Ihminen.org

Olen ollut viimepäivinä aika innoissani googlen kartoista. Työstän suht’ massiivista tapahtuma-kalenteriohjelmistoa ja sen yhtenä ominaisuutena on mahdollisuus järjestellä dataa geotaggaamalla. Jos tapahtumatiedoissa on tallennettuna kadunnimi ja paikkakunta, voin automaattisesti luoda karttanäkymän ja samalla vaikkapa ajo-ohjeet käyttäjän omasta kotiosoitteesta tapahtumapaikalle.

Toisaalta voin esimerkiksi tallentaa jonkin tapahtumapaikan koordinaatit, jolloin saan piirrettyä kartan siitä, missä ja mitä kulloinkin tapahtuu. Miten olisi kännykkään kartta Jyväskylän tapahtumista tänään? Tai kartta Jyväskylän kesäteattereista? Tai vaikkapa kaikki tapahtumat tänään kilometrin säteellä siitä, missä nyt istut? Onnistuu!

Olen kehitellyt yksinkertaista geotaggaus-työkalua, jolla voin lisätä tapahtumapaikkatietoja tietokantaan lisätessäni oikeat koordinaatit vain hiiren klikkauksella. Tai voivat käyttäjätkin tietoja lisätä… Voin näyttää sen teille, tässä:

Etsi paikkakuntaa:  

Klikkaa nuppineula oikeaan kohtaan kartassa, voit liikuttaa sitä tai klikata uuteen paikkaan. Peruaksesi paikkatiedot, klikkaa tyhjennä-nappia tai nuppineulaa.

Pituus:    Leveys:    

Kartat eivät ole kalenterin ainoa lukutapa, vaan normaalin webbisivuselailun lisäksi on luvassa mobiilit ja feedit. En paljasta vielä enempää, mutta projektista on varmasti tulossa lisää tietoa heinäkuun helteiden kuluessa. ;-)

Pääsin eilen vasta puolenyön jälkeen nukkumaan. Pyöräilin projektorin gaalaillasta unisen kaupungin läpi pyyhe kainalossani. Voitin kaksi sarjaa: julkistekilpailun Puimurin toveri!-julisteella (josta tykkään kovasti) sekä webbisivu-sarjan tällä sivustolla. Toisen voittamani pyyhkeen (sekä voittopaketin 3 cd:tä) annoin jollekin pojalle kharmassa. Väsytti. Projektorin messuosuudessa oli hirveä sählinki tekniikan kanssa, kun ensin ei näkynyt kuva tykille ja sitten kah vain äänet häviää. Sain puuhata johtojen kanssa ja kiipeillä katonrajassa kiinnittämässä mainoslakanoita, actionia ihan tarpeeksi yhdelle päivälle siis. Loppuillasta väsytti, haisin hirveälle ja jalat oli kipeinä. Tuntui elävältä ja yö tuoksui väkevältä.

Pari päivää sitten oivalsin, ettei aamuisin kaupungin yllä näkyvä usva ole aamukastetta, vaan silkkaa pölyä ja tietomua.

Puimurin vastaanotto on ollut upea. Ensimmäisellä viikolla yksittäisiä kävijöitä on ollut yli tuhat ja jutut ovat olleet mielenkintoisia (tänäänkin Katjan mainio syväluotaus valmistuvan opiskelijaparan stressiin). Yhteistyökuvioita solmitaan useisiin suuntiin ja mielenkiintoista tekemistä riittää vielä vaikka kuinka. Hyvä me!

Huomenta! Olen viime yönä nukkunut 4½ tuntia mutta valvominen kannatti: uusi Jyväskyläläinen, opiskelijalähtöinen Kulttuurilehti Puimuri avasi virtuaaliset ovensa suurin piirtein ongelmitta.

Tekemistä riittää vielä tapahtumakalenterin ja tietysti juttujen kanssa. Tulossa mm. raportti wikiseminaarista jonne tänään menen.

Opiskelu loppui tähän. Lähetin tänään kelaan paperin, joka tekee minusta enemmänkin jotain muuta, kuin “päätoimisen opiskelijan”. Loppuu se opintopisteiden riittämisestä opintotukeen murehtiminen, mielenkiintoisien kurssien metsästäminen ja ennenkaikkea huono omatunto yhteiskuntaloisena elämisestä. Hyväksilukemalla ja tenttimällä saaduilla opintotuilla ei voi sanoa eletyn leveästi, mutta aikaa on kieltämättä ollut tehdä… tai no olla tekemättä. Laiskotella. (SeikkaillaIhmetelläTutkiaLukeaMiettiäJaTaiteilla.)

Tuntui niin turhalta opiskella vain paperien vuoksi.

Jatkan opiskeluja vielä jonkin aikaa ainakin, sekalaisia kursseja ja projekteja. Ehkäpä haen parin vuoden päästä johonkin yliopistoon (olen aina ollut wannabe-yliopistoihminen), joskin ilman lukiopapereita se voi olla vaikeaa. Toisaalta voin myös vaihtaa Tampereen AMK:hon tai mennä esim. Lahteen. Mun filosofiaan ei enää kuulu valmistua JAMKista. Pitäisi löytää joku paikka, jolla voisi oikeasti olla jotain mielenkiintoista näytettävää, opetettavaa ja joka olisi kaikinpuolin hyvä ponnahduslauta ammattiin.

Toisaalta.

Sanovat papereiden olevan turhia ja medianomien tyhjäntoimittajia (varoitus: katkera vuodatus). Keneltä niitä numeroita on oikeasti kysytty? Ensimmäinen kysymys on aina, mitä sä osaat?

Ei ole mikään niin tyylikäs kuin Demiarinuorten sivuilta löytyvä Porvaripojan puppugeneraattori, mainostoimisto Byroon käsialaa. Musiikki tosin on liiallisen pitkään nautittuna aivovauriokamaa.

No… sitten muita jouluvempuloita. Tehtiin älypäähän jouluvisa. Varokaa, addiktoiva.