Katsekontakti ei ole modernia kuvajournalismia
9.9.2003
Valokuvauksen, journalismin ja taittotekniikoiden kehittyessä, aikojen kuluessa aina ajottain muuttuessa, on työhön jäänyt perus-säännöstöjä, joita ammattimaisen journalistin tulisi noudattaa. Näistä säännöistä oleennaisin on: “riko kaikkia sääntöjä”.
Jutun yhteydessä olevien kuvien tehtävä on moninainen, ja pääasiassa niiden tehtävä on kertoa vastauksia liittyen tekstiin. Niiden tehtävänä (Yhdessä tai erikseen) on vastausten kautta luoda kontakti lukijan ja tekstin välille. Yksinkertaiset kuvat, hymyilevät kasvot, vähän eri tavalla hymyilevät kasvot, katsovat lukijaan ja ovat kyllä ensisilmäykseltään vastaavia, kertovat nopeasti että minusta tässä jutussa nyt todellakin puhutaan. Todellisuudessa tämänkaltaiset kuvat - vaikkakin ovat “ensisilmäykseltä” toimivia - huijaavat lukijaa. Ne eivät vastaa todellisilla vastauksilla, eivätkä siten onnistu luomaan täydellistä kytköstä lukijan ja tekstin välille. On hieman outoa, että olennaisinta sääntöä ei noudateta(riko…), vaan kuvataan kuvia jotka ovat säännönmukaisia - helppoja katsoa, (tylsiä). Syytä tällaiseen menettelyyn on mahdotonta todeta, ehkä kuvaajien päähän on liiaksi iskostunut ajattelutapa; “sääntöjä noudattamalla pääsen vielä pitkälle”. Ne lait jotka määräävät kuvien asetelmat, sävyt ja sisällön, ovat hienoja sääntöjä, joita pitää noudattaa tiettyyn pisteeseen saakka. Tietenkin; kuva kuin kuva vaatii helppolukuisuutta, mutta se vaatii myös paljon muuta. Näiden sääntöjen ulkopuolisten asioiden tuominen kuvaan on jossain määrin sääntöjen rikkomista. Jossain määrin vain valokuvaamista - säännöillä ja vähän niiden yli.
Kuva joka kertoo jutusta luo yhteyden tekstin ja lukijan välille, asettuu sisälle itse tekstiin. Kuvan edun mukaista ei ole olla sen näköinen, että se on otettu jutun kirjoittamisen jälkeen. Sisälle tekstiin sijoittuva kuva voi olla aiheeltaan mitä tahansa, se voi olla otettu milloin tahansa ja missä tahansa kunhan se menee tarpeeksi sääntöjen yli ja on tunnelmaltaan samankaltainen tekstistä välittyvän tunnelman kanssa. Olemalla sellainen kuva kun sen ei pitäisi olla, se on juuri sellainen kuva kun sen pitäisi olla. Sellainen kuva, kun teksti antaisi tekstin yhteyteen tulevan kuvan olevan.
Modernina näkökulmana tämänkaltaista kuvaamista(riko…) ei voida pitää, sillä perus-sääntöjen rikkominen ON perus-sääntö.
