Artikkelin Etiikan/moraalin yleispätevyydestä kommentit http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/ Wed, 18 Feb 2009 11:47:30 +0000 hourly 1 http://wordpress.org/?v=3.3.1 Kirjoittaja: jakis http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-28 jakis Wed, 30 Jan 2008 14:32:40 +0000 http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-28 :D :D

]]> Kirjoittaja: Matti_L http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-27 Matti_L Wed, 31 May 2006 09:58:39 +0000 http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-27 Omassa tuttavapiirissäni on kaksi oman hengen riistänyttä. Kumpikin oli sairas ja väsynyt. Ymmärrän kyllä heidän ratkaisunsa. Pitkä sairaus, jatkuvat leikkaukset, loputon sairaalassaolo ja tulevaisuuden puuttuminen tekevät tehtävänsä. Ehkä ne omaiset, jotka eivät ratkaisua ymmärtäneet, eivät nähneet tai halunneet nähdä sitä väsymystä, joka puolison tai isän oli vallannut. Ymmärrän kyllä sen epätietoisuuden aiheuttaman vihan. Miksi isä teki niin? Kun kysymyksiin ei saa vastausta, velloo asia mielessä pitkään. Todennäköisesti koko loppuelämän. Jos itsemurha on yhteiskunnassamme eettisesti väärin, on puolestaan terminaalivaiheessa olevien riuduttaminen eettisesti hyväksyttävää. Kun sairaudessa on ylitetty tietty vaihe, tekee lääkäri päätöksen lääkehoidon, ravinnon ja nesteytyksen lopettamisesta. Tuo vaihe voi kestää päiviä. Siinä sitten ihminen kuihtuu hiljaa pois. Eikä kuivuminen voi tuntua hyvältä. Sivustakatsojana ei voi välttyä miettimästä, mikä olisi armeliainta. Hidas kiduttaminen vai nopea lähtö. Eutanasia on kielletty, mutta hitaasti tappaminen hoidon puutteeseen on sallittu ja näin ollen eettisesti oikein. Omassa tuttavapiirissäni on kaksi oman hengen riistänyttä. Kumpikin oli sairas ja väsynyt. Ymmärrän kyllä heidän ratkaisunsa. Pitkä sairaus, jatkuvat leikkaukset, loputon sairaalassaolo ja tulevaisuuden puuttuminen tekevät tehtävänsä. Ehkä ne omaiset, jotka eivät ratkaisua ymmärtäneet, eivät nähneet tai halunneet nähdä sitä väsymystä, joka puolison tai isän oli vallannut.
Ymmärrän kyllä sen epätietoisuuden aiheuttaman vihan. Miksi isä teki niin? Kun kysymyksiin ei saa vastausta, velloo asia mielessä pitkään. Todennäköisesti koko loppuelämän.

Jos itsemurha on yhteiskunnassamme eettisesti väärin, on puolestaan terminaalivaiheessa olevien riuduttaminen eettisesti hyväksyttävää. Kun sairaudessa on ylitetty tietty vaihe, tekee lääkäri päätöksen lääkehoidon, ravinnon ja nesteytyksen lopettamisesta. Tuo vaihe voi kestää päiviä.
Siinä sitten ihminen kuihtuu hiljaa pois. Eikä kuivuminen voi tuntua hyvältä.

Sivustakatsojana ei voi välttyä miettimästä, mikä olisi armeliainta. Hidas kiduttaminen vai nopea lähtö.
Eutanasia on kielletty, mutta hitaasti tappaminen hoidon puutteeseen on sallittu ja näin ollen eettisesti oikein.

