Published by sara Toukokuu 29th, 2007
in Uncategorized.
Kahden paivan istumalihasten kulutuksen ja tekohiusten lajittelun jalkeen kaikilla on nyt letit paassa afrikkalaiseen tyyliin. Tekotukkaa todella kului (kaikilla keskimaarin kolme pakettia), ja kun sita ennestaankin kohtalaisesti oli, niin nyt sita ihan alyttomasti. Helpoksi kuviteltu hiustyyli aiheuttaa ongelmia mm. ylipaataan kiinnisitomisessa (ponnarin ymparysmitta on niin suuri, etta tarvitaan huivi kiinnisitomiseen), suihkussa kaymisessa seka Minnalla ja Riinalla silmalasien paahan laittamisessa. Yritetaan saada tanne pian kuvia, joista voitte katsastaa mm. uuden lookimme.
Huomenna vieraillaan harjoittelun puitteissa toisessa koulussa, jossa Mathare Special Trainig Centrella on yksi luokka, seka muutaman oppilaan kotona slummissa. Odotamme mielenkiinnolla reissua. Kirjoitellaan lisaa reissun jalkeen :)
Published by Minna Toukokuu 26th, 2007
in Uncategorized.
… mutta viela ei loydetty. Muuten reissu Lake Nakuru National Parkiin oli aivan mahtava ja antoi paljon. Bongattua tuli ainakin tuhansia flamingoja, sarvikounoja, erilaisia antilooppeja, puhveleita, seeproja, kirahveja, apinoita ja paviaaneja seka mielettomasti erilaisia lintuja. Maisemat jo matkalla Rift Valleyn reunamilta olivat suorastaan henkeasalpaavia. Yllatys, yllatys, meita ei paatetty puistoon opiskelijahinnoin, koska 1. viivymme maassa liian vahan aikaa, 2. meilla ei ollut kymmenen hengen ryhmaa, ja 3. meidan tulosta olisi pitanyt informoida etukateen. Ja liuta muita koottuja selityksia. Koululta saadut opiskelijatodistukset olivat yhta tyhjan kanssa. Mzunguilta viedaan taalla tehokkaasti kaikki rahat. Matka puitossa alkoi muutenkin hyvin, kun toinen matkaseura mammoistamme astui lehman kakkaan apinaa kuvatessaan. Onneksi meidan mammoilla oli humorintaju tallessa koko matkan ajan! Puistosta mukaan tullut opas oli mukava, mutta yritti tehda vahan liian laheista tuttavuutta takapenkilla ensin toisen mamman ja myohemmin myos Riinan kanssa. Suomalainen viileys teki kuitenkin tehtavansa ;)
Tanaan suunnitelmissamme oli osallistua Autism Walk:iin (n.5km ja 500 Ksh) mutta tapahtui seuraavaa: loysimme itsemme Freedom from Hunger Walk ‘07 lahtoviivalta t-paidassa 800 Ksh koyhempina ja edessa 18 km:n kavelymatka. Hengissa selvittiin ja hauskaakin oli. Tormattiin matkalla vaihteeksi yhteen suomalaisnaiseen, joka kutsui meidat nakkileivalle myohemmin reissumme aikana. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun kavelija letkaa veti suuri torvisoittokunta.
Tareknnuksena edelliseen bloggaukseen, mainitut ongelmat on aiheuttanut lahinna yksi poika (Saara: juuri se Irungu), jonka hyokkayksia ollaan opittu jo valttelemaan. Keskuudessamme tama poika tunnetaan paremmin nimilla “Termiitti” ja “Tasmanian tuholainen”. Suurin osa lapsista on mukavia, joskin hyvin persoonallisia tapauksia. Jo perinteeksi on muodostunut, etta mzungut haetaan valituntisin mukaan isompien lasten lentopallorinkiin.
Vastauksina joihinkin kysymyksiin: Monika loytyy edelleen Nursery-luokalta, hyvin “itsenainen tytto”. Terveiset ja valokuvat on viety perille ja Tusker-pullo napataan mukaan tulevalta kauppareissulta. Memmulle omistamme viela joskus kokonaisen blogillisen vastauksia ;)
Hauskat kesalomat kaikille, joilla ne on jo alkaneet, ja muille mukavaa lomien odotusta. Kiitokset kaikista kommenteista, niita on ihana lukea! Voikaa hyvin!
