Published heinäkuu 25th, 2007
in Uncategorized.
….paivaa siis. Nairobi on nayttanyt meille viimeisina paivina parhaita puoliaan. Aurinko on paistanut ja rinkka on tayttynyt tarpeellisista ja vahemman tarpeellisista ostoksista. Riina on erikoistunut salaatinottimiin (oho, ma en muistanut etta mulla oli niita jo kolmet), Sara kikoihin ja kangoihin (mun rinkassa olis viela vahan tilaa, voisin ostaa viela yhden) ja Minna on haalinut kokoon joukon tilaihmeita, kuten rummun, seinavaatteen ja kohtuulisen kokoisen korin. Valitettavasti National Museumin remonttia ei kolmessakaan kuukaudessa saatu valmiiksi, joten se jai meilta nakematta.
Palaatanpas ajassa taaksepain takaisin Watamulle. Rantaelamaan tylsistyneet tytot paattivat keksia itselleen vahan fyysista aktiviteettia, jonka seurauksena vuokrattiin pyorat ja polkaistiin Malindille ostamaan muutama maalaus. Reilu 40 km matka tuntui kolmen kuukauden pyorailytauon, ei niin hyvien teiden ja pyorien vuoksi toooosi pitkalta. Mutta pakkohan se on polkea kun siita kerran on maksettu. Matkan jannitysmomenttia lisasi ohikiitavien matatujen lisaksi Saran pyoran irtoilevat ketjut ja Minnan pyorasta putoilevat hammentavat ruuvit. Reissun jalkeen oli hyva palkita itsensa juuri avatussa italialaisessa jaatelobaarissa.
Watamulta lahdettiin Mombasan ja Nairobin kautta Eldoretiin. Viimeistaan taman matkan jalkeen yhdymme kommenttiin, jonka mukaan Euroopassa ei ole huonoja teita. Rift Valley Shuttlen (sama kuin matatu, mutta vahemman istumapaikkoja) takapenkilla Saran ja Minnan takapuolet olivat enemman ilmassa kuin penkissa. Riinan matkapahoinvointitaipumus oikeutti etupenkkipaikkaan ja pelkokerrointa nostattavaan matkantekoon. Melkein tormasimme aasiin, lehmaan ja lampaaseen ja kuski tykkasi ajaa enemman vastaantulevien kaistalla kuin omallaan. Eldoretissa vierailtiin Riinan pikkusiskon ystavan luona, joka naytti meille kaupunkia ja vei meidat uima-altaalle hankkimaan viime hetken palovammat seka juustotehtaalle maistelemaan herkullisia juustoja. Slummikotien ja eurooppalaisten luxuskotien jalkeen oli mielenkiintoista nahda ihan tavallinen afrikkalainen koti ja kokea afrikkalaista vieraanvaraisuutta. Tytot ei ole muuten taman reissun aikana paasseet laihtumaan (You eat so little, take some little more!).
Viimeiset paivat Nairobissa ollaan kulutettu hyvin lansimaisissa merkeissa. Ollaan kayty keilaamassa ja bilista pelaamassa, elokuvissa ja ostoksilla. Hotellihuone luovutettiin tana aamuna ja rinkat odottavat sailossa kuljetusta lentokentalle. Museosuunnitelman peruuntumisen jalkeen tama paiva on tarkoitus kuluttaa kaupungilla ja illalla katsastetaan viela Carnivoren rock-ilta muutamien muiden reppureissaajien kanssa. Sielta suunnataan suoraan kentalle ja huomenillalla jalkojen pitaisi olla taas tukevasti kotimaan kamaralla.
Lisaillaan viela kuvia kotoa kasin, joten kaykaahan viela tarkistamassa niitakin. Reissu on ollut kaikin puolin antoisa, paljon on kerrottavaa kun palataan. Kiitos kaikille mukanareissaamisesta! Pian nahdaan!
Sara, Minna ja Riina
Published heinäkuu 17th, 2007
in Uncategorized.
Eli ei ongelmia tai huolen haivaa.