]]> Kirjoittaja: Jupe http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-26 Jupe Wed, 24 May 2006 13:01:41 +0000 http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-26 Armomurha on mielenkiintoinen debaatin aihe. Henkilökohtainen näkemykseni on, että jos ihminen haluaa kuolla, se oikeus hälle suotakoon. Terminaalitapaukset, jatkuvassa kivussa elävät ihmiset, pahasti halvaantuneet, jne. ovat mielestäni täysin yhtä vapaita päättämään omasta elämästään, kuin kuka tahansa muu, he saattavat vain olla tilanteessa, jossa he eivät itse pysty tekemään asialle mitään. Tässä tilanteessa mielestäni meillä on lähestulkoon velvollisuus auttaa näitä ihmisiä pääsemään pyrkimyksiinsä, sen sijaan, että väkisin pidämme heitä hengissä, pitkittäen heidän kärsimystään. Useat lääkärit perustelevat haluttomuuttaan eutanasian suorittamiseen hippokrateen valalla. Höpöhöpö. Kuolema on tabu nykymaailmassa ja se nähdään jollain omituisella tavalla pahana asiana. Kuolema on monelle helpotus. Armomurha on mielenkiintoinen debaatin aihe. Henkilökohtainen näkemykseni on, että jos ihminen haluaa kuolla, se oikeus hälle suotakoon. Terminaalitapaukset, jatkuvassa kivussa elävät ihmiset, pahasti halvaantuneet, jne. ovat mielestäni täysin yhtä vapaita päättämään omasta elämästään, kuin kuka tahansa muu, he saattavat vain olla tilanteessa, jossa he eivät itse pysty tekemään asialle mitään. Tässä tilanteessa mielestäni meillä on lähestulkoon velvollisuus auttaa näitä ihmisiä pääsemään pyrkimyksiinsä, sen sijaan, että väkisin pidämme heitä hengissä, pitkittäen heidän kärsimystään. Useat lääkärit perustelevat haluttomuuttaan eutanasian suorittamiseen hippokrateen valalla. Höpöhöpö.

Kuolema on tabu nykymaailmassa ja se nähdään jollain omituisella tavalla pahana asiana. Kuolema on monelle helpotus.

]]> Kirjoittaja: Lauri http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-25 Lauri Fri, 12 May 2006 13:21:51 +0000 http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-25 Kyllä itsemurha voi olla tietoinen ratkaisukin. Ainakin itselläni, joskaan ei vielä ajankohtainen. Ja onneksi tiedän, etten edusta ajatusta yksin, vaikka ihan omin avuin olen ajatukseen tullutkin. Meillä elämä, kuolema sen mukana, on edelleen tiukasti uskonnon alainen aihe. Jos tarkastelemme elämää/kuolemaa irrallaan sen moraalisista konteksteista, en löydä mitään seikkaa, joka kieltäisi minua lopettamasta omaa elämääni. Sosiaaliset tekijät ovat sitä vastaan, mutta se lienee vain järjestelykysymys, kun aika tulee. Toisen elämään puuttuminen on kokonaan eri juttu, ja siitä toisessa yhteydessä. Masennus. Eikö ole merkillistä, että masennus näyttää olevan hyvinvointiyhteiskunnan sairaus? Toki sitä löytyy muualtakin, mutta mitä paremmin yhteiskunnalla menee (taloudellisesti – sehän on asian mittari!), sitä enemmän masennusta esiintyy. Enkä tarkoita mitään hilkkaahteen viikon masennusta, josta selvitään seuraavassa numerossa. Masennus kenties tunnustetaan nykyään, mutta en tiedä yhtään tapausta, missä meillä olisi joku vapautettu vastuusta maanisuuden puuskan jälkeen. Jostain sekin kertoo… Kyllä itsemurha voi olla tietoinen ratkaisukin. Ainakin itselläni, joskaan ei vielä ajankohtainen. Ja onneksi tiedän, etten edusta ajatusta yksin, vaikka ihan omin avuin olen ajatukseen tullutkin.

Meillä elämä, kuolema sen mukana, on edelleen tiukasti uskonnon alainen aihe. Jos tarkastelemme elämää/kuolemaa irrallaan sen moraalisista konteksteista, en löydä mitään seikkaa, joka kieltäisi minua lopettamasta omaa elämääni. Sosiaaliset tekijät ovat sitä vastaan, mutta se lienee vain järjestelykysymys, kun aika tulee. Toisen elämään puuttuminen on kokonaan eri juttu, ja siitä toisessa yhteydessä.

