Väkivallan puolustuspuhe

eppu kirjaili 4. toukokuuta 2006

Oli erittäin mielenkiintoista lukea Locken ja Rousseaun filosofioiden käytännön eroista. Minulla ei ole ollut aavistustakaan, miten tiukasti molemmat ovat olleet nykyaikaisen poliittisen ajattelun perustoina. On myös mielenkiintoista havaita, miten filosofia näkyy käytännössä helpoiten politiikassa. Vasta nyt ymmärrän miten vähän lukiofilosofia käsittelee tällaisten ajattelijoiden ja tekstien käytännöllisiä seurauksia. Itse en voi suoralta kädeltä kumota kummankaan herran ajatuksia edes järkiperättömillä perusteilla, vaan näen molemmat ajattelutavat yhdistyneinä nyky-yhteiskunnassa enemmän tai (yleensä) vähemmän tasaisesti.
Tarkastellaanpa niiden suhdetta historiallisesti: sitten 90-luvun alun poliittisen myllerryksen Locken ajatusmaailmaa vastaavat ideologiat kuten nykypäivän liberaali demokratia ovat saaneet selkävoiton Rousseaulaisesta enemmistöajattelusta. Syy lienee “vastavoiman” puuttuminen. Teesi otti siis selkävoiton antiteesistä. Synteesi syntyi silti: Nyt liberaali elitismi on erittäin voimakkaassa asemassa, myös niissä ryhmittymissä, jotka ovat ulospäin enemmistökeskeisiä (=”vasemmistolaiset” valtapuolueet). Tästä voimme rakentaa päätelmän, jota osa Marxin jälkeläisistä on pitänyt totena jo 100 vuotta.
Liberaalin demokratian ja parlamentaristisen vasemmistolaisuuden kädenvääntö päättyy ensimmäisen voittoon, eriasteisena riippuen poliittisen järjestelmän holhoamisen tasosta. Vaikka tämä ei välttämättä tarkoita sellaista kurjistumista mitä esim. Lenin yhteiskunnassa näkee manatessaan esiin yhtenäistä proletariaattia 1900-luvun alun Venäjällä, johtaa se Rousseaun määrittelemän vapauden kaventumiseen suurelta osalta kansaa. Tämän seurauksia on nähty myös nykyaikana suuressa osassa Eurooppaa, kun pienikin kipinä saattaa aiheuttaa maantieteelliset rajat ylittäviä mellakoita tiettyjen kansanosien keskuudessa. Kun Rousseaun muotoilemassa korruptoituneessa luonnontilassa tietty vapauden riiston raja ylittyy, syntyy väistämättä konflikti eri kansanosien (vrt. Marxin luokat) välillä. Näin väkivallasta tulee se katalyytti joka kiihdyttää yhteiskunnallisen muutoksen täyteen vauhtiinsa, vallankumoukseen.

Yksi vastaus artikkeliin “Väkivallan puolustuspuhe”

  1. Lauri Says:

    Eikä kannata ohittaa Hobbesiakaan, jonka mukaan kaikki tekomme tähtäävät oman edun tavoittelemiseen. Mutta miksi jonkun billgatesin pitää ensin ryövätä kanssaihmisiltään itselleen suunnatton omaisuus, jota voisi sitten omissa nimissään harjoittaa hyväntekeväisyyttä?

    Yhteiskunnallinen sosiaalinen apu jäsenilleen on tyylipuhtaasti hobbesilaista omasta edusta (siis yhteiskunnan edusta) lähtevää auttamista. Mutta miten lie yksityisillä ihmisillä ja organisaatioilla?

    Samoin Epun mainitsema liberaalin demokratian voitto näkyy nyky-yhteiskunnassa Hobbesin “kaikkien sotana kaikkia vastaan”, ainoana erona ettei ihmiselämä ole lyhyttä (enkä sanoisi sitä eläimelliseksikään – kunnioituksesta eläimiä kohtaan!)

Kommentointi on suljettu