Malindilta siirryttiin komeasti karventyneena, eli punaisina kuin ravut, Lamun omaan maailmaan. Kaupunki, tai koko saari, on jamahtanyt aikaan ennen autoja ja nykypaivan kiireita. Tavarat kulkee edelleen aasien ja laivojen voimin, ja kaupungin kadut on viehattavasti vain muutaman metrin levyisia. Vaistelepa siina sitten vastaan tulevaa aasilaumaa. Lamulla vierahti melkeinpa viikko ja tekemista riitti. Kokeiltua tuli niin erilaiset purjehdusretket kuin aasiratsastuskin. Aasiratsastuksesta piti toipua muutama paiva ja valita tuolit tarkkaan pehmusteiden paksuuden mukaan. Muuten ratsastusreissu oli varsinainen “elamys”: Riina tippui kolme kertaa ja Minnan aasi valitsi hyvinkin mielenkiintoisia “vaihtoehtoisia” reitteja. Riinalla ja Saralla oli myos hiukan ongelmia aasipoikien kanssa: aasian hallitsemisen ja selassa pysymisen lisaksi heidan piti vaistella aasipoikien lahestymisyrityksia {ne rantapojat jalleen}, mika toi oman haasteensa ratsastukseen. Lamulla saatiin oikeastaan ensimmaisen kerran nauttia myos muiden reppureissareiden seurasta, mika oli aikalailla virkistavaa jo lahes kolmen yhteisen kuukauden jalkeen. Kolmessa kuukaudessa olemme oppineet jakamaan jo lahes kaiken sangysta sapuskoihin.
Lamulta matka jatkui Watamulle, jossa Suomi-teemaa yllapitaen yovymme suomalaisen Esan omistamassa paikassa. Esa tosin viettaa kesaa ilmeisesti jossain pain Keski-Suomea, mutta onneksi hanen kenialainen vaimonsa toivottaa hyvat huomenet sujuvasti suomeksi. Ei paase muodostumaan kotiinpaluun kulttuurishokki liian suureksi. Watamun highlight on tahan asti ollut ehdottomasti snorklaaminen Marine Parkissa. Sara ja Riina ylittivat itsensa uskaltautumalla kalojen sekaan ja kalat on nyt kaikkien kavereita. Paivan teemana oli kuitenkin “Toteutetaan Minnan Unelma”. Suosittelemme lampimasti kaikille ja ymmarramme taas paremmin akvaarioharrastajia, se oli jotain todella mahtavaa. Valittavasti kalojen varikkyytta ja koralleja ei saanut ikuistettua filmille.
Mahdollisesti huomenna matka jatkuu Mombasan kautta Nairobiin ja sielta edelleen Eldoretiin. Paljon bussissa istumista siis viela tiedossa. Toivottavasti ilman jaloissa pyorivia kanoja ja haisevia kalavateja :)
Auringosta nauttien,
Minna, Riina & Sara
Published heinäkuu 6th, 2007
in Uncategorized.
Safari on nyt onnellisesti takana ja kaiken kokeneet safarinaiset bongasivat mm. parittelevan leijonapariskunnan. Nahtiin myos gepardi, norsuja, puhveleita, hyeeoja ja liuta antiloopin sukulaisia ym. ym. Maisemat oli mahtavia ja saatiin kaikki, mita meille luvattiin, ruoista lampimiin suihkuihin (mika on harvinaista). Osuttiin kasittamattomasti samaan safariporukkaan kahden muun suomalaisen tyton kanssa, tietenkin Jyvaskylasta. Maapallo on kasittamattoman pieni. Reissuamme ilostuttivat myos ulkomaalaisvahvistukset vaahteranlehtimaasta, jotka nukkuivat puolet safarista ja pelkasivat elioista eniten paarmoja.
Safarin jalkeen suunnattiin yobussilla Mombasaan. Kyyti oli yllattavan rauhallista ja tasaista verrattuna safariralleiluun, lahinna takaisin tullessa. Mombasassa vedettiin vahan henkea ja shoppailtiin kangoja. Myos pakolliset nahtavyydet Fort Jesus ja vanha kaupunki tuli kierrettya. Varsinaisessa Mombasan kaupungissa ei muuten ole niita ihania hiekkarantoja, vaan turistirannat on kauempana keskustasta. Maailma osoitti taas pienuutensa, tormasimme jokaiseen safariporukkamme jaseneen sattumalta Mombasan kaduilla.
