Published by riina Heinäkuu 6th, 2007
in Uncategorized.
Safari on nyt onnellisesti takana ja kaiken kokeneet safarinaiset bongasivat mm. parittelevan leijonapariskunnan. Nahtiin myos gepardi, norsuja, puhveleita, hyeeoja ja liuta antiloopin sukulaisia ym. ym. Maisemat oli mahtavia ja saatiin kaikki, mita meille luvattiin, ruoista lampimiin suihkuihin (mika on harvinaista). Osuttiin kasittamattomasti samaan safariporukkaan kahden muun suomalaisen tyton kanssa, tietenkin Jyvaskylasta. Maapallo on kasittamattoman pieni. Reissuamme ilostuttivat myos ulkomaalaisvahvistukset vaahteranlehtimaasta, jotka nukkuivat puolet safarista ja pelkasivat elioista eniten paarmoja.
Safarin jalkeen suunnattiin yobussilla Mombasaan. Kyyti oli yllattavan rauhallista ja tasaista verrattuna safariralleiluun, lahinna takaisin tullessa. Mombasassa vedettiin vahan henkea ja shoppailtiin kangoja. Myos pakolliset nahtavyydet Fort Jesus ja vanha kaupunki tuli kierrettya. Varsinaisessa Mombasan kaupungissa ei muuten ole niita ihania hiekkarantoja, vaan turistirannat on kauempana keskustasta. Maailma osoitti taas pienuutensa, tormasimme jokaiseen safariporukkamme jaseneen sattumalta Mombasan kaduilla.
Nyt vietetaan huoletonta rantalomaa Malindilla. Aurinkoa ja tilaa rannoilla riittaa, koska meneillaan on low season. Puolet paikoista on myos kiinni, mutta rauha sopii meille hyvin kaupunkien hulinan jalkeen. Viela pari paivaa yritetaan valtella rantapoikia ja suunnataan sitten Lamulle. Aurinkoa sinnekin!
Published by riina Kesäkuu 28th, 2007
in Uncategorized.
Viikko on taas vierahtanyt ja tytoilla on jalleen riittanyt toimintaa. Viikonloppu venahti pitkaksi, kun yllattaen koululta ilmoitettiin mid-term breikista. Harjoittlutunteja saatiin kuitenkin kerattya parilla tutustumisreissulla.
Perjantaina suuntasimme Kenyatta National Hospitaliin fysioterapiaosastoon tutustumaan. Loysimme sairaalasta kuitenkin myos toimintaterapiaosaston, joten vierailimme myos siella. Toiminta oli parempaa mita odotettiin ja jokseenkin samankaltaista kuin Suomessa, joskin valineet olivat hiukkasen vanhempia.
Viikonloppuna juhlittiin keskikesaa parinakin iltana, vaikkakaan se ei ole taalla ollenkaan sama asia. Perjantai-iltana suunnattiin paikalliseen yokerhoon vasyttamaan sita kuuluisaa tanssilantiota ja lauantaina kuokittiin norjalaisen YK-tyontekijan tupareissa. Aletaan pikkuhiljaa ymmartaa miksi lansimaalaiset pysyttelevat taalla omissa piireissaan, kysykaa Suomessa lisaa. Sunnuntaina vietettiin tapettiin vasymysta elokuvissa, se on taalla todella halpaa huvia!
Maanantaina vierailtiin YK:n maailmassa. Paastiin kuin ihmeen kaupalla sisaan ilman henkilopapereita (valkoinen naama ja kaunis hymy toimii aina). Paiva oli mielenkiintoinen ja antoisa. YK:n compoudi on taalla todellakin oma maailmansa verovapaine kauppoineen ja kuntosaleineen.
Viimeista viikkoa Nairobissa ja harjoittelussa vedetaan hitaasti mutta varmasti kohti loppua. Tanaan muutettiin pois asunnosta hotelliin pariksi yoksi ja lauantaina on suuntana Masai Mara ja sen jalkeen rannikko. Tuntuu hyvalta muutokselta kun Nairobi viilenee seka saalta etta tunnelmalta. Paivitetaan blogia rannikolta ehka vahan harvemmin. Aurinkoa sinnekin!
