Ihminen.org

Pystyin tänään aamupäivällä näkemään Lucidunta useita tunteja. Heräsin klo 7-8 välillä ja hetken uutta aamua ihmetellessäni painoin pääni takaisin tyynylle. Muistin näkemäni unen ja “jatkoin sen näkemistä”, tällä kertaa Tietoisena siitä että nukun. Se muistutti oikeastaan painajaista, vaikken todellisuudessa pelännytkään kovin paljoa. Unessa juoksin karkuun jäisellä tiellä, aina puoleenpäivään asti, välillä heräten ja välillä nukahtamalla taas paremmin tunniksi/pariksi. Se oli aika WAU. Mursin ovia ja hypin korkeilta paikoilta, vähän niinkuin Terminaattori. Ja murhaajalla oli moottorisaha.

Klassinen esimerkki lentämisestä olisi voinut olla hauskaa toteuttaa, mutta henkensä edessä karkuun juokseminenkin oli ihan piristävä kokemus, vaikkakin nukkumalla.

Tiet ovat Jyväskylässä sulaneet sateen vuoksi asfaltille ja osa alueista on niin liukkaita että niillä pystyisi luistelemaan. Taitaa kohta käydäkkin niin, että paikallinen laskettelukeskus-laajavuori sijaitsee aivan liian etelässä, eihän täällä kohta kasva edes havupuut!

Italia uhkaa vetäytyä Kioton ilmastosopimuksesta. Italia ilmeisesti katsoo, että jos USA:n, Kiinan ja Australian vuoksi maailma menee myrskyjen, kuivuuden ja tulvien vuoksi päin helv*, ei ole enää mitään väliä kuinka pahasti asiat menevät sinne ja syvälle, ihan kun asialle ei muka voisi edes vähän tehdä jotain.

Nukuttuani tällä viikolla vain 5-6 tunnin yöunia, herätäkseni aamuksi suorittamaan jokseenkin tylsää sivaripalvelusta ja nukuttuani käytännössä koko perjantaipäivän töiden jälkeen (vaikka pitikin mennä kotona käymään, uni voitti) voin todeta: migreeniähän siitä saa, eikä migreeni tunnu kivalta päänupissa. Luin koko alkuyön Marilyn Mansonin hauskaa kirjaa “The long hard road out of hell” mikä onneksi sai pään etuosassa tykyttävän säryn unohtumaan taustalle. Kirja muuten on varsin mainio, synkkää ja rohkeaa kerrontaa (tiedä sitten miten paljon fiktiota…) ja siltikin niin hauska! Älykkyyttään Mr. Manson olisi mielestäni tuohon saanut vuodattaa hieman enemmän, mutta löytyväthän ne ajatukset myös biisien lyriikoista. Pääsin juuri kohtaan:

Olin perunapaistoksen ja yrjön peitossa, sänkyni alla oli pussillinen luita, pöydällä lojui Huggy Bear -nukke täynnä kokaiinia, ja olin juuri tajunnut, etten välittänyt vaikka kaikki tuttuni kuolisivat, kunhan itse en joutuisi selvittämään asiaa. Kaiken tämän lisäksi sängyllä vieressäni oli balettipukuun sonnustautunut transu, joka poltti crackia. En kertonut tätä kaikkea Missille. Sanoin vain, että aloin olla lähellä sekoamispistettä.
“Arvaa mitä?” Missi sanoi. “Sun pitäisi vähän miettiä, miten sä oikein elät elämääsi.”
Se oli viimeinen asia, minkä sillä nimenomaisella hetkellä halusin kuulla.

Käytännössä puolet tähänastisesta tekstistä (sivulla 235/309) on sisältänyt edellisenkaltaisia kertomuksia Mansonin sekoilusta ystäviensä ja bändinsä kanssa, mikä suoraansanottuna alkaa pistävästä kerronnasta huolimatta kyllästyttämään. Alun kertomukset Mansonin lapsuudesta ja pohdinnat siitä, millä tavalla mikin asia on vaikuttanut hänen nykyiseen minuuteensa, olivat mielenkiintoisia. Toivon vain, että ajatukset kristinuskosta, ns. “amerikkalaisesta moraalista” sekä länsimaisesta kulttuurista yleensä tulisivat syvemmin esitetyiksi loppua kohden. Tähän asti ne ovat olleet, kuten jo taisin mainita, lähinnä sivuhuomautuksia liitettyinä erinäisiin ihmisiin kuten “Church of Satan”:in johtohahmoon Anton Szandor LaVey:hyn.

