Ihminen.org

Linjaani tämän hedelmöityslakiasian suhteen sen enempää selittelemättä, täytyy nyt todeta että kyllä on hesarissa mainio kuva!

Veti oikein suun hymyyn.

Internet on jännä juttu! Kuvitelkaapa että unohtaisitte videokameran päälle jonnekkin komeroon vuosiksi, ja se vain kuvaisi sieltä ja se kuva näkyisi telkkarista ihan aina. Vaikkapa tuommoiset kymmenen vuotta noin aluksi. No joo, ei ole mahdollista, mutta Internettipä se vasta vekkuli on, kun voi nettisivut vain jonnekkin unohtaa. Näin on käynyt mm. parille TV-ohjelmalle, joiden sivustoihin törmäsin tässä päivänä eräänä. Tässä, nettisuunnittelua suoraan 90-luvulta: www.kolumbus.fi/softa/ sekä www.kolumbus.fi/nettitv/.

Vanhoja saitteja voi kaivella esiin myös Way Back Machinella. Muistaako kukaan esim. sunpoint.nettiä? Tai kun artic.net lopetettiin? Kuulin ystävältäni, että yritysostojen kautta artic.netin omistanut firma poisti vasta nyt hiljattain kaikki artic.netin tietokannat ja sivustot palvelimeltaan, vaikka itse nettisivua ole ollut olemassa enää vuosiin. Siellä ne oli munkin sähköpostit.

Näiden sivustojen osalta hakusanoiksi voi kokeilla mm. koti.mbnet.fi/simison/, www.laturi.org tai www.ihminen.org.

Minulla ja Pekalla lukee ovessa “Ei ilmaisjakelua, kiitos”. Kohtelias, selkeä ja ytimekäs. Mutta ei! Seurakuntaviesti vaan tulla kolahti laskujen kanssa sisään. Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon ja vaikka hengelliset asiat sinänsä olisivatkin kiinnostavia, on minussa ainakin olemassa jonkinlainen periaatenillittäjän geeni. Laitoin seurakuntaviestin toimitukselle palautetta, että ei kiitos enää, tietysti tapani mukaisesti ystävälliseen sävyyn. Lehden tiedottaja/toimittaja Kaarina Heiskanen vastasikin viestiini pahoitellen ja kertoen vievänsä asian eteenpäin.

Tähän väliin kerrottakoon, että kuluttajaviraston ennakkopäätöksellä “ei mainoksia” -kielto ei koske tiedotuslehtiä, jollaisia seurakuntien- ja kaupunkien lehdet yleensä ovat. “Ei ilmaisjakelua” taas koskee myös tiedotuslehtiä, joten meidän luukustamme pitäisi tulla vain hesari, tiedelehti ja laskuja.

Heiskasen viestiä seuraavana päivänä yhteyttä otti myös Johanna Rautiainen Kirkko-mediat Oy:stä. Käytäntö on kuulemma sellainen, että lehti jaetaan kaikkiin talouksiin Jyväskylässä, mutta että toivettani kuitenkin voitaisiin noudattaa:

“Seurakuntaviesti jaetaan Postin osoitteettomana jakeluna kaikkiin talouksiin Jyväskylässä. Välitämme toivomuksenne Postin jakeluorganisaatiolle, ettei lehteä enää jaettaisi teille.”

Tuosta sähköpostinvaihdosta on jo aikaa ja edelleenkin seurakuntaviesti, lupauksista huolimatta, kolahtaa luukusta sisään. Tänään juttelin postissa työskentelevän tutun kanssa. Hän oli nähnyt nimeni jollain kumman erikoislistalla postissa ja kysellyt asiasta lisää. Oli selvinnyt, että Jyväskylän postilla on muutaman kymmenen ihmisen lista, jotka ovat - kuten minä - valittaneet seurakuntaviestin jakelusta.

Kuvio on todella kummallinen. Kuluttajavirasto ohjeistaa: älkää jakako tiedotuslehtiä “ei ilmaisjakelua” -postilaatikoihin. Seurakuntaviestin toimitus sanoo samaa. Seurakuntaviestin kustantaja sanoo, että lehti jaetaan kaikkiin talouksiin, mutta toivomuksesta se voidaan kyllä jättää jakamattakin. Postilla on erityinen lista ihmisistä, joille lehteä ei saisi jakaa, mutta tällä listalla ei ole mitään merkitystä, vaan lehti jaetaan joka tapauksessa.

Kelle tässä enää voisi valittaa!

Tommy Tabermann laittoi ajatukseni äsken liikkeelle, kun katsoin YLE kakkoselta FST:n ohjelmaa “elämän halki päivässä” (tai pikemminkin “iltapäivään mennessä”, koska ohjelman lopussa aurinko möllötti vielä korkealla Tommyn ja juontajan skoolatessa valkoviiniä).