Nyt vietetaan huoletonta rantalomaa Malindilla. Aurinkoa ja tilaa rannoilla riittaa, koska meneillaan on low season. Puolet paikoista on myos kiinni, mutta rauha sopii meille hyvin kaupunkien hulinan jalkeen. Viela pari paivaa yritetaan valtella rantapoikia ja suunnataan sitten Lamulle. Aurinkoa sinnekin!
Published kesäkuu 28th, 2007
in Uncategorized.
Viikko on taas vierahtanyt ja tytoilla on jalleen riittanyt toimintaa. Viikonloppu venahti pitkaksi, kun yllattaen koululta ilmoitettiin mid-term breikista. Harjoittlutunteja saatiin kuitenkin kerattya parilla tutustumisreissulla.
Perjantaina suuntasimme Kenyatta National Hospitaliin fysioterapiaosastoon tutustumaan. Loysimme sairaalasta kuitenkin myos toimintaterapiaosaston, joten vierailimme myos siella. Toiminta oli parempaa mita odotettiin ja jokseenkin samankaltaista kuin Suomessa, joskin valineet olivat hiukkasen vanhempia.
Viikonloppuna juhlittiin keskikesaa parinakin iltana, vaikkakaan se ei ole taalla ollenkaan sama asia. Perjantai-iltana suunnattiin paikalliseen yokerhoon vasyttamaan sita kuuluisaa tanssilantiota ja lauantaina kuokittiin norjalaisen YK-tyontekijan tupareissa. Aletaan pikkuhiljaa ymmartaa miksi lansimaalaiset pysyttelevat taalla omissa piireissaan, kysykaa Suomessa lisaa. Sunnuntaina vietettiin tapettiin vasymysta elokuvissa, se on taalla todella halpaa huvia!
Maanantaina vierailtiin YK:n maailmassa. Paastiin kuin ihmeen kaupalla sisaan ilman henkilopapereita (valkoinen naama ja kaunis hymy toimii aina). Paiva oli mielenkiintoinen ja antoisa.YK:n compoudi on taalla todellakin oma maailmansa verovapaine kauppoineen ja kuntosaleineen.
Viimeista viikkoa Nairobissa ja harjoittelussa vedetaan hitaasti mutta varmasti kohti loppua. Tanaan muutettiin pois asunnosta hotelliin pariksi yoksi ja lauantaina on suuntana Masai Mara ja sen jalkeen rannikko. Tuntuu hyvalta muutokselta kun Nairobi viilenee seka saalta etta tunnelmalta. Paivitetaan blogia rannikolta ehka vahan harvemmin. Aurinkoa sinnekin!
Published kesäkuu 21st, 2007
in Uncategorized.
Ylitettiin tanaan ehka jopa Lauri ja Jaakko opettajien suosiossa leipomalla pullaa. Pojat ovat tehneet lahtemattoman vaikutuksen paikallisiin taalla, mutta pullien avulla meikalaiset kiri nyt ainakin tasoihin :) Opettajat tuntuivat olevan toiminnasta lapsia innostuneempia, vaikka kaikki olivatkin taysilla mukana. Taalla ei aina tunnuta tuntevan sellaista “lapset ensin”-asennetta, vaan opettajat voivat hyvin vieda pallot lapsien peleissa ja samoin pyoritella valtaosan pullista. Myos hiiva aiheutti suurta hammennysta, sekun ei kuulu paikallisen keittion perusvarustukseen.
Viikko jaljella harjoittelua, safari buukattuna, huomenna vierailu paikalliseen sairaalaan ja lauantaina juhannuksen kunniaksi kuokkimaan yksiin tupareihin. Nailla mennaan, tarkistakaahan uudet kuvat!
Published kesäkuu 18th, 2007
in Uncategorized.
