Published by sara Heinäkuu 25th, 2007
in Uncategorized.
….paivaa siis. Nairobi on nayttanyt meille viimeisina paivina parhaita puoliaan. Aurinko on paistanut ja rinkka on tayttynyt tarpeellisista ja vahemman tarpeellisista ostoksista. Riina on erikoistunut salaatinottimiin (oho, ma en muistanut etta mulla oli niita jo kolmet), Sara kikoihin ja kangoihin (mun rinkassa olis viela vahan tilaa, voisin ostaa viela yhden) ja Minna on haalinut kokoon joukon tilaihmeita, kuten rummun, seinavaatteen ja kohtuulisen kokoisen korin. Valitettavasti National Museumin remonttia ei kolmessakaan kuukaudessa saatu valmiiksi, joten se jai meilta nakematta.
Palaatanpas ajassa taaksepain takaisin Watamulle. Rantaelamaan tylsistyneet tytot paattivat keksia itselleen vahan fyysista aktiviteettia, jonka seurauksena vuokrattiin pyorat ja polkaistiin Malindille ostamaan muutama maalaus. Reilu 40 km matka tuntui kolmen kuukauden pyorailytauon, ei niin hyvien teiden ja pyorien vuoksi toooosi pitkalta. Mutta pakkohan se on polkea kun siita kerran on maksettu. Matkan jannitysmomenttia lisasi ohikiitavien matatujen lisaksi Saran pyoran irtoilevat ketjut ja Minnan pyorasta putoilevat hammentavat ruuvit. Reissun jalkeen oli hyva palkita itsensa juuri avatussa italialaisessa jaatelobaarissa.
Watamulta lahdettiin Mombasan ja Nairobin kautta Eldoretiin. Viimeistaan taman matkan jalkeen yhdymme kommenttiin, jonka mukaan Euroopassa ei ole huonoja teita. Rift Valley Shuttlen (sama kuin matatu, mutta vahemman istumapaikkoja) takapenkilla Saran ja Minnan takapuolet olivat enemman ilmassa kuin penkissa. Riinan matkapahoinvointitaipumus oikeutti etupenkkipaikkaan ja pelkokerrointa nostattavaan matkantekoon. Melkein tormasimme aasiin, lehmaan ja lampaaseen ja kuski tykkasi ajaa enemman vastaantulevien kaistalla kuin omallaan. Eldoretissa vierailtiin Riinan pikkusiskon ystavan luona, joka naytti meille kaupunkia ja vei meidat uima-altaalle hankkimaan viime hetken palovammat seka juustotehtaalle maistelemaan herkullisia juustoja. Slummikotien ja eurooppalaisten luxuskotien jalkeen oli mielenkiintoista nahda ihan tavallinen afrikkalainen koti ja kokea afrikkalaista vieraanvaraisuutta. Tytot ei ole muuten taman reissun aikana paasseet laihtumaan (You eat so little, take some little more!).
Viimeiset paivat Nairobissa ollaan kulutettu hyvin lansimaisissa merkeissa. Ollaan kayty keilaamassa ja bilista pelaamassa, elokuvissa ja ostoksilla. Hotellihuone luovutettiin tana aamuna ja rinkat odottavat sailossa kuljetusta lentokentalle. Museosuunnitelman peruuntumisen jalkeen tama paiva on tarkoitus kuluttaa kaupungilla ja illalla katsastetaan viela Carnivoren rock-ilta muutamien muiden reppureissaajien kanssa. Sielta suunnataan suoraan kentalle ja huomenillalla jalkojen pitaisi olla taas tukevasti kotimaan kamaralla.
Lisaillaan viela kuvia kotoa kasin, joten kaykaahan viela tarkistamassa niitakin. Reissu on ollut kaikin puolin antoisa, paljon on kerrottavaa kun palataan. Kiitos kaikille mukanareissaamisesta! Pian nahdaan!
Sara, Minna ja Riina
Published by Minna Heinäkuu 17th, 2007
in Uncategorized.
Eli ei ongelmia tai huolen haivaa.