Play.com:ista muuten saa ~14 eurolla Mansonin uusimman “best of”-kiekon “Lest we forget”. Sopii mainiosti kirjan taustalle soimaan.

Löysin salaisen arkistokaapin alimmasta lokerosta sormuksen, johon on raaputettu merkintä: “AHU -88-”.

Löytäjä saa pitää?

Pakolliset hyvää-syntymäpäivää-onnee-vaan -höpinät itselleni.

-No, miltäs nyt tuntuu?
-Samalta kuin aina tähänkin asti.
-Yllättävää! Mutta mitä synttärilahjaksi?
-Eilen kotona käydessä oli hattuhyllyllä muovikassissa piilossa pyöräilykypärä.

Olen narsistinen narsissi. Ja pidän siitä. ;-)

Torstain MM-karsintojen tulokset tulivat äsken ja ne ovat seuraavanlaiset:

1. Elmo Saukko
2. Mikael Korpela
3. Mikael Matikainen

Onnea Elmolle, voiton näki olemuksestasi jo torstaina. Olen hyvä häviäjä enkä valita mitään. ;-)

Olen jälleen selaillut blogeja(juu, työaikani on 8-16…) ja päivän pumpum-listanikin on hieman päivittynyt. Lyhythän se on, vielä toistaiseksi. Olen niin kriittinen sen suhteen mitä annan itseni lukea, nääs eihän sitä mitä tahansa tuubaa…

Tuubasta puheenollen, eksyin Naapuriblogeja -sivulle ja huomasin että “Lähellä - Lukijat tilaavat todennäköisesti myös näitä” -listallani oli lähinnä tylsähköjä ja teknillisaiheisia blogeja(sori vaan). “Kaukana - Näitä tilaavat todennäköisemmin muut lukijat” -listan blogeista joitakin luen ja loput vaikuttivat mielenkiintoisilta. Humaaneja, filosofisia pohdintoja, elämändraamaa… ja sensellaista.

Muuta.
Helsingin MM-kisojen karsinnat lähestyvät. Ensi torstaina Pasilassa ratkaistaan, kuka pääsee ylpeilemään. Aika on tiputellut kisailijoita pois, onkohan jännitys ollut liian kova? Mukana minun lisäkseni ovat Mikael Matikainen (Vaasa), Kristjan Laansalu (Porvoo (Espoo)) ja Elmo Saukko (Helsinki). Ennakkotiedot kertovat karsintatehtävien arvioinnin pohjautuvan seuraaviin osiin:

* Planning & Problem Solving 20 points
* Website Structure 63 points
* Presentation Design 55 points

Kaikissa osissa on subjektiivista (=mielipide) ja objektiivista (=mitattavaa)
arviointia. Näiden suhde on noin puolet ja puolet.

Jännittää vähän.

20. päivä tätä kovin mustaa kuuta riemastun syystä että siviilipalvelustani JAO:lla tulee täyteen 180 päivää (okei, joista yksi kk Lapinjärvellä koulutusjaksolla). Tuo maaginen lukema tarkoittaa käytännössä rahallisia ansioita korotetun päivärahan muodossa (3,60e/vrk nousee 5,75e/vrk). Seuraavan kerran ilonkiljahduksia JAO:n varastossa kuullaan 18.2.2005 päivärahan hivuttauduttua huimalle 8,25e/vrk -tasolle. Laskeskellaas nyt sit kun te jo kuitenkin niitä kalkulaattoreita sieltä käynnistä-napin takaa etsitte. 3,20 kertaa 30 tekee 108 euroa / kk päivärahoja. Tähän lisätään velä ruokarahat joiden laskemisessa täytyy ottaa huomioon viikonloppujen hieman korkeampi summa, koska koulun ruokala ei tuolloin ole auki. Olettaa täytyy, että kuukaudessa on 30 vuorokautta ja niistä 8 on viikonloppuina. Elikkäs:

22vrk * 5,05e = 111,1e
8vrk * 8,95e = 71,6e
30vrk * 3,60e = 108e

Eli kuukausiansioni ovat tällä hetkellä 290,7 euroa. Tämä tietenkin vain keskiarvona. Korotettu päiväraha mukaanlaskettuna, tulevat JAO:n tilillepanot näkymään tilinauhassani seuraavanlaisena summana; 355,2 euroa. Jumankekkuli! Tällä tavallahan mulla on varaa säästää siihen iPodiin.