Published by riina Toukokuu 21st, 2007
in Uncategorized.
Viikonloppu oli rentouttava ja tapahtumarikas. Perjantaina lahdimme bussilla kohti Karenia (Nairobin ‘hienostoaluetta’, jossa Karen Blixen aikoinaan asusti) ja Kenian suomalaisten ystavien kotia. Naihin ihmisiin tutustuimme taalla vappujuhlissa reissumme alussa. Saimme nauttia hyvasta ruoasta ja erityisesti seurasta, seka rauhallisuudesta keskustan halyn jalkeen. Rauhoittuminen oli tarpeen, silla olimme kaikki hieman vasyneita ja turhautuneita harjoitteluviikkojen jalkeen. Oma osaaminen on ollut todella koetuksella, koska lasten diagnoosit ja ongelmat on pitanyt itse paatella eika se ole aina helppoa. Meita on myos purtu, tallottu, potkittu, lyoty ja syljetty pain naamaa. Suurin syy talle on se, ettemme ole osanneet omaksua paikallista kurinpitokulttuuria ja lasten lyominen ei edelleenkaan tunnu oikealta. Tai vaihtoehtoisesti olemme vain hirveita ihmisia. Olemme onnellisia kaikista ottamistamme rokotuksista… Pikkuhiljaa hommat alkavat kuitenkin sujua lastenkin kanssa. Muutama sana suahiliakin on jo aktiivisessa kaytossa (habana=ei).
Viikonloppuna tutustuttiin Kenian villiin luontoon puistojen muodossa. Ensin suuntasimme elefanttien orpokotiin (suloista), sitten krokotiilipuistoon (ei niin suloista, paitsi Saran mielesta) ja viimeisena Giraffe Centeriin. Nyt ollaan kokeiltu krokotiilin hantaan ja kirhavin sarvia (miksi niilla muuten on sarvet?). Kirahvilta olisi voinut saada suukonkin, mutta kieltaydyimme siita ilosta. Kirahvit oli kaikkien mielesta ihan pop! Tiesitteko muuten etta krokotiililla ei ole kielta ja kirahvilla se on musta? Kaikkea taalla oppii. Ehka naista tiedoista on joskus jotain hyotyakin…
Viikonlopun aikana meille avautui mahtava mahdollisuus lahtea tutustumaan Lake Nakuruun ja sen luonnonpuistoon. Tutustuimme viikonloppuna toisiin suomalaisiin (Nokia tyollistaa taallakin) ja he ovat lahdossa puistoon taman viikon aikana. Paasemme siis siivella, kunnon opiskelijat! Sita ennen Minna parantelee kuitenkin kiljuvan punaisia koipiaan (’en ma mitaan 30-suojakerrointa tarvitse’) ja Sara ja Riina nuhaisia neniaan. Nyt pitaa lahte kauppaan, pimea tulee nopeasti.
Terveisin Sarah, Lina ja Amina (kuten meidat taalla tunnetaan)
Published by sara Toukokuu 14th, 2007
in Uncategorized.
Hengissa ollaan ja voidaan hyvin!
Koulumatkat alkaa sujua jo rutiinilla. Ne hoidetaan paikallisella julkisilla eli matatuilla (pikkubusseiksi muutettuja Hiaceja). Valikoimaa loytyy joka lahtoon ja ikina ei tieda minkalaiseen nousee:vastassa voi olla televisio musiikkivideoilla varustettuna tai sitten pohjan lapi vilistava maantie. Penkit tarisevat yleensa kahdesta syysta:joko ne ovat irtoamaisillaan tai niiden alla jyllaavat supparit. Korvatulpat olisi monesti tarpeen. Parhaimmillaan tunnelma takapenkilla on kuin vuoristoradassa, varsinkin jos kaytetaan “oikoteita” tai poiketaan matkalla bensa-asemalle. Paikallisten pysaytysmerkit tuntuvat menevan matatun ovimiehelle (siis eri kuin kuski) perille huomattavasti paremmin kuin meidan yritykset. Muuten koululla yritetaan viela keksia jarkevia toiminnan muotoja ja pian yritetaan ruveta toteuttamaan niita.