Masennus. Eikö ole merkillistä, että masennus näyttää olevan hyvinvointiyhteiskunnan sairaus? Toki sitä löytyy muualtakin, mutta mitä paremmin yhteiskunnalla menee (taloudellisesti – sehän on asian mittari!), sitä enemmän masennusta esiintyy. Enkä tarkoita mitään hilkkaahteen viikon masennusta, josta selvitään seuraavassa numerossa.

Masennus kenties tunnustetaan nykyään, mutta en tiedä yhtään tapausta, missä meillä olisi joku vapautettu vastuusta maanisuuden puuskan jälkeen. Jostain sekin kertoo…

]]> Kirjoittaja: elli http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-24 elli Thu, 11 May 2006 10:24:54 +0000 http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-24 Olen samaa mieltä Hanna-Leenan kanssa siitä, että itsemurha on pakokeino, mutta olen ajatellut asiaa myös toiselta kantilta. Henkilö, joka toteuttaa itsemurhan on yleensä syvästi masentunut. Vakava masennus on taasen sairaus, johon ei voi itse vaikuttaa. Suomessa masentuneisuus prosentti on muihin maihin nähden hyvinkin korkea, varsinkin nuorten masentuneisuus on arkipäivää. Samaan ryhmään kuuluvat yksinäiset vanhat ihmiset, myös he potevat masennusta. Masennusta on eriasteista, mutta silloin kun se on vakavaa on itsemurha monella ainut keino selviytyä tilanteesta. Monet ihmiset eivät miellä masennusta sairaudeksi, eivätkä tunne taudin kuvaa. Tämä johtaa taasen siihen, että toisen tuskaa ja ahdistusta ei ymmärrä. Itselläni lähipiirissä on myös itsemurha tapaus, se johtui juuri vaikeasti masennukseen sairastuneen ihmisen väsymyksestä. Aluksi minun oli todella vaikea käsittää miksi hän teki näin ja niin, mutta nyt pystyn ajattelemaan asiaa jo hänenkin vinkkelistään. Ihmiset tekevät itsemurhia tietysti monista muistakin syistä kuin masennuksesta. Vaikein kysymys asiaan liittyen on tietenkin se, että onko itsemurha milloinkaan oikeutettua? Tässä mainitsemassani masennus asiassa itsemurha on asia, joka ei ole enää niin sanotusti omissa käsissä. Tuskin kukaan itsemurhan tekevä henkilö tappaisi itsensä jos tajuaisi miten lopullinen ratkaisu se on. Voisin kuvitella, että moni heistä yrittää itsemurhaa, mutta sitten vahingossa onnistuukin siinä. Alunperin kun kysymyksessä oletetaan olevan kyseinen tapaus on se ollut vain henkilön avun pyyntö ja tapa saada huomiota. Vanha sananparsi "Kullasta takoisin sulle elämän soman, mutta itse olet herra onnesi oman" taas pitää mielestäni sisällään yksilön vapauden päättää elämänsä kohtalosta. Itsemurha on jokatapauksessa asia, joka vaikuttaa monen muunkin kuin vain yhden ihmisen elämään. Ymmärrän kyllä tähän liittyen Hanna-Leenan mielipiteen siitä että, itsemurha on itsekäs teko. Uskoisin, että moni ihminen ajattelee näin. Sitten on myös nämä häpeä kulttuurit. Kasvojen menetyksestä seuraa yhteiskunnan painostuksen alaisena se, että henkilö surmaa itsensä. Mielestäni tälläisissa tapauksissa teko ei ole niinkään yksilön syytä vaan se on seuraamusta omasta kulttuurista. Olen samaa mieltä Hanna-Leenan kanssa siitä, että itsemurha on pakokeino, mutta olen ajatellut asiaa myös toiselta kantilta. Henkilö, joka toteuttaa itsemurhan on yleensä syvästi masentunut. Vakava masennus on taasen sairaus, johon ei voi itse vaikuttaa. Suomessa masentuneisuus prosentti on muihin maihin nähden hyvinkin korkea, varsinkin nuorten masentuneisuus on arkipäivää. Samaan ryhmään kuuluvat yksinäiset vanhat ihmiset, myös he potevat masennusta. Masennusta on eriasteista, mutta silloin kun se on vakavaa on itsemurha monella ainut keino selviytyä tilanteesta. Monet ihmiset eivät miellä masennusta sairaudeksi, eivätkä tunne taudin kuvaa. Tämä johtaa taasen siihen, että toisen tuskaa ja ahdistusta ei ymmärrä. Itselläni lähipiirissä on myös itsemurha tapaus, se johtui juuri vaikeasti masennukseen sairastuneen ihmisen väsymyksestä. Aluksi minun oli todella vaikea käsittää miksi hän teki näin ja niin, mutta nyt pystyn ajattelemaan asiaa jo hänenkin vinkkelistään.

