Heti alkuun en aio tunnustaa, etten olisi ehtinyt/jaksanut/viitsinyt (tarpeeton yliviivataan) syventymään Nikomakhoksen etiikkaan. Tästä huolimatta aion yrittää pusata omaa ajatuskulkuani otsikon aiheesta. Koska en ole virallisesti filosofi, otan oikeudeksi esittää ajatukseni jäsentelemättöminä, eräänlaisina syötteinä muille. Tarttukaa jos siltä tuntuu.
Mitä hyvä elämä on? Ja kuten otsikostani näkee, ihmettelen samalla kysymyksellä, mitä on oikea elämä -– minulle ne ovat yksi ja sama, muttei välttämättä jakamaton. Kuten Ari sanoo, ihmisen telos on hyvä elämä. Hyvin sanottu, mutta mitä se merkitsee. Kasveilla on elämä, eläimillä on elämä, myös ihmisillä. Tässä liipataan läheltä hindulaista yhteiskuntaetiikkaa, missä erotetaan eritasoisia eettisiä päämääriä. Alimpana on kama eli halujen tyydyttäminen ja suvunjatkaminen. Seuraava taso on artha, taloudellisten arvojen tavoitteleminen. Se on tärkeä esim. kauppiaille, muta myös perheenisälle, jonka tehtävä on huolehtia perheensä toimeentulosta. Seuraava taso on dharma, missä tavoitellaan sosiaalisia päämääriä. Se on välttämätön yhteiskunnan kannalta. Ylimpänä on henkinen taso, moksa, missä tavoitellaan perskohtaista henkistä kehitystä kohti valaistumista. (Tämä esitys on yksinkertaistettu ja vanhan hatun poimuista vedetty.) Mutta se mikä minua kiinnostaa tässä on sen yhdensuuntaisuus Arin ajatusten kanssa.
Otetaan kasvien elämä: niiden tärkein, kenties ainut tehtävä on lisääntyä ja täyttää maa. Kun ne ovat sen tehneet, ne ovat täyttäneet omaan hyvän elämäänsä vaadittavat kriteerit. Samaa voitaneen sanoa (ainakin hyvin pitkälle) myös eläimistä. Mutta ihminen? Meidän hyvän elämän kriteerit ovat moninaisemmat, eri ihmisillä erilaiset. Emme voi asettaa ammattisotilasta ja ateistinunnaa samaan vaakaan. Heillä on tyystin erilaiset vaatimukset hyvään elämään, ja jos/kun ne täyttyvät, he ovat eläneet hyvän elämän. Voi olla, etteivät he hyväksy toistensa arvoja tai elämää, mutta keitä he ovat sitä arvostelemaan.
Bhagavadgitan tärkein osa käsittelee Arjunan dilemmaa. Arjuna on sotilas, joka valmistautuu taisteluun. Hän näkee vastapuolella lukuisia sukulaisiaan ja ystäviään ja heiluu kahden vaiheilla: taistella vai ei. Taistelu tuottaisi mielettömästi kuolemaa, mutta ilman taistelua paha (Arjunan mielestä) pääsisi vallalle. Krsna, joka on Arjunan opettaja ja sotavaunun ajaja antaa hänelle neuvoksi, että hänen on täytettävä velvollisuutensa sotilaana. Meille saman on opettanut Rambo: ”A man’s gotta do what a man’s gotta do.”
Onko velvollisuuden täyttäminen siis hyvää elämää? Näin ainakin minä sen haluaisin nähdä. Nykyihminen on unohtanut, että oikeuksien lisäksi meillä on myös velvollisuuksia. Ja loppujen lopuksi: jos kaikki täyttävät velvollisuutensa, myös oikeudet täyttyvät. (No joo, tämä on taas idästä, muttei silti välttämättä väärin.)
Vielä pitkään sotien jälkeen meilläkin oli tapana sanoa, että työ miehen kunnia. Lause taisi olla jonkun puoleen mainoksenakin. Viime aikoina, erityisesti 90-luvulta lähtien ja näköjään kiihtyvällä vauhdilla voimistuvana sen on korvannut käytäntö ”tilipussi miehen kunnia”. Ehkä meidän täytyy myöntää, että kauhakuormaajalla optioita keräävät yritysjohtajat elävät hyvää elämää, täyttäväthän he nykyiselle yritysjohtajalle asetettuja vaatimuksia.
Lienee helppo uskoa, että yritysjohtajassa on jo leikkikoulussa optionhaalijan potentia. Se tarvitsee ainoastaan oikean ympäristön puhjetakseen täyteen loistoonsa. Samalla on helppo kuvitella, että on hänessä tuhat muutakin potentiaa; ne eivät (kaikki) vain pääse kehittymään koskaan… …No jopas on lapsellinen ajatuskuvio… mutta selkeä…
Antropologia tarkoittaa ihmisoppia. Tieteen näkökulmasta ihminen nähdään helposti määriteltävissä olevana objektina: ihmisen olemus on kaikkien sille määriteltävien ominaisuuksiensa summa. Filosofisessa keskustelussa ihminen on huomattavasti vaikeampi palikka pyöriteltäväksi, eikä pelkästään mielen tai hengen olemassaolon vuoksi, vaan myös fyysisesti. Mistä ihminen alkaa? Olemme biomassa joka on jatkuvassa liikehdinnässä ympäristön kaasujen ja eliöiden kanssa. Kysykäämme myös materialistilta, mistä alkaa ja mihin loppuun yksilön ajatus? Mitä kaikkea ihminen ei voi menettää, muuttumatta toiseksi? Yleisesti tätä sanotaan yksilöllisyydeksi.