Malindilta siirryttiin komeasti karventyneena, eli punaisina kuin ravut, Lamun omaan maailmaan. Kaupunki, tai koko saari, on jamahtanyt aikaan ennen autoja ja nykypaivan kiireita. Tavarat kulkee edelleen aasien ja laivojen voimin, ja kaupungin kadut on viehattavasti vain muutaman metrin levyisia. Vaistelepa siina sitten vastaan tulevaa aasilaumaa. Lamulla vierahti melkeinpa viikko ja tekemista riitti. Kokeiltua tuli niin erilaiset purjehdusretket kuin aasiratsastuskin. Aasiratsastuksesta piti toipua muutama paiva ja valita tuolit tarkkaan pehmusteiden paksuuden mukaan. Muuten ratsastusreissu oli varsinainen “elamys”: Riina tippui kolme kertaa ja Minnan aasi valitsi hyvinkin mielenkiintoisia “vaihtoehtoisia” reitteja. Riinalla ja Saralla oli myos hiukan ongelmia aasipoikien kanssa: aasian hallitsemisen ja selassa pysymisen lisaksi heidan piti vaistella aasipoikien lahestymisyrityksia {ne rantapojat jalleen}, mika toi oman haasteensa ratsastukseen. Lamulla saatiin oikeastaan ensimmaisen kerran nauttia myos muiden reppureissareiden seurasta, mika oli aikalailla virkistavaa jo lahes kolmen yhteisen kuukauden jalkeen. Kolmessa kuukaudessa olemme oppineet jakamaan jo lahes kaiken sangysta sapuskoihin.
Lamulta matka jatkui Watamulle, jossa Suomi-teemaa yllapitaen yovymme suomalaisen Esan omistamassa paikassa. Esa tosin viettaa kesaa ilmeisesti jossain pain Keski-Suomea, mutta onneksi hanen kenialainen vaimonsa toivottaa hyvat huomenet sujuvasti suomeksi. Ei paase muodostumaan kotiinpaluun kulttuurishokki liian suureksi. Watamun highlight on tahan asti ollut ehdottomasti snorklaaminen Marine Parkissa. Sara ja Riina ylittivat itsensa uskaltautumalla kalojen sekaan ja kalat on nyt kaikkien kavereita. Paivan teemana oli kuitenkin “Toteutetaan Minnan Unelma”. Suosittelemme lampimasti kaikille ja ymmarramme taas paremmin akvaarioharrastajia, se oli jotain todella mahtavaa. Valittavasti kalojen varikkyytta ja koralleja ei saanut ikuistettua filmille.
Mahdollisesti huomenna matka jatkuu Mombasan kautta Nairobiin ja sielta edelleen Eldoretiin. Paljon bussissa istumista siis viela tiedossa. Toivottavasti ilman jaloissa pyorivia kanoja ja haisevia kalavateja :)
Auringosta nauttien,
Minna, Riina & Sara
Published by riina Heinäkuu 6th, 2007
in Uncategorized.
Safari on nyt onnellisesti takana ja kaiken kokeneet safarinaiset bongasivat mm. parittelevan leijonapariskunnan. Nahtiin myos gepardi, norsuja, puhveleita, hyeeoja ja liuta antiloopin sukulaisia ym. ym. Maisemat oli mahtavia ja saatiin kaikki, mita meille luvattiin, ruoista lampimiin suihkuihin (mika on harvinaista). Osuttiin kasittamattomasti samaan safariporukkaan kahden muun suomalaisen tyton kanssa, tietenkin Jyvaskylasta. Maapallo on kasittamattoman pieni. Reissuamme ilostuttivat myos ulkomaalaisvahvistukset vaahteranlehtimaasta, jotka nukkuivat puolet safarista ja pelkasivat elioista eniten paarmoja.
Safarin jalkeen suunnattiin yobussilla Mombasaan. Kyyti oli yllattavan rauhallista ja tasaista verrattuna safariralleiluun, lahinna takaisin tullessa. Mombasassa vedettiin vahan henkea ja shoppailtiin kangoja. Myos pakolliset nahtavyydet Fort Jesus ja vanha kaupunki tuli kierrettya. Varsinaisessa Mombasan kaupungissa ei muuten ole niita ihania hiekkarantoja, vaan turistirannat on kauempana keskustasta. Maailma osoitti taas pienuutensa, tormasimme jokaiseen safariporukkamme jaseneen sattumalta Mombasan kaduilla.
Nyt vietetaan huoletonta rantalomaa Malindilla. Aurinkoa ja tilaa rannoilla riittaa, koska meneillaan on low season. Puolet paikoista on myos kiinni, mutta rauha sopii meille hyvin kaupunkien hulinan jalkeen. Viela pari paivaa yritetaan valtella rantapoikia ja suunnataan sitten Lamulle. Aurinkoa sinnekin!
