Published by sara Heinäkuu 25th, 2007
in Uncategorized.
….paivaa siis. Nairobi on nayttanyt meille viimeisina paivina parhaita puoliaan. Aurinko on paistanut ja rinkka on tayttynyt tarpeellisista ja vahemman tarpeellisista ostoksista. Riina on erikoistunut salaatinottimiin (oho, ma en muistanut etta mulla oli niita jo kolmet), Sara kikoihin ja kangoihin (mun rinkassa olis viela vahan tilaa, voisin ostaa viela yhden) ja Minna on haalinut kokoon joukon tilaihmeita, kuten rummun, seinavaatteen ja kohtuulisen kokoisen korin. Valitettavasti National Museumin remonttia ei kolmessakaan kuukaudessa saatu valmiiksi, joten se jai meilta nakematta.
Palaatanpas ajassa taaksepain takaisin Watamulle. Rantaelamaan tylsistyneet tytot paattivat keksia itselleen vahan fyysista aktiviteettia, jonka seurauksena vuokrattiin pyorat ja polkaistiin Malindille ostamaan muutama maalaus. Reilu 40 km matka tuntui kolmen kuukauden pyorailytauon, ei niin hyvien teiden ja pyorien vuoksi toooosi pitkalta. Mutta pakkohan se on polkea kun siita kerran on maksettu. Matkan jannitysmomenttia lisasi ohikiitavien matatujen lisaksi Saran pyoran irtoilevat ketjut ja Minnan pyorasta putoilevat hammentavat ruuvit. Reissun jalkeen oli hyva palkita itsensa juuri avatussa italialaisessa jaatelobaarissa.
Watamulta lahdettiin Mombasan ja Nairobin kautta Eldoretiin. Viimeistaan taman matkan jalkeen yhdymme kommenttiin, jonka mukaan Euroopassa ei ole huonoja teita. Rift Valley Shuttlen (sama kuin matatu, mutta vahemman istumapaikkoja) takapenkilla Saran ja Minnan takapuolet olivat enemman ilmassa kuin penkissa. Riinan matkapahoinvointitaipumus oikeutti etupenkkipaikkaan ja pelkokerrointa nostattavaan matkantekoon. Melkein tormasimme aasiin, lehmaan ja lampaaseen ja kuski tykkasi ajaa enemman vastaantulevien kaistalla kuin omallaan. Eldoretissa vierailtiin Riinan pikkusiskon ystavan luona, joka naytti meille kaupunkia ja vei meidat uima-altaalle hankkimaan viime hetken palovammat seka juustotehtaalle maistelemaan herkullisia juustoja. Slummikotien ja eurooppalaisten luxuskotien jalkeen oli mielenkiintoista nahda ihan tavallinen afrikkalainen koti ja kokea afrikkalaista vieraanvaraisuutta. Tytot ei ole muuten taman reissun aikana paasseet laihtumaan (You eat so little, take some little more!).
Viimeiset paivat Nairobissa ollaan kulutettu hyvin lansimaisissa merkeissa. Ollaan kayty keilaamassa ja bilista pelaamassa, elokuvissa ja ostoksilla. Hotellihuone luovutettiin tana aamuna ja rinkat odottavat sailossa kuljetusta lentokentalle. Museosuunnitelman peruuntumisen jalkeen tama paiva on tarkoitus kuluttaa kaupungilla ja illalla katsastetaan viela Carnivoren rock-ilta muutamien muiden reppureissaajien kanssa. Sielta suunnataan suoraan kentalle ja huomenillalla jalkojen pitaisi olla taas tukevasti kotimaan kamaralla.
Lisaillaan viela kuvia kotoa kasin, joten kaykaahan viela tarkistamassa niitakin. Reissu on ollut kaikin puolin antoisa, paljon on kerrottavaa kun palataan. Kiitos kaikille mukanareissaamisesta! Pian nahdaan!