Ajattelin joitakin vuosia sitten, että on vain luonteeni vahvuutta olla harmittelematta tekemiäni virheitä. Tarkoitan sitä kun joku tivaa, että “mitä olisit tehnyt toisin, jos nyt saisit päättää?” Sittemmin ajattelin vain, että tyhmää, jos ei siksi oppisi virheistään mitään. Olisi vain jatkuvasti tyytyväinen itseensä ja elelisi eloansa murheitta. Olenkin tämän elon peruskysymyksen kanssa edennyt lähinnä pohtien ja kokeillen, miltä mikäkin suhtautuminen milloinkin tuntuisi. En siis ole mitään vastausta tai kantaa siihen omaksunut.

(A.) Jos minulla jokin elämänohje pitäisi olla, niin sitten se etten mitään ohjeita tai sääntöjä elämälleni aseta. Juu, paradoksaalisesti sanottu. Voisiko sitä kuitenkaan muka muulla tavoin ajatella, tahi kirjallisesti muotoilla? Liian innokkaasti päätetyt elämänohjeet vain juurruttavat ihmisen johonkin, mitä ei välttämättä myöhemmin enää haluakaan olla. Ja mikä arvo se sellaisilla pysyvillä elämänohjeilla olisi, jotka jatkuvasti muuttuvat? Ei sellaista voisi enää vakavasti ottaa. Ei minkäänlaista arvoa!

Harmitteluihin palatakseni; sitten on telkkarissa Tommy ja häntä haastatteleva juontaja, joka tivaa aiemmin kerrottua kysymystä. Tommyn kanta oli, että virheistään voi kyllä oppia olematta samalla että voi-voi, noinkin tein. Ikään kuin voisi olla iloinen, että teki jotain hupsusti, koska muuten olisi saattanut elon oppi jäädä saamatta. Olla ylpeä tekemistään virheistä ja olla harmittelematta. Iloistella vain että nyt opin ja tiedän, etten enää noin tee! Sitten kun seuraavan kerran tulee paha paikka, niin ei olisi osannutkaan, jos ei ekaa olisi ollut.

Eikun? Hankalaa.

Lukekaa tähän väliin uudelleen, mitä sanoin kohdassa Aa.

Ohjelma oli muutenkin aikast’ mielenkiintoinen, vaikka juontajan ja ohjelmankulun ajoittainen väkinäisyys hieman Tommyn puolesta ahdistikin. Mielenkiintoinen persoona kuitennii on Tomppasetä.

Rakas Georgemme on viimein sanonut jotain, josta olen samaa mieltä:

Yhdysvaltojen operaation onnistumista Irakissa ei voida arvioida pelkästään tarkastelemalla väkivallan tekojen määrä.

No eipä niin! Kun maahan viedään valtaisa militaristinen väkivaltakoneisto, on varsin oletettavaa, että väkivalta lisääntyy. Mukavaa että Bush viimeinkin väläyttelee todellisia motiivejaan sotimiselle. Seuraava lause heti perään on kuitenkin hieman kummallinen, suhteessa edelliseen:

Bushin mukaan pääasiallinen tavoite Irakissa on saada maan olot vakaiksi niin, että tavalliset ihmiset voivat elää arkeaan rauhassa.

Ja väkivaltahan ei vaikuta rauhalliseen arkieloon? Kuka idiootti keksi, että rauha saavutetaan sotimalla?

Lähde: HS.fi.

On se totta sittenkin. Suomeen mahtuu pari puheenaihetta kerrallaan. Joku voisi laskea, kuinka monena päivänä Putaansuusta on viestimissä jaksettu kertoa. Voittaisiko Putaansuun päivälukema Nykäsen päivät? Onko Nykäsen tuomio lyhyempi vai pidempi, kuin hänen esiintymispäivänsä keltaisessa lehdistössä?

Tässä kanssaihmisille päivän uutiset, kätevää tarkistaa ne nyt tästä kerralla niin ei tarvitse asiaa loppuvuonna sen enempää miettiä. Voi vaikka paistaa makkaraa tai liftata maaseudulle.

Kotimaa:

• Katto romahti (Kevät 2006 -)
• Talo paloi (Kevät 2006-)
• Hard rock halleluja! Lordi! (Kevät 2006 - Kevät 2007)
• Rahat loppu sairaalatoiminnalta/mediheliltä/vanhustenhoidolta (Taas)

Ulkomaat:

• Pommi-isku surmasi (2001 - )
• USA rikkoi ihmisoikeuksia (2001 -)
• Ranskassa säädettiin hassu laki, tai tehtiin muuta omituista (Aina)

Urheilu:

• Hehkutetaanko Brasiliaa liikaa? (Kesä 2006)

Sää:

• Lämpöennätys! Kasvihuoneilmiö! Muovivesipullo! (Vuosituhat 2000)

Koska näemme Lordi action-figuurin?

Niin vähän kuin olen opiskelustani ollutkin innoissani tämän lukukauden aikana, olen käynyt yhdellä oikeasti mielenkiintoisella kurssilla nyt yhden jakson ajan. Kurssia vetää kaksi yliopistoihmistä ja aiheina on mediakulttuurin kehittyminen taannoisista ajoista, telkkarin keksimisen kautta nykypäivään ja Muhammed-kuviin. Anti on hyvinkin teoreettista ja mm. keskustelun kautta ah niin filosofista. Sanotaan asia näin: tätä olen opiskelussa odottanutkin.