Published by riina Kesäkuu 11th, 2007
in Uncategorized.
Matharen slummissa tilanne nayttaa nyt rauhoittuneen. Melkein 40 ihmista menetti henkensa, lahinna poliisin toimesta. Nyt on kuulemma enaa pelko jaljella. Harjoittelua voidaan siis jatkaa, ainakin toistaiseksi. Tana aamuna lahempana keskustaa rajahti pommi, yksi kuoli ja useita loukkaantui. Taman taustalla oli ilmeisesti “vain” terroristit. Onneksi ei oltu vaarassa paikassa vaaraan aikaan.
Lauantaina tehtiin hieman toisenlainen tutustumisretki Nairobi hospitaliin kuin alunperin oli tarkoitus. Lahdettiin nayttamaan Riinaa tohtorille kun kuume ei laskenut. Antibiootit ja muut laakkeet mukana lahdettiin kotiin. Kotona Riinalle kuitenkin tuli huono olo lieveilmioineen ja taksi kiiti uudelleen sairaalaan heikkohappinen potilas mukanaan. Tunnin tiputuksen ja torkkumisen jalkeen paastiin taas takaisin kotiin, talla kertaa pysyvasti. Maan sairaalakulttuuri poikkesi aika tavalla totutusta. Kaikki toimenpiteet ja laakkeet (jopa tippapussi) piti maksaa etukateen, maan tavan mukaan eri luukuilla asioiden. Jos ei ole rahaa, ei saa myoskaan hoitoa. Hygienian ja hoidon taso oli kuitenkin hyvaa ja neulojen steriilius tarkastettiin Minnan ja Saran toimesta tehokkaasti, ehka jopa sairaalahenkilokuntaa hieman arsyttaen ;)
Riinan keratessa voimia neljan seinan sisassa (miten niin tylsaa?), “himoshoppaajat” Sara ja Minna ovat kiertaneet lahiseudun lansimaiset ostoskeskukset. Kahden paivan saldo: tacot (ja melkein ostettu paita). Go girls!
Paranemaan pain siis :)
Riina, Sara ja Minna
Published by riina Kesäkuu 5th, 2007
in Uncategorized.
Festarikesa on nyt meidan osalta kaynnistetty. Ajateltiin ottaa varman paalle, jos ei Suomessa enaa ehdita. Taalla oli siis viikonloppuna Sawa Sawa- festivaalit. Lauantaina Nairobi Arboretumissa soi mielettoman hyva jazz Hugh Masekelan toimesta. Tunnelma oli kotoisan leppoisaa, tosin porukka jammasi huomattavasti letkeammin kuin suomalaiset yleensa ja poniratsastuksen sijasta lapsia kuljetti kameli. Valitettavasti lauantaina ei nahty kuin paaesiintyja, koska vietimme paivan Gikombassa (slummimarketti) shoppaillen. Kesan kuumin festarivinkki syntyi lauantai-iltana, kun porukka poistui puistosta: Veturitekniikka. Yritimme taistella eteenpain ihmisjoukossa, kun ohitsemme pyyhalsi kolmen henkilon ihmisjuna. Hyodynsimme tilaisuuden ja liityimme vaunuiksi. Hauskaa ja nopeaa ja seurauksena matkaoppaat seuraavan paivan festaripaikalle.