Perjantaina koululla meille tarjoiltiin ensimmaisen kerran paikallista perusapetta, ugalia. Vahan kuin meikalaisten mannapuuroa, mutta kuivempaa ja ilman maitoa. Taytti totaalisen tehokkaasti vatsan. Kotona syodaan paljon hedelmia edelleen ja elellaan muutenkin sopuisasti.
Taalla on menoillaan 16th European Film Festival, jossa eilen kaytiin nostalgisissa Suomi-tunnelmissa katsomassa FC Venus ja joku ranskalainen elokuva. Kukaan ei kuitenkaan aloittanut rinkan pakkaamista :) Suomi-huumori tuntui uppoavan monikansalliseen yleisoon varsin hyvin. Koska leffat nailla festareilla on lahestulkoon ilmaisia, vieraillaan varmaankin viela useasti yleison joukossa.
Taman viikon tyorupeama palkitaan viikonloppuvierailuna Kareniin(matatumatkan paassa keskustasta) suomalaisen pariskunnan vieraaksi.Mutta siita lisaa myohemmin.
Published by Minna Toukokuu 9th, 2007
in Uncategorized.
Talla viikolla ollaan paasty nakemaan kaksi taysin erilaista puolta Nairobista. Sita loistokkampaa puolta edustivat Afrikan Sokeiden Konferenssi coctail-kutsuineen viiden tahden hotellissa (kiitos suurisuisen aidin luomien suhteiden). Sunnuntaina vierailtiin coctail-kutsuilla ja maanantaina seurattiin paneelikeskusteluja ja muita puheita. Paljon tarkeita ihmisia.
Eilen ja tanaan olemme tehneet tuttavuutta varsinaisen harjoittelupaikkamme kanssa. Tahan mennessa ei suurta hurraamista. Kohteliaasti ilmaistuna; hyva etta lapsilla on edes tallainen paikka, mihin tulla. Osa opettajista on paremmin motivoituneita, osa heikommin. Lasten kanssa kommunikoinnissa on ollut hieman ongelmia (puhuvat swahilia, jos ylipaataan puhuvat). Osalla lapsista on paljon erilaisia ongelmia, etenkin neurologisella puolella. Kaikilla tuntuu olevan”diagnoosina” autismi. Meidat on kuitenkin otettu lampimasti vastaan, lapset ja suurin osa opettajista on todella mukavia.
Lauri ja Jaakko (taalla aiemmin vierailleet fysioterapeuttiopiskelijat) ovat harjoittelunsa aikana antaneet koululla hyvan kuvan itsestaan ja suomalaisista. Heita on kuulemma kaivattu kovasti lahtonsa jalkeen. Paikalliseen terapiakulttuuriin emme ilmeisesti ainakaan koululla paase tutustumaan, silla siella aiemmin vieraillut fysioterapeutti on “pitkalla lomalla”.
Muuten pyyhkii hyvin. Viikonaikana ollaan saatu kaupunki hyvin haltuun ja luotu tilapaiset arkirutiinit; kaupasta vetta ja hedelmakauppiaalta mangoja. Hedelmia ollaan syoty paljon, ne on hyvia ja halpoja (esim. ananas n.30 snt). Siivooja kavi ensimmaisen kerran jo ruokkoamassa meidan jalkia ja pesemassa pyykit, mika tuntui hieman omituiselta. Koti-ikavan lievittamiseksi yritimme keittaa puuroa. Paketin kyljessa luki “Human food” (ihan oikeasti) mutta emme olisi siita niin varmoja. Teeleiviksi jatkojalostettuna siitakin puurosta tuli syotavaa.
Lamminta vetta saa, kunhan muistaa napsauttaa lamminvesivaraajan paalle ja sahkot ovat toimineet yhta poikkeusta lukuunottamatta. Yhtena iltana lueskeltiin otsalamppujen valossa. Seitsemalta illalla on jo pimeaa, joten sillon on viimeistaan syyta olla kotosalla, tai ainakin liikkua taksilla. Seinat ja ikkunat vastaavat meikalaista paperia; jopa heinasirkan siritys, meluavista opiskelijoista puhumattakaan, kuuluu lapi. Onneksi Qatar Airways tarjosi meille korvatulpat.
