Ihminen.org

Saippuakuplat ovat aivan hillittömän kiva keksintö. Ostin joitakin päiviä sitten tiimarista 1e/2kpl “teddy bear”-kupliksen, oiva ostos. Tuommoiset pikkuputkilot ovat kätevän kokoisia ja se päässä oleva helmitehtävä kilisee kivasti aina kun sitä pitää mukana. Ai mitä häh? Kuka väittää että saippuakuplat olisivat vain lasten juttu? Pöh. Nyt viikonloppuna ostin anttilasta sellaisen isomman pänikän (1,95e), jonka mukana tuli puhallusrinkula jossa oli kaksi isoa rinkulaa samassa. (Tavallisessa kupliksessahan on vain yksi iso ja yksi pikkuruinen.)

Vaan kun aine loppuu, ei sitä tekisi mieli ostaa lisää jos itsekkin voi tehdä. Mutta kuinka? Saippuakupla-ainetta tehdään lisäämällä veden normaalisti korkeaa pintajännitystä madaltavaa ainetta, kuten astianpesuainetta. Normaalia astianpesuainetta ja vettä sekoittamalla en ainakaan itse ole saanut kummoisiakaan liemiä aikaiseksi, kuplia tulee vähän ja ne saattavat räpsyä herkästi rikki. Tosin laittamalla ainetta reilusti sain puhallettua kuplia jotka jäivät nurmikolle useiksi sekunneiksi ehjinä… taisi olla aika reilusti sitä pesuainetta. Netti selvittää muutamia kikkakolmosia:

Kuluttajavirasto:

“Pelkästä saippualiuoksestakin syntyy saippuakuplia, mutta jos kuplista haluaa suurempia ja kestävämpiä, tarvitaan muutakin kuin vettä ja saippuaa, sanoo lehtori Kari Hartonen Helsingin yliopiston Kemian laitokselta. Hän neuvoo noudattamaan seuraavaa reseptiä: 60 ml vettä, 50 ml nestemäistä käsiastianpesuainetta, 50 ml glyserolia (saa apteekista), 20 ml siirappia. Tarvittaessa pesuaineen määrää voidaan lisätä.
Jos kuplia puhaltelee sisätiloissa, kannattaa suojata lattia, sillä tällä reseptillä tehdyistä kuplista saattaa jäädä tahmainen jälki, Hartonen muistuttaa.”

sfnet.keskustelu.lapset:

“250 ml lämmintä vettä ja 10 g hyvää saippuaa liuotetaan, samoin 15 g sokeria 250 ml lämmintä vettä. Liuokset yhdistetään. Saippuakuplia puhallettaessa käytetään suustaan laajennettua lasiputkea tai olkipilliä, jonka suusta on vähäinen pätkä halkaistu neljään osaan ja osat haroitettu.”

Lisäksi ehdotettiin nestemmäistä paperiliimaa ja liisteriä, jotka taitavat olla välttämättömiä oikein Suurille kuplille, joita olisi mukavaa tehdä. Myös välineistö on tärkeää. Pitänee siis hankkia jostain liikkeestä joko suuria tarkoitukseen soveltuvia renkaita tai puuhata itse jostain ohuesta muoviletkusta ja rautalangasta. Renkaaseen olisi hyvä jäädä ainetta mahdollisimman paljon: jos kiinnittää huomiota noihin pieniin kauppojen puhallusrenkaisiin, voi huomata että niissä on reunoilla lovet joihin ainetta jää helposti.

Toimitus suorittaa tutkimukset parin päivän aikana ja julkaisee tulokset intterwebissä.

Kaupunki oli varsin tukossa viime lauantaina, hannikaisenkadun tienmuutosrakennukset ja yläkaupungin yön tapahtumat pakottivat Harjulta Kuokkalaan pyrkivän kiertelemään ja kaartelemaan keskustan teillä. En ottanut osaa yön tapahtumiin, väsytti liikaa.

Seuraavana päivänä juhlistimme ystäväiseni kanssa kirkasta tähteä mm. piknikillä; patonkia omena-mango-passio-mehun kanssa. Mums! Hiekka varpaiden välissä Mattilanniemessä tuntui ihanalta. Ensimmäinen kerta paljain varpain ulkona tänä vuonna. Sisällä yritän heittää sukat aina välillä sivuun, tylsää tallustella kangaspalat kintuissa! Mietimme myös, että olipas hassua kun lapsena tuli piirrustettua valkoiselle paperille sinisiä pilviä. Toisaalta, kun oikein oikealla tavalla taivasta katsoo, niin eivätkö ne siniset alueet voisi olla pilviä? Ja valkoiset sitten sitä ilmakehää. Lapsena sitä näkee asiat niin kiemuraisesti. Paljon hauskempaa olla lapsekas Aikuinen, kuten dumle-mainoskin fiksusti toteaa. Lisäksi heiteltiin frisbeetä ja paistettiin makkaraa.

Lähtekää tekin piknikille. Piristytte.

