Takaisin luontoon
Mikael kirjaili 8. toukokuuta 2006Sanotaan että Jean-Jacques Rousseau – yksi 1700-luvun suurimmista ajattelijoista – oli paskamainen renttu. Toisaalta mies sattui kirjoittamaan kaoottisesta lapsuudestaan ja muista elämänsä yksityiskohdista huolimatta (ironista kyllä), maailman tunnetuimman kasvatusoppaan. Hän on myös vaikuttanut diplomatian käytänteiden perustuksiin: Rousseaun ajatusten sanotaan vaikuttaneen voimakkaasti edustukselliseen demokratiaan, jota hän toisaalta vastusti.
Rousseau, kellosepän poika, sai kokea lapsuudessaan kovia. Äiti kuoli pian synnytyksen jälkeen, veli karkasi kotoa isän kuritettua tätä ja Rousseau itse päätyi lopulta sukulaisten hoiviin. Isäkin vaihtoi maisemaa, joten yksinäisenä poika karkasi maailmalle jo 16-vuotiaana. Suurinpiirtein lopun elämänsä hän eli rakastajattariensa siivellä, tekemättä koskaan mitään varsinaista työtä. Kotiopettajanakin hän epäonnistui täysin.
Rousseau ottaa kantaa vapaaseen tahtoon ja ihmisiin hyvin suorasanaisesti sanomalla:
Ihminen eroaa eläimistä, koska hänellä on vapaa tahto ja kyky täydellistyä. Kyky täydellistyä on ihmissuvun onnettomuuksien perimmäinen alkusyy.
Hän näki, että yhteiskunta olisi syntynyt kansalaisten yhteisestä sopimuksesta, eikä edustusvallan hallittavaksi alistuminen ollut millään muotoa järjellistä. Yhteiskuntaa tulisi kehittää luonnonmukaisemmaksi, millä hän ei tietenkään tarkoittanut taantumista.
Tässä välissä suosittelen kaikille Martin Pagen kirjaa “Kuinka minusta tuli tyhmä”. Martinin ja kirjan päähahmon Antoinen avulla voisi olla mahdollista ymmärtää Rousseautakin. Ajattelun dilemma ja kapitalismi todella näyttävät vievän ihmistä hihnassa kohti ekokatastrofia. Maailmanlopun kyllä näkee, kun maailmaa vain katselee siihen sopivilla laseilla. Tämä erityispiirre ihmisestä ja yhteiskunnasta keskusteltaessa minua eniten kiinnostaakin: mittarit. Mitä tahansa voi nähdä, kun vain päättää ensin, mitä mittareita tuijotetaan.
Keskustelu ihmisen erottamiseksi muusta eläinkunnasta tai ihmisen tekojen luonnottomuudesta on minusta yleensä absurdia. Hyvin tyypillistä ihmiseltä, historiallisestikkin erittäin ylpeäksi todetulta eläimeltä yrittää logiikan avulla korottaa itseään hirvien ja sammakoiden ylläpuolelle, tai vaikkapa ekokatastrofin vuoksi eläinkunnan alapuolellekkin.
Ihmisen aivot ovat kyllä älyllisiltä saavutuksiltaan muihin ötököihin verrattuna prima-tavaraa. Mutta entäpä jos nyt kilpailtiinkin siitä, kuka pitää maapallon kaikkein siisteimpänä? Tai onnistuu ylipäätänsä säilymään ilman mainittavaa evoluutiota? Siinäkin lajissa monet elukat ovat meitä edellä.
Entäpä millä tavoin ihmisten kaupungit voidaan erottaa muurahaisten yhdyskunnista? Olenkin aina vitsaillut, että Helsinki on aivan yhtälailla osa luontoa kuin Valamon saaristokin. Tosin juu, tietenkään muurahaiskeot eivät metsässä vahingoita muita elollisia samalla tavalla kuin meidän betoniviidakkomme.
Kahdesta asiasta olen varma! Siitä että vielä joskus monimutkainen olemassaolomme huuhtoutuu avaruuspölyksi, sekä siitä, mitä kirjoitin 20. helmikuuta 2005 Desmond Morrisin (eläintieteilijä) sanoja mukaillen:
Mikään muu eläinlaji ei ensin hakkaa lapsiaan, lemmikkejään ja puolisoitaan, tee töitä yhtä järjettömällä ja itsesadistisella tarmolla kuin me, tapa miljoonittain oman lajin edustajiaan sosiaalisen statuksen nimissä ja lopuksi ammu kuulaa kalloonsa. Puhumattakaan tavasta, jolla puhumme itsestämme alastomana apinana, vaikka olemmekin luonnon pukeutunein laji. Ainoastaan ihmisen ylivertainen älykkyys mahdollistaa näin järjettömän monipuolisen maailmankuvien kirjon ja vain ja ainoastaan ihmisen älykkyydellä on mahdollista unohtaa, että lajimme toden totta on pohjimmiltaan pieni hyönteisiä syövä päästäinen 65 miljoonaa vuotta sitten.