Sara, Minna ja Riina
Published by sara Kesäkuu 18th, 2007
in Uncategorized.
Viime viikolla tapahtunutta: harjoiteltiin koululla paikallisia ADL-taitoja leipomalla chapatia. Tunti oli suunnattu oppilaille, mutta kolme valkoista hoiti koko homman opettajan opastuksella. Koululla sattui olemaan vierailijoita yliopistosta samaan aikaan kuvaajan kera. Mzunguista leipomassa chapatia innostuttiin kovasti, minka vuoksi Sara poseerasi kaulin kadessa ja Riina siirrettiin paikasta toiseen oikean “musta-valkotasapainon” loytamiseksi. Minna onnistui olemaan nakymaton paistovuoron vuoksi. Kuvaajalta lahti mopo hieman kasista: “everybody say: one, two, three, mzungu!” Kaikesta huolimatta chapatista tuli hyvaa.
Toimintaterapiaa ja fysioterapiaa pidetaan taalla samana asiana. Me olemme kuitenkin jakaneet asiakkaat Suomen tapojen mukaisesti. Harjoittelijatoitsut on pitaneet terapioita lahinna ulkona auringossa. Mahdollisuudet ja valineet on rajalliset ja kommunikointi on toisinaan tosi vaikeata, mutta parhaamme yritetaan. Meilla on ollut paaasiassa kolme asiakasta, joille on pidetty intensiivinen terapiajakso.Leikitty on ja itsensa on saanut pistaa todella peliin, koska yhteisen kielen puuttuessa eleet, ilmeet ja aanenpainot on havaittu todella tarkeiksi. Kaytetyista toiminnoista kerrotaan myohemmin niista kiinnostuneille (ja luokkalaisille vaikka ei kiinnostaisikaan). Fysioterapian puolesta passiiviset pumppaukset ja nivelvetkutukset (eivat noudata ihan Natusen oppien mukaisia nivelten liikeakseleita) tuntuu olevan kovassa huudossa. Niita selitettiin tonuksen normalisoimisella, mita ei ihan ymmarra normaalin tonuksen omaavien lasten kohdalla. Tasapainoharjoituksia on tehty urakalla: ensin tasapainolaudalla ja myohemmin myos terapiapalloilla (kun ne loytyivat tyhjina Workshop-luokan komeron katkoista). Myos kavelyn ohjausta on tullut harjoiteltua ja twinkle twinkle little star on soinut ahkeraan. Naista myos myohemmin lisaa kiinnostuneille ja ei-kiinnostuneille.
Viikonloppuna vierailimme Pomas of Kenyassa tutustumassa eri heimojen perinnekyliin ja -tansseihin. Sunnuntaina vietettiin aikaa Nairobi Arboretumissa junakavereiden kanssa ja kokattiin niin, etta kattoon asti kohoava tiskivuori odottaa meita kotona. Viela on kaksi viikkoa harjoittelua jaljella, joka tuntuu lyhyelta. Aika on vierahtanyt nopeasti, mutta tulevalle lomallekin on kiva paasta.
Lisattiin muutama kuva. Niita on tulossa lisaa myohemmin, silla niita on hidasta muokata pienempaan kokoon.
Published by sara Kesäkuu 7th, 2007
in Uncategorized.
Tama paiva ollaan pysytelty kaupungissa, silla Matharen slummissa tilanne on varsin jannittynyt ja Riina on kuumeessa, joten hoidamme potilasta kotosalla.
Slummissa Mungiki(presidenttiehdokas)-kannattajat ja poliisi ovat ottaneet voimakkaasti yhteen.Paamedian mukaan poliiseja on kuollut yhteensa nelja ja oletettuja Mungiki-kannattajia yhteensa 22, joukossa todennakoisesti paljon sivullisia. Tama siis tilanne Matharessa, lisaksi muutamia kuollut maaseudulla. Kaupungin keskustassa on ainakin toistaiseksi turvallista ja elama jatkuu entiseen malliin. Mungiki-joukkojen ja poliisin valisissa yhteenotoissa taustalla on tyytymattomyys maan korruptiotilanteeseen ja tyottomyyteen. Mungiki-joukot ovat ottaneet matatu-kuskit kohteekseen vaatien nailta ‘tiemaksuja’ ja slummien asukkailta suojelurahoja. Lapeensa korruptoitunut poliisi on vastannut tahan voimakeinoin.