Nyt vesirutiinin kautta kotiin. Lamminta kesan odottelua! Ei taallakaan niin kuumaa ole, etta kateellinen kannattais olla… paitsi jos siella tulee rantaa :)
RMS (sairaalabakteeri)
Published by riina Toukokuu 3rd, 2007
in Uncategorized.
Ajattelin viela kirjoittaa pienen patkan itseksenikin. Omalta osaltani
matka ei tosiaan ole alkanut kommelluksitta. Kaksi viimeista lentoa oli
aika kauheat, takaisin tullessa otan matkapahoinvointilaakkeen ennen
matkaan lahtoa. Lentohenkilosto oli kuitenkin oikein mukavaa ja
huolehtivaa vakea. Doha on muuten ilmasta katsottuna jannan nakoinen
kaupunki, aivan kuin iso hiekkalinna! Dohan lentokentta oli myos
mielenkiintoinen kokemus. Silla oli omat rukoushuoneet miehille ja
naisille. Miesten puolella suurin osa herroista naytti olevan
paivaunilla…
Maanantai oli myos taynna pienia ja vahan suurempia vastoinkaymisia,
viimeisena pisarana rahavyon rikkuminen :D. Jalkeenpain niille pystyy
nauramaan, mutta maanantaina oli kylla huumori uhkaavasti loppumassa.
Mukavaa on kuitenkin ollut kaikesta huolimatta. Ollaan nautittu nyt
vapaasta viikosta, ensi maanantaina alkaa harjoittelu Matharen
slummikoulussa. Sita odotamme mielenkiinnolla. Nyt viela muutama
kiireeton aamu hyvalla aamupalalla ja hyvassa seurassa.
Toivottavasti teilla on siella asiat hyvin! Ikava on jo monia, vaikka
mukavaa on ollut, kaikesta huolimatta. SIunausta kaikille ja
muistakaahan kirjoittaa kuulumisianne!
Riina
Published by Minna Toukokuu 3rd, 2007
in Uncategorized.
Riinan rinkka on saapunut. Ei tiistaiaamuna kuten luvattiin, eika
iltapaivalla ,kuten sitten luvattiin vaan lahempana kahdeksaa illalla.
Hitaasti mutta varmasti. Rinkkaa tuonut mies paatti viela hyodyntaa
tilaisuutta ja markkinoida omia safaripalveluitaan. Etta nain.
Vappujuhlat olivat varsin onnistuneet. Nyt on kontakteja luotu Kenian
vammaisasioita hoitaviin silmaatekeviin ihmisiin. Tunnelma muistutti
vahvasti suomalaista vappua ja oli lievasti sanoen absurdi, mutta kivaa
oli. Jatkossa ehka luvassa tutustumista paikalliseen vammaisjarjestoon
(Kenian sokeiden yhdistyksen coctail-kutsut, odatamme varmistusta).
Toimintaterapiaa on myos tehty tunnetuksi Kenianmaaalla, ehka hieman
kyseenalaisesti (suomeksi vaikeaa, englanniksi viela vaikeampaa).
Mattokauppias yrittaa nyt etsia jonkin sortin noitatohtoria :)
Yrityksemme tutustua paikallisiin nahtavyyksiin tyssasi alkuunsa, kun
National Museum olikin remontissa ja viereiseen kaarmepuistoon paasymaksut
olivat liian suolaisia. Loydettiin kuitenkin mahtava Kenyatta
International Conference Center, jonka huipulta aukesivat huikeat nakymat
Nairobin ymparistoon. Ja viela mukava vartijamies esittelemassa paikkoja.
Toinen paivan loydoista oli Nairobi Arboretum, ‘kasvitieteellinen
puupuisto’. Taalla saimme myos ensikosketuksen villiin kenialaiseen
luontoon: bongattiin apina syomassa banaanin kuoria roskiksesta. Huippua!
Tanaan tavoitteenamme on loytaa meidan budjetille sopiva allas, jossa
helpottaa helteen lieveilmioita. Voikaa hyvin, niin mekin teemme!