Sunnuntaina festarit jatkuivat reggaen tahdissa Kasaranin stadionilla. Porukkaa oli ihan alyttomasti ja suurimmalla osalla suusta pilkotti miraa-lehtia (paikallinen sallittu huumausaine). Alkoholia paikalla ei saanut juoda, mutta miraa oli tarjolla sitakin enemman. Me kuitenkin paasimme letkeaan tunnelmaan mukaan ilman miraan pureskelua. Naytettiin paikallisille mallia, miten suomalainen lantio keinuu (ja eihan se juuri keinu). Yleison maarasta paatellen tanssitaitomme kuitenkin teki vaikutuksen, Minnaa jopa luultiin jamaikalaiseksi. African style toi myos ehka lisaa uskottavuutta (letit on jo sen verran porroiset etta vaikuttavat lahinna rastoilta). Junakavereiden kanssa jalostettiin myos seka suomalainen etta afrikkalainen versio pyykinpesutanssista, suomalaisessa versiossa tietysti pesukoneen kanssa. Hauskaa oli ja tanssijalka on hetkeksi vasytetty (puhumattakaan lantiosta) :)
Ollaan muuten suunniteltu Jyvaskylan paikallisliikenteen piristamiseksi matatu-kulttuurin lanseeraamista Suomeen. Hiacea ollaan jo etsitty (ei viela koeajettu), Minnalle ja Saralle on tilauksessa rahastajille kuuluva punainen liivi ja suoralippainen lippalakki. Riina on luvannut hoitaa ajamisen. Reitit tulevat suuntautumaan ainakin Kyllonmaelle, kysynnan mukaan muuallekin. Ehdotuksia otetaan vastaan. Tarkeaa on, etta reitin varrelta loytyy oikaisumahdollisuuksia tuovia alikulkuja tai metsareitteja. Minnan ja Saran taytyy viela harjoitella sulavaa liikehdintaa liikkuvan matatun ja kadun valilla. Odottelemme myos kaupungilta sponsorirahoja subbareiden ja TV:n hankintaan.
Tulevat presidentinvaalit ovat aiheuttaneet taalla pienia levottomuuksia, lahinna poliisin ja yhden ehdokkaan kannattajien valilla. Viela kuitenkin on ihan turvallista liikkua ja olla. Eli kaikki hyvin taalla, toivottavasti myos siella!
Published by riina Toukokuu 21st, 2007
in Uncategorized.
Viikonloppu oli rentouttava ja tapahtumarikas. Perjantaina lahdimme bussilla kohti Karenia (Nairobin ‘hienostoaluetta’, jossa Karen Blixen aikoinaan asusti) ja Kenian suomalaisten ystavien kotia. Naihin ihmisiin tutustuimme taalla vappujuhlissa reissumme alussa. Saimme nauttia hyvasta ruoasta ja erityisesti seurasta, seka rauhallisuudesta keskustan halyn jalkeen. Rauhoittuminen oli tarpeen, silla olimme kaikki hieman vasyneita ja turhautuneita harjoitteluviikkojen jalkeen. Oma osaaminen on ollut todella koetuksella, koska lasten diagnoosit ja ongelmat on pitanyt itse paatella eika se ole aina helppoa. Meita on myos purtu, tallottu, potkittu, lyoty ja syljetty pain naamaa. Suurin syy talle on se, ettemme ole osanneet omaksua paikallista kurinpitokulttuuria ja lasten lyominen ei edelleenkaan tunnu oikealta. Tai vaihtoehtoisesti olemme vain hirveita ihmisia. Olemme onnellisia kaikista ottamistamme rokotuksista… Pikkuhiljaa hommat alkavat kuitenkin sujua lastenkin kanssa. Muutama sana suahiliakin on jo aktiivisessa kaytossa (habana=ei).
Viikonloppuna tutustuttiin Kenian villiin luontoon puistojen muodossa. Ensin suuntasimme elefanttien orpokotiin (suloista), sitten krokotiilipuistoon (ei niin suloista, paitsi Saran mielesta) ja viimeisena Giraffe Centeriin. Nyt ollaan kokeiltu krokotiilin hantaan ja kirhavin sarvia (miksi niilla muuten on sarvet?). Kirahvilta olisi voinut saada suukonkin, mutta kieltaydyimme siita ilosta. Kirahvit oli kaikkien mielesta ihan pop! Tiesitteko muuten etta krokotiililla ei ole kielta ja kirahvilla se on musta? Kaikkea taalla oppii. Ehka naista tiedoista on joskus jotain hyotyakin…
Viikonlopun aikana meille avautui mahtava mahdollisuus lahtea tutustumaan Lake Nakuruun ja sen luonnonpuistoon. Tutustuimme viikonloppuna toisiin suomalaisiin (Nokia tyollistaa taallakin) ja he ovat lahdossa puistoon taman viikon aikana. Paasemme siis siivella, kunnon opiskelijat! Sita ennen Minna parantelee kuitenkin kiljuvan punaisia koipiaan (’en ma mitaan 30-suojakerrointa tarvitse’) ja Sara ja Riina nuhaisia neniaan. Nyt pitaa lahte kauppaan, pimea tulee nopeasti.