Eipäs nyt sitten unohdeta sitä syvällistä pointtia näiden laskeskelujen ja materialististen haaveiden lomassa: miksi helvetissä mun päivärahat on porrastettu?!?

Siviilipalveluslain huono käytännönsoveltuvuus ilmenee jälleen, taas yksi syy marmattaa lisää. Ja kun ihmiset kysyvät miksi asia on näin, totean; “koska sivareilla on samat oikeudet kuin soltuillakin” - miksi, sitä en tiedä. Ei siinä mitään järkeä ole mutta niin se vain nyt on. Tähdennettäköön, että varusmiehillä korotettu päiväraha on ikäänkuin nakkina viipyä harmaissa hieman lyhintä palvelusaikaa pidempään - hiphuraa. 3,60e vuorokaudessa ei minusta ole kovin hulppea kannuste. Vaihtoehtona kun on oman elämän jatkaminen vaikkapa ansiotyössä tai opiskellen. Sivarit suorittavat palvelustaan jokatapauksessa 13kk, vaikka helvetti jäätyisi ja Kekkonen nousisi kuolleista.

Työhuoneeni sijaitsee kellarissa(ei ikkunoita tai muutakaan, kuten exit-merkin valoa) joten pieni paniikki oli iskeä hortoillessa exit-valojen viitoittamalla tiellä kun sähkökatkos iski. Katkos on nyt kestänyt noin 45 minuuttia. Koulun kahvila täyttyi ja luokat tyhjenivät. Edes kahvia ei voitu keittää. Sähköstä riippuvainen koulumme lakkasi sanan varsinaisessa merkityksessä toimimasta, tuli hiipui vain kokousten ja läppärillä offline-työskentelyn tasolle. (Nytkin kirjoitan tätä läppärillä, akkua riittää kahdeksi tunniksi).

Voi ollakkin, että “tietoyhteiskunta” on riippuvainen sähköstä - mutta elämä ei. Onneksi, muutoin asiat kehitysmaissa voisivat olla huonosti.

Olen kirjoitellut noin viikon ajan uniani ylös, tarkoituksenani julkaista Ihminen.org:ista erillinen uniblogi-sivu. En itse usko ettäkö unista pystyisi analysoimaan mitään normaalia arkipäivän juttuja syvällisempiä asioita. Uskon että unet ovat aivojemme toistamia “viimeaikaisten päivien” tapahtumia ja ajatuksia. Ne heijastelevat toki eri asioihin kohdistamiamme tunteita, mutta ovat sisällöltään oikeastaan hyvin arkipäiväisiä. Joskin, toki “vajaalla aivoteholla” toistettuja. Mutta entäpäs jos olen uskomukseni kanssa väärässä? Jos unista tehtyjen analyysien perusteella onkin mahdollista paljastaa lapsuuden traumoja, tulkita syvimmätkin aivojen salaisuudet ja ennustaa tulevaisuuttani? Toisaalta, loppujen lopuksi - mitä sillä olisikaan väliä?

Sähköt palasivat, huristen ja kolisten, kello on 10:37. Menenkin tästä syömään salaattia koulumme ruokalaan. vai ovatko saaneet sitäkään pöytään, vihannes/hedelmä -silppuri nimittäin toimii sähköllä.

[11:19:34] se on aika hurja tunne kun sähköt palaa tän kokoseen laitokseen, ilmastointi, laitteet, tietokoneet, valot
[11:19:43] hirvee kolina ja kohina muutaman sekunnin
[11:20:22]

siinä tarvii olla jo systeemit että ei paukahda sulakkeet tai muut systeemit kun kaikki menee kerrasta päälle
[11:22:28] tarttee olla systeemit ettei kahvi lopu kahvilasta, kun koko koulu menee sinne kerralla. ;-)

Kävin Porissa. Sivarien 33 ilmaismatkaa / vuosi tuntui taas “tää on tosi Jees” -jutulta. Ja sitähän se on.