Seurailemme tarkasti tilanteen kehittymista, se voi muuttua nopeasti suuntaan taikka toiseen. Palaamme Mathareen kun se on henkilokunnan ja opettajien mielesta turvallista. Nain siis taalla, ei tarvitse kuitenkaan panikoida :) Ollaan tyytyvaisia siihen, etta Suomessa vaalit ei aiheuta kummempaa liikehdintaa.
Published by sara Toukokuu 29th, 2007
in Uncategorized.
Kahden paivan istumalihasten kulutuksen ja tekohiusten lajittelun jalkeen kaikilla on nyt letit paassa afrikkalaiseen tyyliin. Tekotukkaa todella kului (kaikilla keskimaarin kolme pakettia), ja kun sita ennestaankin kohtalaisesti oli, niin nyt sita ihan alyttomasti. Helpoksi kuviteltu hiustyyli aiheuttaa ongelmia mm. ylipaataan kiinnisitomisessa (ponnarin ymparysmitta on niin suuri, etta tarvitaan huivi kiinnisitomiseen), suihkussa kaymisessa seka Minnalla ja Riinalla silmalasien paahan laittamisessa. Yritetaan saada tanne pian kuvia, joista voitte katsastaa mm. uuden lookimme.
Huomenna vieraillaan harjoittelun puitteissa toisessa koulussa, jossa Mathare Special Trainig Centrella on yksi luokka, seka muutaman oppilaan kotona slummissa. Odotamme mielenkiinnolla reissua. Kirjoitellaan lisaa reissun jalkeen :)
Published by sara Toukokuu 14th, 2007
in Uncategorized.
Hengissa ollaan ja voidaan hyvin!
Koulumatkat alkaa sujua jo rutiinilla. Ne hoidetaan paikallisella julkisilla eli matatuilla (pikkubusseiksi muutettuja Hiaceja). Valikoimaa loytyy joka lahtoon ja ikina ei tieda minkalaiseen nousee:vastassa voi olla televisio musiikkivideoilla varustettuna tai sitten pohjan lapi vilistava maantie. Penkit tarisevat yleensa kahdesta syysta:joko ne ovat irtoamaisillaan tai niiden alla jyllaavat supparit. Korvatulpat olisi monesti tarpeen. Parhaimmillaan tunnelma takapenkilla on kuin vuoristoradassa, varsinkin jos kaytetaan “oikoteita” tai poiketaan matkalla bensa-asemalle. Paikallisten pysaytysmerkit tuntuvat menevan matatun ovimiehelle (siis eri kuin kuski) perille huomattavasti paremmin kuin meidan yritykset. Muuten koululla yritetaan viela keksia jarkevia toiminnan muotoja ja pian yritetaan ruveta toteuttamaan niita.
Perjantaina koululla meille tarjoiltiin ensimmaisen kerran paikallista perusapetta, ugalia. Vahan kuin meikalaisten mannapuuroa, mutta kuivempaa ja ilman maitoa. Taytti totaalisen tehokkaasti vatsan. Kotona syodaan paljon hedelmia edelleen ja elellaan muutenkin sopuisasti.
Taalla on menoillaan 16th European Film Festival, jossa eilen kaytiin nostalgisissa Suomi-tunnelmissa katsomassa FC Venus ja joku ranskalainen elokuva. Kukaan ei kuitenkaan aloittanut rinkan pakkaamista :) Suomi-huumori tuntui uppoavan monikansalliseen yleisoon varsin hyvin. Koska leffat nailla festareilla on lahestulkoon ilmaisia, vieraillaan varmaankin viela useasti yleison joukossa.
