Blogi RSS 2.0

Blogi

Hei lopeta

Kirjailtu 11. Tammikuuta 2005 eli 3 vuotta, 12 kuukautta sitten.

Mitä kummaa, Lopeta.fi:ssä(?) (en minä polta, ihan vain huvikseni) on tuommoinen riippuuvuustesti. Ensinnäkin, olivat pistet mitä tahansa antaa mokoma tuon tekstin;

“Lopettaminen omalla tahdonvoimalla onnistuu vain 3-8 %:lla tupakoitsijoista. Apteekista saatavat nikotiinikorvaushoidot lievittävät nikotiinin vieroitusoireita. Voit keskustella lopettamisesta myös lääkärisi kanssa ja kysyä tehokkaita apukeinoja lopettamiseen.”

Aivan kun kyseessä olisi pisteisiin, jotka nekin menevät ihan päättömästi (ilmeisesti nikotiiniriippuvuus ei voikkaan olla muuta kuin paha tai vaikea), perustuva tuomio. Asteikolla 1-6 keskiarvo Ei ole hämärä “3-5″, vaan pisteiden tulisi mennä 1-2, 3-4 & 5-6.

Tämä on vääryys! Mainosvempulat! Hämäystä! (Hitto, mitäs mä teen tulevaisuudessa työkseni jos tällä tavalla moralisoin alaani?)

Mutta kerran otinkin lääkäristä mukaani hienon kortin joka mainosti tupakanpolton lopettamista lauseella: “Lopeta vihdoinkin se ainainen lopettaminen”. Lääkäri siinä että onkos ongelmia tupakan suhteen - minä jotta “ei ole, minä vain tavallaan keräilen näitä, oon mainosalalla”. Nolottaa, mutta hieno kortti löytyy edelleenkin ilmoitustaulultani.

Totuus… mikä totuus?

Kirjailtu 6. Tammikuuta 2005 eli 4 vuotta sitten.

Michael Moore on kummallinen, sänkipartainen mies. Kävin äsken vuokraamassa R-kioskilta äeän uusimman dokkarin “Fahrenheit 9/11″. Oli kyllä luvattoman mukava myyjä R-kiskan myyjäksi, semmonen nuori neitonen. Harmitteli että täällä “maalla” visa electronin käyttö on erittäin hidasta hitaiden tietoliikenneyhteyksien vuoksi(mitä, laajakaistan aikana?). Eikä tarvinnut minunkaan noloilla kun aluksi meinasin vuokrata osto-DVD:tä vuokra-DVD:n sijaan(joka sekin sitten viimein löytyi) tai kun minulla kesti hieman kauan päättää minkämoista suklaata halusin leffaa katsoessa maistella. Ilmaispurkkaakin olisi saanut, mutta en erityisemmin välitä purkasta.

Leffasta… tai Mooresta; mies on harmillisen puolueellinen minun makuuni - pidän enemmän toisaalta ja toisaalta -katsannoista jotka ovat lähellä omaa ajattelutapaani asioista, mutta perustella kantansa mies todella osaa. Tuli välillä todella surullinen olo monien dokkarissa(niin siis leffa vai dokkari, ehkä molempia, en minä tiedä… sanotaan nyt sitten vaikka dokkariksi) esiintyneiden WTC:n iskun ja Irakissa kuolleiden ihmisten omaisten puolesta - kummankin mantereen omaisten, erityisesti Irakilaisten. Dokkari tarjoili roimasti uutta poliittista kritiikkiä jota en aiemmin ollut kuullut/lukenut mistään. No, ei Mooresta enempää.

