Ihminen.org

16. kesäkuuta, on yö. Olen aloittanut uuden Ihmisen piirtämisen. Uudesta visusta näyttää tulevan hieman synkempi tähän nykyiseen verrattuna, mikä yllättää itseni. Viimeaikainen graafinen suuntaukseni on ollut huomattavasti värikkäämpää ja “puhtaampaa”. Eipä silti, kyllä tämä ihan minun visultani näyttää. Grafiikkani tuolla taiteellisemmalla / viihteellisemmällä puolella on jo pitkään ollut synkkyyteen ja melankoliaan suuntautunutta. Sellaista orgaanista.

Päätin myös, että säädän koko sivuston pyörimään wordpress 2:sen päällä - normaalistihan WP on pelkkä blogisofta. WP:n monipuolisuus kuitenkin mahdollistaa sen käytön pienimuotoisena sisällönhallintajärjestelmänäkin. Vaikka käytänkin valmiita palikoita, löytyy sivustolta huomattavan paljon omaa ohjelmointityötäkin: vieraskirja, portfolio + kaikki pikkukikkareet.

Tässä menee aikaa, lopputulos on netissä ehkä vasta joskus kesän jälkeen. Muistakaa että tämän nykyisen version kyhäämiseen meni aikaa n. 3kk.

Rakas Georgemme on viimein sanonut jotain, josta olen samaa mieltä:

Yhdysvaltojen operaation onnistumista Irakissa ei voida arvioida pelkästään tarkastelemalla väkivallan tekojen määrä.

No eipä niin! Kun maahan viedään valtaisa militaristinen väkivaltakoneisto, on varsin oletettavaa, että väkivalta lisääntyy. Mukavaa että Bush viimeinkin väläyttelee todellisia motiivejaan sotimiselle. Seuraava lause heti perään on kuitenkin hieman kummallinen, suhteessa edelliseen:

Bushin mukaan pääasiallinen tavoite Irakissa on saada maan olot vakaiksi niin, että tavalliset ihmiset voivat elää arkeaan rauhassa.

Ja väkivaltahan ei vaikuta rauhalliseen arkieloon? Kuka idiootti keksi, että rauha saavutetaan sotimalla?

Lähde: HS.fi.

On se totta sittenkin. Suomeen mahtuu pari puheenaihetta kerrallaan. Joku voisi laskea, kuinka monena päivänä Putaansuusta on viestimissä jaksettu kertoa. Voittaisiko Putaansuun päivälukema Nykäsen päivät? Onko Nykäsen tuomio lyhyempi vai pidempi, kuin hänen esiintymispäivänsä keltaisessa lehdistössä?

Tässä kanssaihmisille päivän uutiset, kätevää tarkistaa ne nyt tästä kerralla niin ei tarvitse asiaa loppuvuonna sen enempää miettiä. Voi vaikka paistaa makkaraa tai liftata maaseudulle.

Kotimaa:

• Katto romahti (Kevät 2006 -)
• Talo paloi (Kevät 2006-)
• Hard rock halleluja! Lordi! (Kevät 2006 - Kevät 2007)
• Rahat loppu sairaalatoiminnalta/mediheliltä/vanhustenhoidolta (Taas)

Ulkomaat:

• Pommi-isku surmasi (2001 - )
• USA rikkoi ihmisoikeuksia (2001 -)
• Ranskassa säädettiin hassu laki, tai tehtiin muuta omituista (Aina)

Urheilu:

• Hehkutetaanko Brasiliaa liikaa? (Kesä 2006)

Sää:

• Lämpöennätys! Kasvihuoneilmiö! Muovivesipullo! (Vuosituhat 2000)

Koska näemme Lordi action-figuurin?

Wikipedia kertoo, että telkkarin ensimmäiset yleiset lähetykset aloitettiin Saksassa vuonna 1934. Tuon jälkeen sieltä ei mitään mainittavaa katsomisen arvoista olekaan tullut. Paitsi ehkä pikku kakkonen ja Markus Kajon jutut. Ja siksi ei minullakaan tätä ihmevempelettä siis ole, kun pikkukakkonenkin tulee niin ikävään aikaan. Siirtäisivät sen kymmeneen, nykyajan penskat valvoo kuitenkin niin myöhään.

Ja sitten, kuin kirkkaalta taivaalta tulee hieman lihonnut, parrakas Kajo. Voi ahdistus! Markus Kajo lähtee Japaniin eikä minulla ole televisiota! Voi ky…

ssäkaali! Kajo on ehdottomasti asiaohjelmaa, josta innostuneena jäin tutkimaan YLEn muutakin ohjelmatarjontaa. Sieltähän tulisi vaikka mitä! Uusia lastenohjelmia, seikkailua Islannissa ja muuta sen sellaista. Lopulta, kupin kahvia hörpittyäni ja pahimmasta ahdistuksesta yli päästyäni muistin: voihan sitä lähteä uloskin seikkailemaan, mitäpä sitä suotta telkkarista katsella, mitä voisi tehdä. Senkus sitten samantien oikeasti tekee.

Saa minut huomenna kutsua illalla kylään.

Nousin aikoinani korvesta ja käytin aikani katselemalla, kuinka kansa verkottui. Kansalaisjournalismi, verkkostomarkkinointi tai ihan vain ruohonjuuritason puskaradiovaikuttaminen? Aivan sama, jos homman syvällisin haave on vain tehdä rahaa? Käänsin sivua.

Istuin kouluun, jossa en osannut mitään koska osasin vääriä asioita liian hyvin. Tulin, näin voitin, enkä saanut mitään. Lopussa kiitos seisoisi, kun vain jaksaisi katsella esityksen loppuun. Käänsin sivua.

