Puuhasteluistani
Eli opiskelusta ja sittemmin töistä
13.8.2006 16:02, Turku
Tituleeraan itseäni vaihtelevin nimikkein, riippuen yleensä asiayhteydestä. Virallisesti ammattinimikkeeltäni olen media-assisentti (2001-2004), jonka koulutukseen kuuluu siis vähän kaikenlaista video- ja valokuvauksesta multimediaan ja graafiseen viestintään. Ikäänkuin perusteet vähän kaikesta. Koulutus on täysin teknispainotteinen ja jättää teoriaopinnot oppilaiden itse pähkäiltäväksi tai korkeakoulussa päntättäväksi. Media-assarit eivät siis ole sisällöntuottajia saatikka taiteilijoita. Ammattinimikkeenä se on siis vähintäänkin epämääräinen. Puhutaankin vain ns. jatko-opintoihin valmistavasta koulutuksesta (hah).
Opiskelen nykyään myös (2005-) medianomiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, joten voisin nimittää itseäni myös “viestinnän opiskelijaksi”. Olen kuitenkin aina ollut oman polkuni kulkija. Jonkinlainen moniosaaja, joka yrittää ymmärtää saman kokonaisuuden täysin eri puolet - tekniikan, sisällön ja visuaalisuuden. Pää/suuntautumisaineeni molemmissa opinahjoissa on multimedia, tarkemmin verkkovistintä (mobiili, flash ja Internet). Multimeedioksi (heh heh) en ole koskaan itseäni kutsunut. Mainitsin jo että hallitsen The Kokonaisuuden, aina ohjelmoinnista ulkoasun toteutuksen kautta copywritingiin, joten parhaiten osaamistani olen onnistunut mainostamalla itseäni “internet-osaajana”. Graafikoksi minua ei koulutukseni puolesta voisi oikeastaan laskea (vielä), mutta koska henkinen pääomani on taiteissa ja visuaalisuudessa, kutsun joissakin yhteyksissä itseäni graafikoksi. Grafiikka yli kaikkien viestimien on taitojeni ylin ja aktiivisen kehittymiseni kohde. Kaikki muu tulee perästä. Ne muutkin jutut kun on niin ältsin mielenkiintoisia.
Nykyisestä tilanteestani saan historiaani miettiessä kiittää erityisesti yläasteaikaista matematiikan/ATK:n opettajaani Sari Liljaa, joka ymmärtäväisesti antoi minulle tehtäväksi astetta haastavampia harjoituksia: “mitäs jos Mikael tekisit kotisivut?”. Kuvaamataidonopettajani sai minut ylpeäksi (ja viimein ymmärtämään Missä silloin oikeasti olin hyvä) mainitsemalla että minulla on hyvä värisilmä. En koskaan lapsena oppinut piirtämään, kirjoittamaan ja käsialanikin oli aivan hirveä, mutta värejä minä todella osasin käyttää. Kunnolla kirjoittamaan opiskelin joitakin vuosia myöhemmin, mutten vieläkään piirrä käsivaralla juurikaan. Ehkäpä se taito jää kokonaan opettelematta. Pensselin käytön tosin ajattelin vielä joskus hallita, huvikseni.
Ajauduin Jyväskylän ammattiopistoon opiskelemaan viestintää. Todellinen innostus grafiikkaan, verkkosivuihin ja muuhun syntyi näiden kolmen vuoden aikana. Ensimmäisenä opiskeluvuotena Tiesin, mikä minusta on isona tulossa. Ainakin suurinpiirtein. Olin aktiivinen monella saralla, olin mukana monissa projekteissa opiskelun ohessa, kattaen töitä videokuvauksesta messuhommiin ja www-palvelimen pyörittämiseen. Päättotodistuksen saatuani (tai oikeastaan paria viikkoa ennen) jäin samaiseen oppilaitokseen sivariksi. Tein sekalaisia töitä ja sain kipinän opetella valokuvaamaan. Kolmen vuoden aikana olin ollut lähinnä etäisesti kiinnostunut kuvaamisesta ja inhotus filmityöskentelyä kohtaan ajoi minut puuhastelemaan kaikkea muuta tietokoneen äärellä. Vuoden aikana käytännössä itseopiskelin tietoa valoista, kameratekniikasta ja studiokalustosta alusta asti. Harrastelija minä edelleenkin olen, mutta uskaltaudun kyllä kuvaajaksi oman (digi)järkkärini kanssa milloin minnekkin. Samoihin aikoihin valokuvauksen kanssa innostuin kirjoittamisesta, jota harjoittelen edelleenkin aktiivisesti. Kielipääni on ihan hirveä. Englantia pystyn käyttämään, mutta ruotsiksi osaan vain muutaman lauseen. Kielioppi ei aikoinaan kiinnostanut samalla tavoin kuin historia tai biologia (jonka lukio-oppimäärää olen nyttemmin myös itseopiskellut), joten en oikeastaan osannut edes suomea. No, toivottavasti tämä harrastuspohjalta verkko- ja opiskelulehtiin kirjoittelu tuottaa ennen pitkään tulosta.
Ammattikorkeassa minulla on edelleenkin sama ongelma kuin ammattikoulussa. Vaikka koenkin olevani jo pätevä alalleni, on minulla vielä paljon opiskeltavaa edessä. Guru en siis ole, vaikka tähtäisinkin ammattitaidon MM-kisoihin 2007 (Japani). Vastaavanlaisista SM-kisoista 2004 voitin kultaa (verkkoviestintä). Nöyrä olla pitää. Varsinainen ongelma on aina ollut oppitunneissa, joille turhaudun, koska olen itse tutkinut ja opetellut samat asiat. Parhaimissa tapauksissa jopa edellisenä yönä, selvitettyäni ensin kurssin aiheen. Ammattikorkeassa ongelma kärjistyy sinne päässeiden lukiolaisten vuoksi. Luokiolaisillehan täytyy opettaa alan ohjelmistojen ja muiden teknisten yksityiskohtien perusteet. Samoja juttuja olen itse käynyt läpi jo vuosia, joten voitte kuvitella ettei HTML-kurssin (pakollinen vieläpä) sisältö minua henkilökohtaisesti nappaa. Markkinoinnin ja muun viestinnän teorioiden kursseilla olenkin ollut innoissani, vaikka koulunkäynnin muut typeryydet syövät motivaatiota siltäkin puolelta. Sainkin ensimmäisenä vuotena kasaan vain 48 opintopistettä, kun kelan raja opintotuelle on 45 pistettä lukukaudessa.
Olen himskatin huono opiskelija, huolimatta siitä että teen freenä jo töitä ja minulla on vakinaisia asiakkaitakin. Keväällä 2006 suunnittelinkin jo lopettavani turhiksi kokemani opiskelut ja siirtyväni työelämään, mutten ikinä tehnyt asian suhteen varsinaista päätöstä. Juttu sen suhteen on edelleenkin auki, mutta toistaiseksi aion ainakin yrittää opiskelumotivaationi herättämistä. Koulu jatkuu syksyyllä 2006, pääosin omia projekteja tehden ja opareita sitä kautta metsästäen.
Tarkemman kuvan osaamisestani voit muodostaa portfoliosta, jossa siis töideni lisäksi lyhyet selitetekstit kunkin aiheen kiinnostavuudesta (valokuvausta, taidegrafiikkaa, internetviestintää, printtiä jne.).