Ihmiset tekevät itsemurhia tietysti monista muistakin syistä kuin masennuksesta. Vaikein kysymys asiaan liittyen on tietenkin se, että onko itsemurha milloinkaan oikeutettua? Tässä mainitsemassani masennus asiassa itsemurha on asia, joka ei ole enää niin sanotusti omissa käsissä. Tuskin kukaan itsemurhan tekevä henkilö tappaisi itsensä jos tajuaisi miten lopullinen ratkaisu se on. Voisin kuvitella, että moni heistä yrittää itsemurhaa, mutta sitten vahingossa onnistuukin siinä. Alunperin kun kysymyksessä oletetaan olevan kyseinen tapaus on se ollut vain henkilön avun pyyntö ja tapa saada huomiota.

Vanha sananparsi “Kullasta takoisin sulle elämän soman, mutta itse olet herra onnesi oman” taas pitää mielestäni sisällään yksilön vapauden päättää elämänsä kohtalosta.

Itsemurha on jokatapauksessa asia, joka vaikuttaa monen muunkin kuin vain yhden ihmisen elämään. Ymmärrän kyllä tähän liittyen Hanna-Leenan mielipiteen siitä että, itsemurha on itsekäs teko. Uskoisin, että moni ihminen ajattelee näin.

Sitten on myös nämä häpeä kulttuurit. Kasvojen menetyksestä seuraa yhteiskunnan painostuksen alaisena se, että henkilö surmaa itsensä. Mielestäni tälläisissa tapauksissa teko ei ole niinkään yksilön syytä vaan se on seuraamusta omasta kulttuurista.

]]> Kirjoittaja: Lauri http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-23 Lauri Wed, 10 May 2006 16:00:15 +0000 http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-23 Ei varmaan kukaan halua, että eutanasiasta päätetään yhteiskunnan edun mukaan, siitä ei olisi enää pitkä matka Soylent Greeniin tai muuhun yhtä mukavaan. Keskustelua eutanasiasta on hyvä käydä, mutta se on oltava yksilöstä lähtevää. Vaimoni isoäidille tehtiin häntä tai sukulaisia kuulematta vaikea leikkaus vain vähän ennen kuolemaa, vaikka tiedettiin ettei häntä voida pelastaa. Minkälainen ajattelu siinä on takana? Ylipäänsä kristillisessä maailmassa on totuttu ajatelmaan, että pitkä elämä olisi hyvä ja tavoittelemisen arvoinen. Mutta korvaako määrä laadun? Ei minun elämässäni ainakaan! Itse olen suunnitellut Hollantia viimeisten päivieni kotimaaksi kahdesta syystä; toinen on eutanasia. Eutanasia-keskustelusta ei ole pitkä matka väkivaltaan. Mahatma Gandhia pidetään yleensä väkivallan vastustajana, mutta ajatelkaapa hänen toimintaansa. Hän pisti tuhannet ja taas tuhannet uskolliset kannattajansa brittien väkivaltakoneiston rattaisiin, monille fataalisin tuloksin. Ja perään voimme heittää taas kysymyksen, oliko seuraajien toiminta vapaata... tai oliko Gandhin tointa siinä tilanteessa vapaata...? Ei varmaan kukaan halua, että eutanasiasta päätetään yhteiskunnan edun mukaan, siitä ei olisi enää pitkä matka Soylent Greeniin tai muuhun yhtä mukavaan. Keskustelua eutanasiasta on hyvä käydä, mutta se on oltava yksilöstä lähtevää. Vaimoni isoäidille tehtiin häntä tai sukulaisia kuulematta vaikea leikkaus vain vähän ennen kuolemaa, vaikka tiedettiin ettei häntä voida pelastaa. Minkälainen ajattelu siinä on takana? Ylipäänsä kristillisessä maailmassa on totuttu ajatelmaan, että pitkä elämä olisi hyvä ja tavoittelemisen arvoinen. Mutta korvaako määrä laadun? Ei minun elämässäni ainakaan! Itse olen suunnitellut Hollantia viimeisten päivieni kotimaaksi kahdesta syystä; toinen on eutanasia.