Viime viikolla tapahtunutta: harjoiteltiin koululla paikallisia ADL-taitoja leipomalla chapatia. Tunti oli suunnattu oppilaille, mutta kolme valkoista hoiti koko homman opettajan opastuksella. Koululla sattui olemaan vierailijoita yliopistosta samaan aikaan kuvaajan kera. Mzunguista leipomassa chapatia innostuttiin kovasti, minka vuoksi Sara poseerasi kaulin kadessa ja Riina siirrettiin paikasta toiseen oikean “musta-valkotasapainon” loytamiseksi. Minna onnistui olemaan nakymaton paistovuoron vuoksi. Kuvaajalta lahti mopo hieman kasista: “everybody say: one, two, three, mzungu!” Kaikesta huolimatta chapatista tuli hyvaa.
Toimintaterapiaa ja fysioterapiaa pidetaan taalla samana asiana. Me olemme kuitenkin jakaneet asiakkaat Suomen tapojen mukaisesti. Harjoittelijatoitsut on pitaneet terapioita lahinna ulkona auringossa. Mahdollisuudet ja valineet on rajalliset ja kommunikointi on toisinaan tosi vaikeata, mutta parhaamme yritetaan. Meilla on ollut paaasiassa kolme asiakasta, joille on pidetty intensiivinen terapiajakso.Leikitty on ja itsensa on saanut pistaa todella peliin, koska yhteisen kielen puuttuessa eleet, ilmeet ja aanenpainot on havaittu todella tarkeiksi. Kaytetyista toiminnoista kerrotaan myohemmin niista kiinnostuneille (ja luokkalaisille vaikka ei kiinnostaisikaan). Fysioterapian puolesta passiiviset pumppaukset ja nivelvetkutukset (eivat noudata ihan Natusen oppien mukaisia nivelten liikeakseleita) tuntuu olevan kovassa huudossa. Niita selitettiin tonuksen normalisoimisella, mita ei ihan ymmarra normaalin tonuksen omaavien lasten kohdalla. Tasapainoharjoituksia on tehty urakalla: ensin tasapainolaudalla ja myohemmin myos terapiapalloilla (kun ne loytyivat tyhjina Workshop-luokan komeron katkoista). Myos kavelyn ohjausta on tullut harjoiteltua ja twinkle twinkle little star on soinut ahkeraan. Naista myos myohemmin lisaa kiinnostuneille ja ei-kiinnostuneille.
Viikonloppuna vierailimme Pomas of Kenyassa tutustumassa eri heimojen perinnekyliin ja -tansseihin. Sunnuntaina vietettiin aikaa Nairobi Arboretumissa junakavereiden kanssa ja kokattiin niin, etta kattoon asti kohoava tiskivuori odottaa meita kotona. Viela on kaksi viikkoa harjoittelua jaljella, joka tuntuu lyhyelta. Aika on vierahtanyt nopeasti, mutta tulevalle lomallekin on kiva paasta.
Lisattiin muutama kuva. Niita on tulossa lisaa myohemmin, silla niita on hidasta muokata pienempaan kokoon.
Published kesäkuu 11th, 2007
in Uncategorized.
Matharen slummissa tilanne nayttaa nyt rauhoittuneen. Melkein 40 ihmista menetti henkensa, lahinna poliisin toimesta. Nyt on kuulemma enaa pelko jaljella. Harjoittelua voidaan siis jatkaa, ainakin toistaiseksi. Tana aamuna lahempana keskustaa rajahti pommi, yksi kuoli ja useita loukkaantui. Taman taustalla oli ilmeisesti “vain” terroristit. Onneksi ei oltu vaarassa paikassa vaaraan aikaan.
Lauantaina tehtiin hieman toisenlainen tutustumisretki Nairobi hospitaliin kuin alunperin oli tarkoitus. Lahdettiin nayttamaan Riinaa tohtorille kun kuume ei laskenut. Antibiootit ja muut laakkeet mukana lahdettiin kotiin. Kotona Riinalle kuitenkin tuli huono olo lieveilmioineen ja taksi kiiti uudelleen sairaalaan heikkohappinen potilas mukanaan. Tunnin tiputuksen ja torkkumisen jalkeen paastiin taas takaisin kotiin, talla kertaa pysyvasti. Maan sairaalakulttuuri poikkesi aika tavalla totutusta. Kaikki toimenpiteet ja laakkeet (jopa tippapussi) piti maksaa etukateen, maan tavan mukaan eri luukuilla asioiden. Jos ei ole rahaa, ei saa myoskaan hoitoa. Hygienian ja hoidon taso oli kuitenkin hyvaa ja neulojen steriilius tarkastettiin Minnan ja Saran toimesta tehokkaasti, ehka jopa sairaalahenkilokuntaa hieman arsyttaen ;)
Riinan keratessa voimia neljan seinan sisassa (miten niin tylsaa?), “himoshoppaajat” Sara ja Minna ovat kiertaneet lahiseudun lansimaiset ostoskeskukset. Kahden paivan saldo: tacot (ja melkein ostettu paita). Go girls!