Löysin taiteet: steariinin katkuiset yöt, runoja lausuvat marionettinuket, kriittisen elämänkatsomuksen, ranskalaiset elokuvat ja venäläiset kirjailijat. Yskin muiden savua liian kovassa metelissä ja käänsin taas sivua.

Muistin intohimot, ihmiset ja oivaltamisen tunteen. Vai haluaisinko sittenkin elää kädestä suuhun? Nyt katson, saisinko vain tehdä? Osaan kaikenlaista.

Teen työtä ruuasta, kuten kaikki muutkin.

Elämässä vaikeinta on nukkumaan meneminen, sekä herääminen. Hiemanhan se päivästä riippuu, kumpiko on vaikeampaa, mutta siinä välissä elämä on oikeastaan aika helppoa. Varmaankin aika monella ihmisotuksella on viha-rakkaus suhde herätyskelloonsa. Niin minullakin.

Kelloparka, viatonhan se!

Varmin kevään merkki on minusta se, kun pieni kärpänen pöristen tutkii (hieman likaista) ikkunaani. Surr rurr rurruti…

Ja pian tulee kesä ja olen ollut Minnan kanssa vuoden yhdessä ja sitten kaikki ovat iloisia. Siksi puhaltelen saippuakuplia ja kokeilen pientä intialaista leijaa. Näinä hetkinä elämä tuntuu taas aikast ihmeelliseltä. Voi kulkea ulkona leskenlehtiä sympatisoiden ja hetken tie on kevyttä hyräillen. Tiedättehän mitä ne sanovat rakkaudesta. Että ensimmäistä rakkautta luulee aina viimeiseksi, ja viimeistä ensimmäiseksi… Olisivatpa asiat joskus toisin, kun mitä ne aina ovat!

Oikeutta elämälle.

Internetin hyödyntäminen opetuksessa on aina kiinnostanut minua ihan jo ammatinkin puolesta. Olen joitakin kertoja saanut olla mukana tuottamassa pienimuotoisia digi- ja verkko-opetuspalikoita, sekä nyt ammattikorkeassa että aiemmin ammattiopistossa. Uusimpaan projektiin osallistun oppilaan näkökulmasta. Luomme filosofian peruskurssin yhteydessä blogin, jossa yksilötasolla pohdimme kontaktitunneilla käsiteltyjä aiheita ja lukemiseksi saatuja monistenippuja.

Ja vaudevau mitkä näkymät tästä avautuvatkaan! Blogi ei ainoastaan tarjoa uutta ulottuvuutta (tai “lisäystä”) tunneilla käytävään keskusteluun (mitä toisaalta tässä tapauksessa on aamuisesta ajankohdasta johtuen ollut vähän), vaan tarjoaa ikkunan kanssatovereiden ajatuksiin. Mitä luokkakaveri ymmärsi tänään tunnilla? Jäikö minulta jotain oivaltamatta, mitä muut tänään koulussa oppivat?

Kauan tunnettu fakta on, että projektityöskentelyssä omien aikaansaannosten esittely muille projektityöntekijöille sitouttaa projektityöntekijät varsinaiseen aiheeseen ja motivoi työskentelemään. Tässä tapauksessa puhutaan tietysti kurssista ja kurssilaisista.

Internetissä on vielä sekin aspekti, että eri medioiden (kuvaa, ääntä, videota) liittäminen omaan esitykseen on mutkatonta. Omaa kirjoittamista on mahdollista “laajentaa” myös linkittämisen avulla.

Saanen esitellä: filosofiaa - tervetuloa kommentoimaan & keskustelemaan.

Olen jo monta postikorttia velkaa. Niitä on tosi mukavaa saada, luultavasti myös lähettää. En tiedä varmasti, koska en koskaan ole kunnolla matkustanut missään. Kuusivuotiaana pikkupoikana Ruotsin laivalla ja siinä se.

Tänään sain kaksi. “222 00 Praha 14. -4. 06″ sekä “stockholm 2006-04-13″. Minnan kortti Tukholmasta tuli lähinnä ihmeenä perille, koska osoitteen numerot olivat jotain aivan muuta kuin niiden olisi pitänyt. Kaikenlisäksi se on ruotsiksi. Muuten kiva, mutten ymmärrä kortista sanaakaan.

Minulla on kiire muille maille (tuosta mäen yli polkaisen ja soittelen tuttua ovikelloa - taas on ilta ja teetä pöydällä), mutta kerron vielä yhden jutun.

Muumimaailmasta on tuttu semmoinen viisaus kuin “ihmisotukset pelkäävät monia asioita, mutta enimmäkseen toisiaan”. Se on niin kertakaikkisen totta! Siitä kirjoitellaan blogissa jos toises-sakin. Minkämoisilta murheilta oltaisiinkaan maailmanhistorian aikana vältytty, jos kekään ei pelkäisi ketään! Ei Adolf eikä Liberian presidenttikään. Mitä olisi Kuuban saarella nyt toisin ja olisivatko ihmiset onnellisia Venäjän maalla? (Eivätkö sitten ole?)

Sitten on ne Ameerikkalaiset, jotka kertoman mukaan pelkäävät kaikkea, itsekseen itseäänkin! Näin minulle sanottiin. (Se oli joku Kommunisti kuitenkin…)

— Tämä rauha ei ole luonnollista. Se merkitsee, että jotain kauheaa on tulossa. Rakas, Kampsu, uskokaa minua, me olemme hyvin pieniä — me ja meidän teekakkumme ja mattomme ja kaikki tuo, mikä on tärkeätä, tiedättehän. Se on kauhean tärkeätä, mutta sen yllä on joka hetki väistämätön uhka…

- Vilijonkka, “Näkymätön lapsi” (s.44)