Nyt toisella jaksolla, jolla kurssi jatkuu, olemme esittäneet lyhyitä vartin ryhmätyöesityksiä, käytännössä “mistä tahansa uusmedia-aiheesta” (niin paljon kun “uusmediaa” sanana vihaankin). On esitelmöity ja keskusteltu Internetin yhteisöllisyydestä, kidult-ilmiöstä ja muusta mielenkiintoisesta.

Yksi esityksistä käsitteli kuvamanipulaatiota journalismissa. Kritiikkiä journalistisen kuvan käsittelystä onkin helppo esittää ja esimerkkejä kaupallistuvasta maailmasta löytyy runsaasti. Vastaanottamillemme uutisille markkina-arvon luo niiden totuusarvo. Rakennamme uutisten avulla henkilökohtaista maailmankuvaamme, ja voimme muodostaa mielipiteitä ympäröivästä maailmasta vain, jos luotamme meille esitettyyn informaatioon. Tärkeitä ovat myös aiheet, joista lehdistö päättää uutisoida. “Keltaisen lehdistön” aikakautena onkin hyvä kysyä; onko tärkeämpää uutisoida pääministerin suhdesotkuista, vai Ranskan nuorisotyölakia vastustavista mielenosoituksista? Kummastako uutisesta olisi yksilön kehityksen kannalta oleellisempaa kertoa kaupan kassajonossa?

Todetaan asia jo tässä vaiheessa kirjoitusta pois alta: rahahan se kaikkea pyörittää ja rasvaa yhteiskuntamme koneistoja.

Valokuvasta ajatellaan usein, että se heijastaisi todellisuutta valehtelematta. Niinpä niin, 1/90 sekuntia pysäytettyä aikaa paperilla. Myytti valokuvasta aitona taltioituna hetkenä on eittämättä aiheuttanut monia surkuhupaisia tilanteita, myös ns. vakavasti otetussa lehdistössä. Kukapa ei tuntisi O.J. Simpsonin kuvista noussutta kohua.

Valokuvan “käsittelyn” tai “manipulaation” historiahan on yhtä vanhaa kuin valokuvaaminen itsessään. Et voi kuvatessasi olla valitsematta kohdetta, rajaamatta sitä jollain tavalla, päättämällä ehkä jättää jonkin asian pois kuvasta koska se ei nyt vaan sopisi kuvaan esteettisesti.

Ehkäpä liian ankara kritiikki uutiskuvan ja -tekstin todenmukaisuutta sekä objektiivisuutta kohtaan aiheuttaa meissä sen, ettemme kohta osaa uutisoinnilta muuta odottaakkaan. Saatamme kohta olettaa kaiken ympäröivän informaation todeksi, ellei meille varta vasten toisin näytetä.

Mutta onneksi on Tosi-TV! Tuoreimmat tutkimukset nimittäin tietävät kertoa, että tosi-TV sarjoja seuraavien ihmisten mediakriittisyys on kasvanut. Hassua muuten, ettei uutisista keksitty koskaan käyttää nimitystä tosi-TV.

Tässäpä yöllinen nopea esimerkki siitä, mitä kuvalle ei käsiteltäessä vain voi tehdä - vaan usein tehdään. Ensimmäisenä on alkuperäinen digijärkkäriin napattu kuva (kiitos Danielille). Seuraavassa vaiheessa on kuvasta poistettu roskat yms. epämääräisyydet (likainen putki kamerassa…) ja säädetty hieman photarin curves- sekä levels-työkaluilla. Viimeisessä vaiheessa on kuvaa blurrattu eri kohdista ja alueellisilla kirkkaus/kontrasti-korjailuilla luotu hieman utuinen fiilis. Lisäsin myös silmän iiriksen toisesta kuvasta, koska alkuperäinen oli niin sumea.

Aiheeseen liittyen, Metropolitan - flicka.orgin versiona. Olenkin tuon jo aiemmin linkittänyt. Isoveli sanoo: älä luota silmiisi.

Flower mainostaa itseään videokamppiksella, joka on suht harvinaista pelkästään webissä. Tuskin tuota telkkarissa on näkynyt?

Mainostauko! Kahvia ja pullaa!

Kun Karri Kokko aikoinaan piti blogia Uusia lauseita, ihastuin kauniiseen ideaan. Karri keräsi lauseita lukemistaan blogeista ja lisäsi ne merkinnöiksi blogiinsa, jolloin sinänsä täysin irrationaalisista lauseista syntyi tarina. Vertaisin sitä runoudeksi. Sittemmin Uusia lauseita lopetti, ja jäin kaipaamaan sivua. Karrin jalanjälkiä seuraten kerään lauseita kirjoista, lehdistä, blogeista ja kaikesta luetusta sekä kuullusta ylipäätänsä. Pääosin kuitenkin blogeista. Lauseita voi seurata myös RSS-feedinä, tai voit tilata ne blogilistallesi.