Paranemaan pain siis :)
Riina, Sara ja Minna
Published kesäkuu 7th, 2007
in Uncategorized.
Tama paiva ollaan pysytelty kaupungissa, silla Matharen slummissa tilanne on varsin jannittynyt ja Riina on kuumeessa, joten hoidamme potilasta kotosalla.
Slummissa Mungiki(presidenttiehdokas)-kannattajat ja poliisi ovat ottaneet voimakkaasti yhteen.Paamedian mukaan poliiseja on kuollut yhteensa nelja ja oletettuja Mungiki-kannattajia yhteensa 22, joukossa todennakoisesti paljon sivullisia. Tama siis tilanne Matharessa, lisaksi muutamia kuollut maaseudulla. Kaupungin keskustassa on ainakin toistaiseksi turvallista ja elama jatkuu entiseen malliin. Mungiki-joukkojen ja poliisin valisissa yhteenotoissa taustalla on tyytymattomyys maan korruptiotilanteeseen ja tyottomyyteen. Mungiki-joukot ovat ottaneet matatu-kuskit kohteekseen vaatien nailta ‘tiemaksuja’ ja slummien asukkailta suojelurahoja. Lapeensa korruptoitunut poliisi on vastannut tahan voimakeinoin.
Seurailemme tarkasti tilanteen kehittymista, se voi muuttua nopeasti suuntaan taikka toiseen. Palaamme Mathareen kun se on henkilokunnan ja opettajien mielesta turvallista. Nain siis taalla, ei tarvitse kuitenkaan panikoida :) Ollaan tyytyvaisia siihen, etta Suomessa vaalit ei aiheuta kummempaa liikehdintaa.
Published kesäkuu 5th, 2007
in Uncategorized.
Festarikesa on nyt meidan osalta kaynnistetty. Ajateltiin ottaa varman paalle, jos ei Suomessa enaa ehdita. Taalla oli siis viikonloppuna Sawa Sawa- festivaalit. Lauantaina Nairobi Arboretumissa soi mielettoman hyva jazz Hugh Masekelan toimesta. Tunnelma oli kotoisan leppoisaa, tosin porukka jammasi huomattavasti letkeammin kuin suomalaiset yleensa ja poniratsastuksen sijasta lapsia kuljetti kameli. Valitettavasti lauantaina ei nahty kuin paaesiintyja, koska vietimme paivan Gikombassa (slummimarketti) shoppaillen. Kesan kuumin festarivinkki syntyi lauantai-iltana, kun porukka poistui puistosta: Veturitekniikka. Yritimme taistella eteenpain ihmisjoukossa, kun ohitsemme pyyhalsi kolmen henkilon ihmisjuna. Hyodynsimme tilaisuuden ja liityimme vaunuiksi. Hauskaa ja nopeaa ja seurauksena matkaoppaat seuraavan paivan festaripaikalle.