Heti perjantaina puoli yhdeksältä Porin asemalle junasta(olipas luksusta matkustaa kerrankin Poriin InterCityllä) astuttuani oli tarkoitus lähteä Pub 19:een odottelemaan Miljoonasateen keikan alkua. Lehdessä oli kuitenkin disinformaatiota ja koko homma alkoikin vasta puolenyön jälkeen. Vietimme iltaa dinosaurusten kanssa ja selvisi kaksi(2) asiaa:

• En ole ainoa jonka mielestä on typerää kouluttaa paljon media-assistentteja kaupunkiin, kun ammattikorkeisiin otetaan vain alle 30 per vuosi opiskelemaan medianomiksi. Töitä alalla ei ole moiselle määrälle bitin vääntäjiä, saatikka että ihmisten odotukset alasta ovat nykyään vääränlaiset. Hei kamoon, ei tää oikeasti ole niin seksikästä kun mitä meno ehkä oli 90-luvulla. Ainakin mitä isot pojat on maailmalta kertoneet. Myöskin oppilaiden/opettajien asiakastyöt syövät tulevaisuuden työpaikkoja valmistuvilta opiskelijoilta. Joskin viimeisin seikka on hieman kaksipuoleinen juttu, kaksiteräinen miekka ikäänkuin.
• Taas useampi ihminen tietää raittiudestani, tosin dinosaurukset osaavat suhtautua asiaan huomattavasti sivistyneemmin kuin ikätoverini. Pekka ei ymmärrä vieläkään, mutta se ei ole uutta tämän asian suhteen.

Miljoonasateen keikka oli hyvä, tai ainakin niin hyvää kun millaiseksi livemusiikki voi minusta vain yltää. No siis, ei se ole se musiikki joka on erillaista - en osaa suhtautua siihen laisinkaan siten kuin ehkä pitäisi. Joo, tiedetään, “se on hei parasta koko hommassa” - vaan ei kolahda muhun. Toivottavasti en ole ainutlaatuinen tässä asiassa. Mukavaa on tuntea itsensä väsyneeksi ihmisten keskellä ja jatkaa iltaa ja puhumista siltikin, vaikka vaatteet haisee tupakalle, ympäröivien ihmisten jutut alkavat muistuttaa örinää ja kuulosikin alkaa heiketä. Puhumattakaan äänestäsi, joka on muuttunut käheäksi kohinaksi. Paikka oli oikeastaan aika väljänä, varsinkin kun vertaan taannoiseen Arin DJ-keikkaan Keuruulla jota olin kuvaamassa. Siellä ei mahtunut kääntymään, nimittäin. Ehkäpä dinosaurukset eivät pidä liiasta melusta ja ahtaudesta? Reviiri ja elotila ovat laajempia. Olin luultavasti paikan nuorin. Dinosauruksia oli myös lavalla. Kaikki vanhenee ja kaljuuntuu aikanaan, myös Miljoonasade. Heikki Salo: olisit sylkäissyt sen purkan pois ennen keikkaa, vain laiska hiphoppaava nykynuoriso mällää mälliä lavallakin…

Olenkin muuten nähnyt Miljoonasateen lavalla kaksi kertaa aiemminkin, tosin lapsena. Toinen keikka oli Jyväskylän kompassilla forumin edessä. Toinen, myöskin ilmaiskonsertti, pidettiin eräällä JKL:n kirjaston läheisellä puistoalueella joka on nimenomaan tarkoitettu keikkailuun. Äh, ihan kielenkärjellä… mutta en nyt kykene muistamaan sen paikan nimeä. Kukaan teistä?

Pari juttua vielä Porista. Porissa ei ole yliopistoa. Järkyttävää, sillä sen vuoksi mm. pikaruokaloiden hinnat ovat muuta maata korkeammalla tasolla (kyllä, aivan varmasti vain ja ainoastaan sen vuoksi). Tulimme ryöstetyksi ostaessamme pitsaa sikäläisestä “noutopitsasta”: 7 euroa ja pitsan koko oli järkyttävä! Ajateltiin säästeliäinä sivareina ostaa pitsa puoliksi molemmille, mutta siitä riittikin vain yksi lautasellinen molemmille. Pitsa oli valehtelematta puolet “normaalia” pitsaa pienempi. Sellaisen normaalin pitsan saa Jyväskylässä 4-5 eurolla, kalleimmillaan kuudella. Kotipitsojen hintoja en tiedä. Hyvää se tosin oli, mutta hinta… auts. Oheessa surkean laatuinen kuva.

Lopun Porissaoloajan istuskelimmekin Pekan kotona hänen huoneessaan musiikkia kuunnellen, outoja mitään tarkoittamattomia äännähdyksiä päästellen ja välillä villiin joskin väsymyksen utuiseen väittelyyn antautuen. Tosin, olemme kovin samaa mieltä monista asioista, joten ainoaksi kunnon väittelyaiheeksi jää vain se iänikuinen Jumala-aihe. Ja siinähän ei tunnetusti pääse kukaan koskaan aloitusta pidemmälle, vaikka aikaa siitä keskusteluun kyllä saa käytettyä.