Eutanasia-keskustelusta ei ole pitkä matka väkivaltaan. Mahatma Gandhia pidetään yleensä väkivallan vastustajana, mutta ajatelkaapa hänen toimintaansa. Hän pisti tuhannet ja taas tuhannet uskolliset kannattajansa brittien väkivaltakoneiston rattaisiin, monille fataalisin tuloksin. Ja perään voimme heittää taas kysymyksen, oliko seuraajien toiminta vapaata… tai oliko Gandhin tointa siinä tilanteessa vapaata…?

]]> Kirjoittaja: Ope http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-22 Ope Wed, 10 May 2006 14:17:59 +0000 http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-22 Miettikääpä vielä sitä, milloin länsimaissa on aina kiivaasti keskusteltu armomurhasta. Äkkiseltään mieleeni tulee julkisenterveydenhuollon rahoitusongelmat, totalitaristiset yhteiskunnat (neuvostoliitto & natsi-saksa). Tietenkin keskusteluilla Suomessa ollaan edistetty välillisesti ns. hyvän hoidon pohdintaa. Esimerkiksi kivunlievityksestä ollaan keskusteltu paljon avoimemmin ja nähty se osana hyvää hoitoa. Mutta ei tietenkään koskaan pidä ummistaa silmiään sille tosiasialle, että terveydenhuollossa on aina loppupelissä kysymys priorisaatiosta. Mutta itse ajattelen, ettei ainakaan yhteiskunnallisista intresseistä lähtevää tai niille perustuvaa oikeutusta eutanasialle tulisi koskaan antaa. Parempi, että asia pysyy vakavana ja erittäin monimutkaisena eettisenä ongelmana. Miettikääpä vielä sitä, milloin länsimaissa on aina kiivaasti keskusteltu armomurhasta. Äkkiseltään mieleeni tulee julkisenterveydenhuollon rahoitusongelmat, totalitaristiset yhteiskunnat (neuvostoliitto & natsi-saksa). Tietenkin keskusteluilla Suomessa ollaan edistetty välillisesti ns. hyvän hoidon pohdintaa. Esimerkiksi kivunlievityksestä ollaan keskusteltu paljon avoimemmin ja nähty se osana hyvää hoitoa. Mutta ei tietenkään koskaan pidä ummistaa silmiään sille tosiasialle, että terveydenhuollossa on aina loppupelissä kysymys priorisaatiosta. Mutta itse ajattelen, ettei ainakaan yhteiskunnallisista intresseistä lähtevää tai niille perustuvaa oikeutusta eutanasialle tulisi koskaan antaa. Parempi, että asia pysyy vakavana ja erittäin monimutkaisena eettisenä ongelmana.