Sunnuntaina festarit jatkuivat reggaen tahdissa Kasaranin stadionilla. Porukkaa oli ihan alyttomasti ja suurimmalla osalla suusta pilkotti miraa-lehtia (paikallinen sallittu huumausaine). Alkoholia paikalla ei saanut juoda, mutta miraa oli tarjolla sitakin enemman. Me kuitenkin paasimme letkeaan tunnelmaan mukaan ilman miraan pureskelua. Naytettiin paikallisille mallia, miten suomalainen lantio keinuu (ja eihan se juuri keinu). Yleison maarasta paatellen tanssitaitomme kuitenkin teki vaikutuksen, Minnaa jopa luultiin jamaikalaiseksi. African style toi myos ehka lisaa uskottavuutta (letit on jo sen verran porroiset etta vaikuttavat lahinna rastoilta). Junakavereiden kanssa jalostettiin myos seka suomalainen etta afrikkalainen versio pyykinpesutanssista, suomalaisessa versiossatietysti pesukoneen kanssa. Hauskaa oli ja tanssijalka on hetkeksi vasytetty (puhumattakaan lantiosta) :)
Ollaan muuten suunniteltu Jyvaskylan paikallisliikenteen piristamiseksi matatu-kulttuurin lanseeraamista Suomeen. Hiacea ollaan jo etsitty (ei viela koeajettu), Minnalle ja Saralle on tilauksessa rahastajille kuuluva punainen liivi ja suoralippainen lippalakki. Riina on luvannut hoitaa ajamisen. Reitit tulevat suuntautumaan ainakin Kyllonmaelle, kysynnan mukaan muuallekin. Ehdotuksia otetaan vastaan. Tarkeaa on, etta reitin varrelta loytyy oikaisumahdollisuuksia tuovia alikulkuja tai metsareitteja. Minnan ja Saran taytyy viela harjoitella sulavaa liikehdintaa liikkuvanmatatun ja kadun valilla. Odottelemme myos kaupungilta sponsorirahoja subbareiden ja TV:n hankintaan.
Tulevat presidentinvaalit ovat aiheuttaneet taalla pienia levottomuuksia, lahinna poliisin ja yhden ehdokkaan kannattajien valilla. Viela kuitenkin on ihan turvallista liikkua ja olla. Eli kaikki hyvin taalla, toivottavasti myos siella!
Published kesäkuu 2nd, 2007
in Uncategorized.
Vierailut slummikodeissa asettivat suomalaisen opiskelijan rahahuolet jokseenkin uuteen valoon. Tasta eteenpain ollaan niista ihan visusti hiljaa…
Vierailtiin kahdessa kodissa. Toinen sijaitsi lahella toista koulua, jossa Mathare S. P. T:lla on yksi luokka. Suurin piirteinen suomalaisen tallipilttuun kokoisessa tilassa asui kahdeksan henkinen perhe, josta vanhemmista kummallakaan ei ollut toita. Kaikesta oli siis puutetta ja lapsilla tuberkuloosia, cp-vammaa ja muuta pienta ongelmaa. Onneksi Matharen luokalla oleva poika saa sentaan koulussa ruokaa ja ilmeisesti myos jotain mukaan kotona jaettavaksi. Toisen kodin tarina oli sentaan huomattavasti lohdullisempi. Perheen Down-tytto oli palkattu opintojensa jalkeen koululle toihin, ja tyton palkan ansiosta perheelle oli voitu rakentaa oikea kivitalo peltihokkeleiden sijaan. Koulutus oli muuttanut vammaisen lapsen perheen taakasta sen kantavaksi voimaksi. Vaikkei kaikkia voida koyhyydesta nostaa, voi Matharen tapainen paikka parantaa monien elamaa huomattavasti.
Slummissa hammastytti mm. se, etta monet viettavat siella paivansa tekematta oikeastaan mitaan; ei ole pyykkia mita pesta, ruokaa mita valmistaa eika ennen kaikkea tyota tehtavaksi. Slummit ovat taalla kuitenkin rakenteeltaan aika jarjestaytyneita sahkoineen ja poliiseineen. Nyt nakee lasten kyvyt ja taidot taysin uudessa valossa, kun naki millaisista oloista lapset todella tulevat. Lasten elamanilo on kuitenkin slummissakin hammastyttavan voimakasta.
Poijjaat ovat taalla vieraillessaan luvanneet toimittaa suomalaisia tyttoystavia vahan turhan monelle… niin etta terveisia viedessaan joutuu selittelemaan, etta me ei olla niita tyttoystavaehdokkaita, mutta kylla ne varmaan tulossa on. Eli taalla olisi monta miekkosta tarjolla (Maija + muut huomio), jos tummat miehet kiinnostaa. Heimopaallikot on aika tiukassa, mutta vartioita ja muuten ihan mukavia kavereita riittaisi ;)
Edelleen lettipaisina (ainakin toistaiseksi) -Minna, Riina ja Sara