Hauskaa päivänjatkoa muillekkin kaksijalkaisille!
10. toukokuuta 2006 kello 14.38
“Mitä tahansa voi nähdä, kun vain päättää ensin, mitä mittareita tuijotetaan.”
80-luvun lopulla meillä oltiin menossa kiihtyvällä vauhdilla kohti taloudellista romahdusta, joka sitten tulikin, suurelta osin ulkopuolisten avittamana tosin. Näin jälkikäteen tarkasteltuna asia oli ilmiselvä, mutta silloin sitä ei kukaan nähnyt. Tai jos joku näki ja yritti varoittaa, hänet leimattiin maailmanlopun lähettilääksi ja vaiennettiin yhteistuumin. Silloisessa ilmapiirissä ei ollut kykyä/halua nähdä tosiasioita, vaikka kaikki mittarit olivat käytettävissä.
Ihmisen erosta muihin eläimiin olemme ikävällä tavalla samaa mieltä! Yleensä eroja haetaan ihmisen hyväksi, mutta paras tapa erottaa lienee todeta, että ihminen on ainoa eläin joka täysin tietoisesti tuhoaa omansa ja muiden ympäristön. Kenties ahneus onkin asia, joka erottaa ihmisen muista? Ihminen olisi paras nähdä syöpänä, joka leviää ja lopulta tuhoaa elinalustansa. (Vapaa tahto/teko?)
Ps. Pagen kirjassa on hieno idea, mutta kirjoittajalla loppuvat paukut turhan aikaisin.
10. toukokuuta 2006 kello 17.08
Tietenkin on kiinnostavaa kysyä, kuinka tietoisesti ja vapaasti ihminen lopulta ympäristöään tuhoaa. Äärimmilleen viety Althusserin lanseeraama marxilainen antihumanismi väittäisi, että tekomme ovat loppupelissä yhteiskunnallisten rakenteiden tai luonnon prosessien määräämää.
http://en.wikipedia.org/wiki/Louis_Althusser
Althusserin teos On Marx: http://www.marxists.org/reference/archive/althusser/works/onmarx/althusse.htm
31. toukokuuta 2006 kello 11.38
Tuskin kukaan täällä tuhoaa ympäristöään tietoisesti. Ne valintojen seuraukset vain eivät ole välittömästi näkyvissä. Kun ostaa paidan kaupasta, ei tarviste nähdä, kuinka kehitysmaassa ihmiset tuhoavat terveytensä ja riistävät lapsiltaan lapsuuden, koska sinun ja minun pitää saada paita halvalla.
Ihminen selittää omaa ylivertaisuuttaan ajattelukyvyllään. Kyvyllä ennakoida tapahtumia. Ja täytyy myöntää, että ihmisellä on kohtalaisen suuret aivot, mutta ratkaiseeko koko?
Tapaninpäivänä 2004 Thaimaassa norsut käyttäytyivät oudosti ja pykivät siirtymään pois rannasta. Ihminen, tuo luomakunnan herra, meni vähän myöhemmin rannalle ihmettelemään, kun vesi katosi rannalta. Homo Sapiens – viisas ihminen.
Ainakaan minä en voi väittää, että ihminen olisi viisaampi, kuin muut elolliset. Ihminen selviää varmasti ihmisen asettamista tehtävistä parhaiten, mutta mitä se kertoo? Että ihminen on viisas ja taitava jollain tasolla.
Mutta emmehän me voi tuomita eläinkuntaa tyhmäksi, jos muut elolliset eivät ymmärrä käskyjämme. Sama, jos menisimme mustimpaan Afrikkaan puhumaan alkuasukkaille suomea. Eivät ymmärrä suomenkielistä puhetta, ovat siis käsityskyvyltään rajoittuneita, olisi sivistyneen korkeakoulun käyneen ihmisen arvio.
Koirien kanssa kommunikoimme muutamalla sanalla ja teemme siitä omat johtopäätöksemme. -Kohtalaisen tyhmiä otuksia. Mutta mistä voimme tietää, että koirilla ei ole muita tasoja, joita me emme ymmärrä tai pysty havainnoimaan.