]]> Kirjoittaja: Lauri http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-21 Lauri Wed, 10 May 2006 10:28:00 +0000 http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-21 "Mielessäni käy, että mikä voi olla se oikeutus, jolla itsemurha on hyväksyttävä? Yhteisön painostus? Pyhä sota? Entä mitkä on ne perustelut joilla se tehdään? Onko syy siihen aina pako tai palkinto?" Entä ihmisen oikeus päättää omista asioistaan? En ole voinut päättää tänne syntymisestäni, mutta onko minulla oikeus päättää lähdöstäni? Saan juoda pullon kossua, mutta saanko juoda pullon myrkkyä? Missä on raja ja kuka sen vetää? Epun viittaus armomurhaan on tärkeä, ja onneksi koko ajan enmmän esille tuleva puheenaihe. Tässä kohtaa kulttuurimme uskonnollisuus painaa vielä toistaiseksi enemmän kuin muilla elämän alueilla. Mm. joillakin preeriaintiaaneilla oli tapana jättää vanhukset yksin kuolemaan, eikä kyseessä ollut edes armomurha vaan kansan tapa. Voiko täysin yleispätevää moraaliajatelua olla olemassa? Tai paremminkin: onko meillä oikeus puuttua toisten moraaliin? Onko oikein, että sotarikosoikeudenkäynneissä tuomitaan sotilaita, jotka ovat toimineet kuten heidän sotilaina on määrätty toimivan? “Mielessäni käy, että mikä voi olla se oikeutus, jolla itsemurha on hyväksyttävä? Yhteisön painostus? Pyhä sota? Entä mitkä on ne perustelut joilla se tehdään? Onko syy siihen aina pako tai palkinto?”

Entä ihmisen oikeus päättää omista asioistaan? En ole voinut päättää tänne syntymisestäni, mutta onko minulla oikeus päättää lähdöstäni? Saan juoda pullon kossua, mutta saanko juoda pullon myrkkyä? Missä on raja ja kuka sen vetää?

Epun viittaus armomurhaan on tärkeä, ja onneksi koko ajan enmmän esille tuleva puheenaihe. Tässä kohtaa kulttuurimme uskonnollisuus painaa vielä toistaiseksi enemmän kuin muilla elämän alueilla. Mm. joillakin preeriaintiaaneilla oli tapana jättää vanhukset yksin kuolemaan, eikä kyseessä ollut edes armomurha vaan kansan tapa.

Voiko täysin yleispätevää moraaliajatelua olla olemassa? Tai paremminkin: onko meillä oikeus puuttua toisten moraaliin? Onko oikein, että sotarikosoikeudenkäynneissä tuomitaan sotilaita, jotka ovat toimineet kuten heidän sotilaina on määrätty toimivan?

]]> Kirjoittaja: Eppu Syyrakki http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-20 Eppu Syyrakki Thu, 04 May 2006 07:32:56 +0000 http://www.ihminen.org/filosofiaa/2006/05/03/etiikanmoraalin-yleispatevyydesta/#comment-20 Mielenkiintoisena yksityiskohtana keskustelut kuolemanrangaistuksesta ja armomurhasta; Vaikka Suomen virallisessa koodissa ja länsimaisessa Lexissä eutanasia on yleisesti kielletty, sitä harjoitetaan yllättävän paljon. Näin kertoo lähteeni ensihoitajaksi opiskelevien linjalla. Käytännössä kuolevia vanhuksia saatetaan määrätä ruokkimiskieltoon tai elvytyskieltoon, vaikka tiedossa on hyvinkin tarkkaan sairauskohtauksen tuleva ajankohta tms... Kiellettyä ja sallittua. Mielenkiintoisena yksityiskohtana keskustelut kuolemanrangaistuksesta ja armomurhasta; Vaikka Suomen virallisessa koodissa ja länsimaisessa Lexissä eutanasia on yleisesti kielletty, sitä harjoitetaan yllättävän paljon. Näin kertoo lähteeni ensihoitajaksi opiskelevien linjalla. Käytännössä kuolevia vanhuksia saatetaan määrätä ruokkimiskieltoon tai elvytyskieltoon, vaikka tiedossa on hyvinkin tarkkaan sairauskohtauksen tuleva ajankohta tms… Kiellettyä ja sallittua.

]]>