Tarkistin äsken käytettyjen sivarimatkojeni määrän. Olen reissannut Suomea eri suuntiin 18 kertaa, eli matkoja on kiertynyt jopa 9 kpl. Meille sivareillehan on siis myönnetty huimat 33 ilmaismatkaa (meno-paluu) VR:n tai matkahuollon kautta. Keskimäärin joka toinen viikonloppu saisin olla matkustamassa jonnekkin, jos haluaisin kaikki litterat käyttää loppuun, mutta eihän moiseen kykene millään. Kesäaikana tulee tietenkin matkusteltua huimasti enemmän, kuten luultavasti tänäkin kesänä jonka kaikki 16 työpäivää (palvelus loppuu 22.6.) on järkätty minulle vapautusta kuntoisuuslomilla ja HL-päivillä. Mitäpä järkeä olisikaan olla töissä koulussa kesällä - jos ei ole oppilaita, ei ole opettajia ja jos ei ole opettajia, ei minullakaan ole töitä.

Odotan kesää kuin kuuta nousevaa (mikä sanonta tuokin on olevinaan? Miksei aurinkoa?) tai ainakin hyvin paljon. Olen säästänyt sivarirahoista + freelancertöistä sen verran ettei minun ole tarvinnut hankkia kesäksi mitään varsinaista työtä. Saa vain laiskotella, syödä mansikoita ja taiteilla.

Jos tämän selonteon päälle nyt vielä jotain älykästä yrittäisi todeta, niin se voisi olla; on muuten kerrankin jokin asia kohdallaan siviilipalveluslaissa! VR:n konduktooreistä suurin osa on varsin mukavia. Varsinkin ne nauravakasvoiset ja pyöreämahaiset. Jotkut vain jaksavat urputtaa milloin mistäkin väärennöksistä ja väärintäytetyistä papereista. (Väittävät kaikenlisäksi ristiriitaisia juttuja, eivät itsekkään tiedä miten noita lippuja pitäisi täyttää. Eikä ne minusta mitenkään väärin ole täytetty, ei tuo nyt niin vaikeaa ole.)

Vappuaaton vietto meni tällä kertaa varsin mukavasti Tampereella. Oli bileet, oli ihmisiä, muzaakkia ja tungosta sillalla jolla patsas lakitettiin. Kemuissa oli paljon fiksua (ja vähän vähemmänkin) porukkaa. Yksi asia, mikä minua on aina yliopistoihmisissä kummastuttanut; miksi hitossa pitää kokoajan olla jakamassa ihmisiä sen mukaan mitä kukin opiskelee. Sitä suunnilleen esittäydytään että “moi oon Mikael ja opiskelen viestintää”. Onhan se hienoa juu että on päässyt elämässään eteenpäin ja jopa kiinni sivistystä opettavaan instituutioon, mutta ei muut tee siten. Vai mitä että oon reiska ja oon duunissa raksalla?

Tuntuu muutenkin olevan nykyään trendinä, että ihmisen mittana on auto ja neliöt. Niin ja mahdollisimman seksikäs duuni, mieluiten media-alalla. Ihmisten globaali samanarvoisuus on unohtunut samalla kun olemme oppineet että naisten pitäisi olla kaikilta osin tasa-arvoisessa asemassa miesten kanssa. Ei sukupuolten tasa-arvolla ratkaista koko ongelmaa, se on hyvä askel mutta matka on paljon pidempi, eikä sitä nykyään aina oikein tunnuta ymmärrettävän.

Tervehdys maan ihmiset! Kertoisin nyt hieman kuulumisia avaruudesta. Lähinnä tietenkin koska olen ollut blogini suhteen hiljaa melkein kuukauden; pieni anteeksipyyntö, lomaahan voi ottaa moninaisista asioista.

No, töitä on ollut. Haluaisin viettää kesällä luppoaikaa ennen koulujen alkamista ja sitä ennen pitäisi saada tienattua reiluhkot säästöt tilille. Muuttopäivä on 1.6. ja sivarirahat juoksevat 22.6. asti. Koulu taasen alkanee 29.8. minun osaltani.

Töiden oheella olen jo vähän pyöritellyt päässäni suunnitelmia Ihminen.orgin tulevaisuudesta - ulkoasu muuttuu reilun kuukauden päästä ja myöhemmin on tulossa kaikkea muutakin mageeta. Mukavaa kun kohta on kesä ja aikaa puuhailla kaikkea Omaa ja Taiteellista. Lupaan ettei tekotaiteellisuuden leima tule puuttumaan myöskään siitä uudesta ulkoasusta, se on hieno, hieman sitä jo työpöydällä pyörittelin. Ihan itse joudun sanomaan kun niin harvat ovat vielä sitä nähneet. Odottakaapas vain!

