttavat uutisiaan. Perinteiset lehdet (HS, KS, paikallislehdet, aikakausilehdet…) ovat alttiita valtiollisen tai kansallisen mielipiteen vaikutuksille. Valtion määräämä ja valvoma YLE lienee erinomainen esimerkki tästä, vanhoillisine ja teknisine arvoineen. YLE on taitavasti ohittanut uuden mediamaailman mukanaan tuomat mediumit, kuten internetin. Kilpailevien kanavien luodessa palveluita - tieto- ja viihdesisältöä internetportaaleilleen, YLE keskittyy ohjelmatarjottimensa esittämiseen ja lyhyisiin uutisiin.

Netissä vallitseva vapaa julkaisumahdollisuus on ristiriidassa Ylen edustaman virallisen tiedottamisen kanssa. YLEn lupamaksukäytäntö on kuin tilanne, jossa jokaisen lehtiä haluavan suomalaisen pitäisi maksaa Hesarin vuositilaus, vaikka sitten lukisi pelkkiä paikallislehtiä tai lehdet suoraan ulkomailta.

- Tietokone-lehti 1/1999

YLEn asema DigiTV -projektissa toimii esimerkkinämme valtiovallan mahdollisuuksista käyttää mediumeita ajamaan hankkeita ja projekteja pakolla läpi, omia intressejään korostaen.

2.1 Informaatiosodankäynti

Informaatiosodankäyntiä tarkastelemalla voimme helposti ymmärtää mediumivalta -periaatteen. Oleellisinta informaatiosodankäynnissä on sodankäynnin tarkkuus perustuen tiedusteluun, häirintään ja johtamiseen - muutamilla tarkoilla täsmäaseilla korvataan massiiviset sotajoukot. Erittäin oleellista nykysodassa on myös ns. propaganda, eli tiedon yksipuolinen levittäminen oman edun nimissä. Propagandaa esiintyy yleisesti sodan molempien osapuolien kesken, koska sen käytöllä voi olla monia tarkoitusperiä. Hyvät (mutta valheelliset) uutiset omien joukkojen voitoista nostattavat taistelutahtoa. Toisin päin käännettynä, vihollisen levittämät (valheelliset) tiedot vastuksensa huonosti pärjäämisestä lievittävät taistelutahtoa vastustajan joukoissa.

Oleellisessa osassa on myös sotaa edeltävän kansanhyväksymisen ansaitseminen. Esimerkiksi Irakin sodan sallimista mietittäessä olivat Iso-Britannian tiedustelutiedot puutteelliset - mediumeiden kuitenkin levittäessä kidutus- ja sortouutisia kansalle, oli painostus valtion johtoa kohtaan tarpeeksi suuri vaikuttaakseen sotaan mukaan lähtemispäätökseen myöntävästi.

Propagandan estäminen on myös yksi keino hallita - valtion alistaessa toisen valtion mediumit, kykenee sortava valtio jakamaan tietoa vain omaksi edukseen. Humanitäärisen avun saattaminen muista valtioista esimerkiksi Tshetsheniaan estyy, sen ollessa Venäjän täydellisessä informaatiokontrollissa. Tällöin oleellisessa osassa ei ole enää se, levitetäänkö kohteesta positiivista vai negatiivista propagandaa - tietoa ei leviä laisinkaan. Tilanteen ollessa neutraali, voi Venäjä hallita Tshetsheniaa minkään ulkoisen vallan siihen puuttumatta.

3 Uuteen sukupolveen tarttuminen

Uudet, kasvavat sukupolvet antavat mediumeille mahdollisuuden tarttua tiedonvälityksen kohteisiin jälleen kerran uusilla tavoilla. Jo mainitsemani elokuva ja peliteollisuus mahdollistavat ns. sisäisen piilomainonnan ilmenemisen entistä mutkattomammin ja tehokkaammin, kuin mitä esim. sanomalehti on koskaan mahdollistanut. Kasvava 2000-luvun nuoriso on kasvanut uudenlaisten mediumeiden pariin; se ei ole sidoksissa vanhoihin välineisiin ja mediatapoihin - mediakulttuuriin. Nuorison seassa kasvaa uusi mediamaailma. Tämänkaltaisesta kehityksestä voitaneen pitää oivana esimerkkinä peliteollisuutta, jonka markkinat ovat nykyään elokuvien lipunmyyntiä suuremmat. Myös internetin ja mobiililaitteiden käyttäminen tiedonvälityskanavina on mahdollista lähestulkoon vain uuden, kehittyneen ja kasvaneen mediamaailman - uudenlaisen kulttuurin - ansiosta. Näitä edellä mainittuja esimerkkejä kutsutaankin usein “uuden sukupolven mediumeiksi”. On kuitenkin edelleen muistutettava, että populaariviihteiden ryhmittäminen samaan kastiin perinteisten ja uusien selkeämpien tiedonjakajamediumeiden joukkoon on vähintäänkin kyseenalaista.

Tiedon välityskanavat ovat mullistuneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Tulevaisuutta ajatellen voisi todeta: tämä on tällaisen kehittymisen alku. Ei ole syytä tai estettä sille, etteikö tämänkaltainen kehityssuunta vain syvenisi - perinteisten mediumeiden jäädessä entistä pienempään rooliin uusien vallatessa alaa ja luotettavuutta. Uudesta mediamaailmasta voitanee erottaa selkeästi kaksi erityispiirrettä, jotka ovat ehkä räikeimmät erot entiseen mediakulttuuriin nähden. Toinen niistä on, ei niinkään yllättäen, kuvallisen viestinnän räjähdysmäinen kasvu. Usein nostetaan “uudesta mediamaailmasta” puhuttaessa esimerkiksi seksin räikeämpi ja rivompi ilmeneminen. Seksi on kuitenkin vain yksi kuvallisen viestinnän pseudoilmentymistä. Kuvallisessa viestinnässä yhtä rivoina, ellei jopa rivompina ovat esillä sodat, tragediat, yleinen pahoinvointi sekä väkivalta. Ihmisluonto uskoo huomattavasti herkemmin kuvalliseen viestintään, kuin perusteltuun tiiviiseen tekstiin. Tämä on selvä heikkous, jota nykymediumit käyttävät vahvasti hyväkseen saavutellessaan ja kilpaillessaan luotettavuudesta, jota nyky- ja tulevaisuuden mediumeissa tuntuu olevan yksi ratkaisevista tekijöistä nopeuden lisäksi.

Toinen erityispiirteistä on mediumeiden tuleminen lähemmäksi ihmistä, aktiivisemmaksi osaksi arkea ja elämää. Ihmisten henkilökohtaiset tietokoneet ja mobiililaitteet pitkälti mahdollistavat tämän, eikä vähäisempänä syynä voida pitää myöskään tiivistynyttä yhteiskuntaamme.

Mediumit ovat siis pitäneet mediaalin olomuotonsa, olemalla tiedon ja tiedotettavan kohteen välissä, välittäjinä. Asioita joiden painoarvot ovat muuttuneet, ovat nopeus, luotettavuus ja muoto - asioita jotka varmasti tulevat muuttamaan merkitystään myös tulevaisuudessa.