Yksi ajatus minulla heräsi tästä: en ole koskaan pitänyt kristillisistä, tai ylipäätänsä uskonnollisista… oikeastaan minkäänlaisista pelkästään OMAAN kulttuuriin perustuvista perusteluista sodalle tai ihmisoikeusloukkauksille. Ajatusrakennelma joka tuntuu vallitsevan useiden, erityisesti yksijumalaisten uskontojen jäsenillä on, että oma poika on turvassa ja oma maa oikeassa koska sydämessä on tieto, ettei oma poika tai oma maa voi olla paha. Jumalahan, yleisen käsityksen mukaan, rankaisee vain pahoja ihmisiä? Joten “miten hyökkäys Irakiin voisi millään tavalla olla väärin”? Sitten seuraavana päästäänkin oman pojan kuoltua tai oman maan hallituksen valheiden paljastuttua huutamaan kameran edessä - “Miksi Allah?” - “Miksi Jumala?” - “Miksi Minun poikani, eihän hän ollut tehnyt mitään pahaa?”. Olen samaa mieltä amerikkalaisten kanssa siinä, ettei sodassa saisi kuolla ainoatakaan amerikkalaista miestä/naista (niin tai minkään muunkaan maan kansalaista). Siksi olenkin sitä mieltä, ettei sotia pitäisi laisinkaan, sillä kun sotii - joku kuolee aina. Surullista, ettei “sivistynyt länsi” tätä ymmärrä.

Tiedän, minun on helppoa kritisoida kun oma henkeni ei ole vaarassa - ehken siinä mielessä voi olla objektiivinen tahi olematta epäpyhä. Haluaisinkin tietää, kuka on oikea ihminen kritisoimaan sotaa? Sillä joskus - ei, oikeastaan koskaan - sota ei varsinaisesti ole tietyn ihmisen, tietyn poliittisen puolueen tai vain yhden valtion syytä. Joskus sota on, oikeastan, vähän kaikkien syytä. Jälleen surullisena totean: olemme vain ihmisiä, tuskin koskaan pystymme parempaan maailmaan kuin tämä. Tällä hetkellä en ole vakuuttunut.

Mistä tänään puhutaan?

Kirjailtu 30. Joulukuuta 2004 eli 4 vuotta sitten.

Mistäköhän…

Varovaan onnistunee kuitenkin tiivistämään ajatukseni hyvinkin erillaisista keskusteluista ja ajatuksista:

Blogistan pursuaa kannanottoja hyökyaaltokatastrofista. Jokaisella meistä lie tarve purkaa sen herättämiä tunteita ja ajatuksia jollain tavalla. [clip]
Kaikki tavat ovat hyväksyttäviä. Se auttaa käsittelemään asiaa ja ehkäpä jotenkin vaikuttaa omaan oloon jäsentäen tilannetta rajalliselle ymmärryksellemme.

Vähän petyin kun omatuntoni ei kolkuta; en pääse ylpeilemään tehneeni lahjoitusta yhtään minnekkään yhtään kellekkään, edes 9 richteriä ei riittänyt. Tulostinpahan kuitenkin lompakkooni elinluovutuskortin. Toivottavasti olen nyt parempi ihminen.

Ihmiset ovat ihmisiä…

Kuinka se kirjoitetaan?

Kirjailtu 15. Joulukuuta 2004 eli 4 vuotta sitten.

Rakas kielemme vaatii sääntöjä webbiosotteiden ja erityisesti nimien suhteen, tähän asti säännöt ovat kattaneet lähinnä URL:ien kirjoittamisen. Osoitteet kirjoitetaan ilman http://:tä alussa ja /:tä tai index.*:ää lopussa. Mutta entäpä nimet? Onko sivustoni nimi “ihminen.org”, “Ihminen.org” vaiko “Ihminen.org - Digitaalista ihmisyyttä”, joka näkyy otsikkopalkissa. Title-tagia, eli otsikkopalkkia käytetään nykyään paljon “väärin” - siihen kirjoitetaan sivuston kuvaus tai nimi sen sijaan, että siinä lukisi sivuston otsikko. Esimerkiksi tämän blogin otsikko olisi “Mun blogi”. Sivuston nimeä kannattaakin otsikkopalkin sijaan tarkastella sivuston etusivulta tai ulkoasusta. Ihminen.org:in tapauksessa nimi löytyy ulkoasusta, tosin - tämä on tärkeä huomio - pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna. Pieni alkukirjain on tässä tapauksessa vain tapa saada yksi piste nimeen lisää, jotta saisin logoon hieman enemmän oranssia väriä. Teosten nimet, joiksi webbisivut luultavasti lasketaan, kirjoitetaan isolla tyyliin: “Teoksen nimi”, eli ensimmäisen sanan kirjain isolla ja loput pienellä, erisnimiä lukuunottamatta. Englanniksi kaikki sanat aloitetaan isolla alkukirjaimella. Sivustoni nimi kirjoitettaessa olisi siis “Ihminen.org” tai osoitteena “www.ihminen.org”.

