Eli ei ongelmia tai huolen haivaa.
Malindilta siirryttiin komeasti karventyneena, eli punaisina kuin ravut, Lamun omaan maailmaan. Kaupunki, tai koko saari, on jamahtanyt aikaan ennen autoja ja nykypaivan kiireita. Tavarat kulkee edelleen aasien ja laivojen voimin, ja kaupungin kadut on viehattavasti vain muutaman metrin levyisia. Vaistelepa siina sitten vastaan tulevaa aasilaumaa. Lamulla vierahti melkeinpa viikko ja tekemista riitti. Kokeiltua tuli niin erilaiset purjehdusretket kuin aasiratsastuskin. Aasiratsastuksesta piti toipua muutama paiva ja valita tuolit tarkkaan pehmusteiden paksuuden mukaan. Muuten ratsastusreissu oli varsinainen “elamys”: Riina tippui kolme kertaa ja Minnan aasi valitsi hyvinkin mielenkiintoisia “vaihtoehtoisia” reitteja. Riinalla ja Saralla oli myos hiukan ongelmia aasipoikien kanssa: aasian hallitsemisen ja selassa pysymisen lisaksi heidan piti vaistella aasipoikien lahestymisyrityksia {ne rantapojat jalleen}, mika toi oman haasteensa ratsastukseen. Lamulla saatiin oikeastaan ensimmaisen kerran nauttia myos muiden reppureissareiden seurasta, mika oli aikalailla virkistavaa jo lahes kolmen yhteisen kuukauden jalkeen. Kolmessa kuukaudessa olemme oppineet jakamaan jo lahes kaiken sangysta sapuskoihin.
Lamulta matka jatkui Watamulle, jossa Suomi-teemaa yllapitaen yovymme suomalaisen Esan omistamassa paikassa. Esa tosin viettaa kesaa ilmeisesti jossain pain Keski-Suomea, mutta onneksi hanen kenialainen vaimonsa toivottaa hyvat huomenet sujuvasti suomeksi. Ei paase muodostumaan kotiinpaluun kulttuurishokki liian suureksi. Watamun highlight on tahan asti ollut ehdottomasti snorklaaminen Marine Parkissa. Sara ja Riina ylittivat itsensa uskaltautumalla kalojen sekaan ja kalat on nyt kaikkien kavereita. Paivan teemana oli kuitenkin “Toteutetaan Minnan Unelma”. Suosittelemme lampimasti kaikille ja ymmarramme taas paremmin akvaarioharrastajia, se oli jotain todella mahtavaa. Valittavasti kalojen varikkyytta ja koralleja ei saanut ikuistettua filmille.
Mahdollisesti huomenna matka jatkuu Mombasan kautta Nairobiin ja sielta edelleen Eldoretiin. Paljon bussissa istumista siis viela tiedossa. Toivottavasti ilman jaloissa pyorivia kanoja ja haisevia kalavateja :)
Auringosta nauttien,
Minna, Riina & Sara
Hieno juttu! Olenkin jo etsinyt eloonjäämissignaaleja tältä sivulta päivittäin. Kuulostipa upealta tuo Lamulla eläminen ja oleminen.
Watamu — jaahas, täytyy mennä taas karttasivuille tsekkailemaan missä te tällä hetkellä olette.
Toivottavasti matkanne jatkuu ilman ‘haisuliseuraa’ ;)
Miltäköhän täällä sitten tuntuu noitten teidän kaikenlaisten matkaistumisten jälkeen junamatkat täällä.
Toivottavasti teidän nahkanne kestää loppuun asti. Taitaa kulua jonkun verran suoja- ja kosteusvoiteita.
Hyvää oloa toivotan eteen päin!
Kuulostaa aiva mahtavalta!! Määki haluun sinne. :D Täällä on taas vaihteeks aurinkoista, mut huomiseks taas on ilmeisesti sadetta luvattu… Ei oo kyl paljo päässy nahka täällä palaan ku on satanu kiitettävästi.
Toivottavasti ootte ottanu paljo valokuvii ni jää sit paljo muistoja ja pääsis kans iteki niiden kautta fiilisteleen teidän matkaa. ;) Miulla on enää vajaa 3 viikkoo töitä ja sit loma, affenanmaa kutsuu pyöräileen hyvässä seurassa. :)
Oikei ihanaa loppulomaa, tulkaahan suurin piirtein ehjinä takas ;)
Tässä mukava linkki flikkojen edellisestä paikasta, Watamusta:
http://www.watamu.net/
Missähän kulkevat nyt?
Hei Reissunaiset!
Loppumatkanne on aikamoinen matkustusrutistus ja olen alkanut laskea päiviä paluuseen sekä tekemään listaa siitä, mitä kaikkea jääkaappiin hankkisi paluuta juhlistamaan. Ystävät ja sukulaiset odottaa innolla matkatarinoita ja niitä saa varmaan kertoa paljon ja useaan otteeseen.
Tänään herätti auringonpaiste mutta paluutanne saattaa ensi viikolla harmauttaa seuraava matalapaine – ehkä hyvä niin. Voi olla että pari päivää syöden, lepäillen ja suomenkielisiä lehtiä lukien sateen ropistessa on ihan paikallaan.
Näkemisiin!
moikka tytöt! ja terkkuja suomesta, jossa on vihdoinkin ollut kaksi aurinkoista paivaa! vaan eihän se suomen aurinko ihan niin lämmin ole, vaikka paistaisikin täydeltä terältä. En tiedä, tuleeko teille samaa tunnetta, mutta mulla on vieläkin usein aikamoinen vilu. :)
Riinalle tiedoksi että äiti on nyt menestyksellä suorittanut Pirkan soudun, ja isä oli perämiehenä niiden kirkkoveneessä. Viime vloppuna ne oli Sulkavassa, eli edelleen jatkavat mua kovempaa liikuntarytmiä!
Itselläni on töitä kovasti, ja paljon muuhun ei sitten riitäkään energia. Kävin toki Porissa torstaista lauantai-aamuun asti jatseja ihmettelemässä, mutta silloin juuri satoi. Kun vapaapäivät loppui, sadekin lakkasi! Hehe.. Mutta näin minnan kämpän ja porin. Ja minnan ja olgan, ja eliaksenkin. Olga pääsi muuten jyväskylään valtio-oppia lukemaan!! Lisää ihmisiä sinne suunnalle siis.
Joka tapauksessa, luin oikein urakalla kolme viimeisintä kirjoitustanne, kun on visiitit unohtunut ja kyllä vaikuttaa niin älyttömän mahtavalta, että oikein päätä huimaa. Nauttikaa nyt täysillä viimeisistä päivistä, sitten kotona saadaan oikein urakalla kertoa toisillemme seikkailuistamme!
Hei ette sattuneet Joaan törmäämään siellä YK:lle livahtaessanne?:) Se ei tainnut vielä silloin olla siellä.
Ottakaa kaikki ilo irti!