Terveisin Sarah, Lina ja Amina (kuten meidat taalla tunnetaan)
Published by riina Toukokuu 3rd, 2007
in Uncategorized.
Ajattelin viela kirjoittaa pienen patkan itseksenikin. Omalta osaltani
matka ei tosiaan ole alkanut kommelluksitta. Kaksi viimeista lentoa oli
aika kauheat, takaisin tullessa otan matkapahoinvointilaakkeen ennen
matkaan lahtoa. Lentohenkilosto oli kuitenkin oikein mukavaa ja
huolehtivaa vakea. Doha on muuten ilmasta katsottuna jannan nakoinen
kaupunki, aivan kuin iso hiekkalinna! Dohan lentokentta oli myos
mielenkiintoinen kokemus. Silla oli omat rukoushuoneet miehille ja
naisille. Miesten puolella suurin osa herroista naytti olevan
paivaunilla…
Maanantai oli myos taynna pienia ja vahan suurempia vastoinkaymisia,
viimeisena pisarana rahavyon rikkuminen :D. Jalkeenpain niille pystyy
nauramaan, mutta maanantaina oli kylla huumori uhkaavasti loppumassa.
Mukavaa on kuitenkin ollut kaikesta huolimatta. Ollaan nautittu nyt
vapaasta viikosta, ensi maanantaina alkaa harjoittelu Matharen
slummikoulussa. Sita odotamme mielenkiinnolla. Nyt viela muutama
kiireeton aamu hyvalla aamupalalla ja hyvassa seurassa.
Toivottavasti teilla on siella asiat hyvin! Ikava on jo monia, vaikka
mukavaa on ollut, kaikesta huolimatta. SIunausta kaikille ja
muistakaahan kirjoittaa kuulumisianne!
Riina
Published by riina Huhtikuu 25th, 2007
in Uncategorized.
Muutto ja matkatavaroiden pakkaaminen samana päivänä aiheuttaa kohtalaisen paljon hämminkiä. Olen tehnyt kummankin operaation oikeastaan kokonaan tänä päivänä. Omalta osaltaan lähtöön ja muuttoon valmistautumiseen vaikutti minun kohdallani se, että rakas taatani (eli vaarini) poistui tästä maailmasta sunnuntaina. Pääsin kuitenkin jättämään omat hyvästini taatalle ja uskon, että taata on nyt paremmassa paikassa.
Pakkaamisessa olen yrittänyt noudattaa kahta periaatetta: Ei liikaa tavaraa mukaan ja suurimman osan niistäkin voi reissun loputtua jättää Keniaan. Tämän päivän aikana on tullut soiteltua useita puheluita Saran kanssa puolin ja toisin sekä Minnalle. Minna tuntuu hallitsevan pakkaamisen paremmin (ilmeisesti kokemuksen tuomaa varmuutta) eikä ole neuvoja kaivannut. Nyt suunnilleen kaikki tavarat on pakattu ja loppujen lopuksi rinkkaan jäi vielä vähän tilaakin.
Viimeiset päivät Suomessa vietän Ikaalisissa, josta sitten perjantaina suuntaan lentokentälle. On vaikea ymmärtää, että nyt olemme oikeasti lähdössä. Johtuu luultavasti osaksi siitä, että en tiedä juuri yhtään, mitä määränpäässä odottaa. Ilmeisesti meitä on joku tulossa noutamaan lentokentältä ja asuntoasioiden pitäisi myös olla kunnossa. Kun tiedustelimme asioista harjoittelupaikkanamme toimivan koulun rehtorilta, vastaus kuului “Don’t worry, we’ll arrange everything!” Jotenkin tuntuu, että tuota lausetta saamme kuulla vielä monesti. Hakuna matata! ;)