*: html, htm, php, shtml jne…

Työ on mukavaa

Kirjailtu 7. Joulukuuta 2004 eli 4 vuotta, 1 kuukautta sitten.

A-vot! Bittiruudun ääreen jumittuneet poikalapset, avatkaa ikkunaverhot ja viekää roskat ulos roskapönttöön, sillä tavalla koittaa uusi päivä. Jokainen päätteen edessä viettämänne pelisessio siirtää tutustumista ensimmäiseen tyttöystäväänne keskimäärin 20-tunnilla viikossa. Älkääkä syökö murojanne näppiksen päällä, se on siivotonta! Hassujen setien hassut tutkimukset antavat pian ymmärtää ikäluokkamme olevan huonokuntoinen.

Muuten, Itkevä tyttö soittaa mallikkaasti, tekisipä mieleni sijoittaa 10e uuteen levyynsä.

Työ - palvelus - duunailen oppilaille kameroita ja lätkin nimmareita lainauslappuihin. Kehittävää!

Nykysuomea

Kirjailtu 23. Marraskuuta 2004 eli 4 vuotta, 1 kuukautta sitten.

enpä paljo mitään ollu vitun koulus ja kattonu vitun muijien vitun perseitä..!! .. KUI..? mitäs sinä..??
koouuuulussa :D mis terppa on..?? vai oot sä niil…??
olette siis vitun kirjastossa..!! miksi teemu ei ole koulussa..??
vähäks siistii..!! kysy silt tuleeks se taas illal vitun jukalle..!?!?!?!?!
ok..!! vitun teeemu

Ah kun ihanaa tämä nykysuomi. Eikös? IRC-galleriasta napattu pätkä siis.

Analoginen Suomi digitalisoituu

Kirjailtu 28. Marraskuuta 2002 eli 6 vuotta, 1 kuukautta sitten.

Samalla kun kriitikot haukkuvat televisio-ohjelmia tyhmiksi ja kansa vaatii lisää rahaa asian ratkaisemiseksi, piirtävät poliitikot ja insinöörit suomea maailman kartalle digi-aikakauden ihmemaana, missä voi päivän uutisetkin katsoa nollina ja ykkösinä. Lienee selvää, että moiseen tempaukseen kuluu rahaa. Itse vaadin rahoilleni vastinetta, luonnollisesti. No, mitäs siis saan? “Voin katsoa telkkaria useammalta kanavalta milloin tahansa, ja mikä parasta; digitaalisesti!” Häh?! Minä ainakaan en tarvitse kymmentä uutta uusintoja ja roskasarjoja pyörittävää kanavaa televisiooni. Poliitikot ja insinöörit ovat tainneet unohtaa yhden asian; suomalaisia ei kiinnosta, tuleeko televisiossa näkyvä ohjelma digitaalisesti vai analogisesti. “Kunhan se näkyy”. Se mikä suomalaisia kiinnostaa, on sisältö. Jos rahat menevätkin television digitalisoimiseen, eivätkä sisällön laadun parantamiseen, kansa ei tule olemaan tyytyväinen. Onneksi poliitikot älysivät laittaa ana-digi siirtymäkauden pituuden tarpeeksi pitkäksi, sillä nythän kansa suhtautuu asiaan välinpitämättömästi; “Siihenhän on vielä niin pitkä aika…” Muistakaa kuitenkin, että seuraava päivä on jo huomenna.