Taman viikon tyorupeama palkitaan viikonloppuvierailuna Kareniin(matatumatkan paassa keskustasta) suomalaisen pariskunnan vieraaksi.Mutta siita lisaa myohemmin.
Published by sara Huhtikuu 30th, 2007
in Uncategorized.
Kirjoitetaan kaikki yhdessa. Perille on paasty Riinan rinkkaa lukuunottamatta ja Sarakin unohti jotain pienta mutta tarkeaa…siita ehka myohemmin.
Nyt ollaan nettikahvilassa ja tietokone tuntuu noudattavan maan tapoja- hitaasti (ja varmasti?). Ensimmainen lento Hesasta Wieniin sujui mallikkaasti, mutta lennolla Wienista Dohaan se iski: matkapahoinvointi. Onneksi vain yhdelle meista, Riina oksensi koko viisituntisen lennon ja Sara ja Minna yrittivat pitaa Riinasta huolta parhaansa mukaan. Voimme kuitenkin suositella Qatar Airways -lentoyhtiota. Ilmeisesti maan rikkaus nakyy myos lentoyhtion palvelutasossa. Slogan kuuluukin “We are taking you more personally”.
Meita oltiin kuin oltiinkin vastassa kentalla! (Don’t worry!) Harjoittelupaikkanamme toimivan koulun rehtori Mrs Musima perheineen kyyditsi meidat kaupan kautta kotiin. Asunto on viihtyisa, siisti ja aivan keskustassa. Naapureina kolme kirkkoa: katolilaisille, metodisteille ja luterilaisille omansa, joten meilla on mista valita. Ensimmaisena aamuna herattiinkin kauniiseen kuorolauluun, joka kuului laheisesta kirkosta.
Liikennetta on paljon ja ratit on vaaralla puolella autoa (liikenne on kuitenkin vasemman puoleinen). Kaupunki on vehrea ja siisti. Eilen kaytiin puistoihin, joissa ihmiset tuntuu viettavan paljon aikaa.Hedelmat todella on maukkaita ja edullisia. Illalla ollaan menossa vappujuhliin taalla tyoskentelevan suomalaisen puolitutun luo. Toivottavasti tutustumme uusiin ihmisiin ja saamme lisaa tietoa maasta.
Taalla on nyt sadekausi lopuillaan, mutta ilmat on tahan asti suosineet. Odotamme kunnon ukkosmyrskya. Meilla on ikava teita kaikkia siella! Viettakaa hyva ja hauska vappu!
Sara, Riina ja Minna
Published by sara Huhtikuu 27th, 2007
in Uncategorized.
joten minäkin annan kuulua itsestäni ennen Matkaa. Kaikki tärkeä pitäisi olla pakattuna. Painotus sanalla pitäisi. Kaikkia ei varmaan kiinnosta, mutta koulujutskista lähti mukaan aiankin MOPA, osa VMI:stä, lunttilappu viitekehyksistä ja jotain teoriajuttuja. Toivottavasti näistä on jotain hyötyä matkallamme. Näin jälkiviisaana olisi ehkä ollut kiva ottaa mukaan myös BL-eleet(?), mutta ei sitä kaikkea aina oikeaan aikaan muista. Mukana minulla ei ole kestävää narua, pyykkipoikia ja jeesusteippiä. Siis lukeaa minut nuoreksi ja tyhmäksi…
Tasan vuorokauden kuluttua alamme lähestyä (toivottavasti!!!) Nairobia lentokoneen kyytissä, joten alkaa tässä jännitys pikkuhiljaa ottaa minut tosissaan valtaansa. Kiitos myös Saaralle ja Tiinalle kokemusten ja vinkkien jaosta. Hullua kun pitkään suunniteltu matka alkaa oikeasti toteutua. Seikkailu saa alkaa…