Lisäksi avaruudesta kuuluu kaikkea muuta mukavaa kesäistä: perhosia emme ole vielä havainneet, mutta kimalaisia on bongattu jo kaksin kipalein, kuin myös leskenlehtiä ja kävelykadulla itkevä tyttö. Tänään on keväisissä suunnitelmissa metsästää hiekalaatikkohiekkaa sihdattavaksi oranssin koristepullon sisuksiin. Kukka siinä jo on. Kukkaan liittyy semmoinen tarina, että ystäväiseni sitä kaupungilla käyskennellessämme säilytti olkalaukussaan, josta se sitten vapaudenkaipuutaan karkasi meiltä. Takaisinmetsästys ei tuottanut tuloksia. Sinä onnellinen joka löysit kelta-oranssin muovikukan (kaksi kukkaa ja paljon lehtiä) jostain kolmikulman käytäviltä Jyväskylässä - pidä hyvänäsi. 2,50 eur.

On myös todettu, että kirkkopuiston harmaa nurmi on tarpeeksi kuivaa istuttavaksi. Toimitus suosittelee ananaskirsikoiden napostelua ulkona istuskelun lomaan. Älkääkä hukkuko simaan.

“Milena” 29.3.2005Sukat on pikkusella kädessä, ettei raapisi poskiaan kun hilseilevät niin kovasti.

Eilen, tai tänään, tai kun kello on siis jo yli puolenyön… anyway, sain siskon. Vauva oli tyttö mikä tottapuhuen hieman yllätti, koska aiemmat neljä ovat olleet poikia. No, en tiedä todennäköisyyksistä, mutta hyvä että on tyttö.

Olen nyt viipynyt pari päivää kotona, kohta toisen yön ja sen jälkeen kolmannen päivän, kunhan tästä kohta nukkumaan menen. (Yritin jo kovasti aiemmin mutta unirytmi…) En ole voinut olla huomaamatta, kuinka erillaiseen suuntaan elämäni on menossa siitä mitä se oli vielä vuosi sitten. Yksiössä on enemmän aikaa ajatella, parempi mahdollisuus keskittyä, kuin kotona ihmistäytteisessä hallitussa kaaoksessa, ellen sanoisi suorastaan sosiaalisessa ympyrässä - vaikka oma perhe onkin. Ja paljon uusia ihmisiä olen tavannut, mikä on myös hienoa. Ennen ei välttämättä niin paljoa, kun oli kotonakin riittävästi Ympyröitä. Aika helvetin tylsää oikeastaan, näin jälkeenpäin todeten. On hyvä, että olen kasvanut.

Piti ostaa uudet kengätkin vanhojen käydessä liian pieniksi - tai meni ne vähän rikkikin.

Nimeksi laitetaan kuulemma Milena, tai laitetaan jos ei muuta enää keksitä. Tuntuu vähän sellaiselta nimeltä, jota on hankalaa muistaa. Tai minä ainakin olen koko tämän päivän kysellyt isältä, että mikäs se nimi nyt olikaan, kun ei “vaaviksikaan” viitsisi, jos kerta nimikin on keksitty. Voi olla, että olen huonon nimimuistini kanssa poikkeus, mutta jos en, niin hieman hassuahan se on sitten kun on sisko jonka nimeä ei kukaan muista. Mutta eikös tuo kuitenkin ole varsin kaunis nimi? Se nyt kuitenkin on siis vielä prosessissa. Tai jos ei, niin ainakin ne jälkimmäiset, lisänimet, vai miksikäs niitä sanottiin, ovat. Anteeksi pilkut. Joskus vain pääsevät valloilleen.

Äitini on päälle 40-vuotias, kunnioitettava synnytysikä. Vielä kunnioitettavan persoonan hänestä tekee se seikka, monien muiden mainioiden seikkojen joukossa, että Milena on kymmenes (10) lapsi. Kymmenes! Viisi poikaa ja viisi tyttöä, kaikki Korpeloita ja kaikki yksi kerrallaan syntyneitä. Sillein. Ei kaksosia. Hulvattominta minusta on se, että olen 38 (kolkytkahdeksan) vuotias Milenan täyttäessä sen verran, kuin itse olen nyt (19). Mitä kaikkea olenkaan ehtinyt tehdä ja minkämoiseksi muoti onkaan ehtinyt muuttua! On uusia hienoja sähköllä kulkevia autoja, ydin/tuulivoimala jokaisessa talossa omanaan. Ehkäpä olen ehtinyt tehdä uraa jossain Helsinkiläisessä mainostoimistossa, tahi vaihtanut kokonaan alaa. Myhäisherännyt iltalukionkävijä tai kristitty fundamentalisti alkoholistiparantolassa. Eihän sitä koskaan tiedä? Niin tai kaikkein luultavamminhan minulla on jo oma rivitalonpätkäni, kakskakaraa+koira/kissa, ihan jees auto ja semmonen kiva keittiö baarijakkaroilla. Tai ei, pitäisi yrittää välttää miettimästä elämäänsä viikkoa pidemmäksi aikaa. Pitäisi unohtaa turhien satujen kehittely prinsessoista, rahallisesta mammonasta, tai filosofisesta “totuudesta”.

Lupaan kuitenkin yrittää olla sopeutumatta joukkoon.

Lisäys 16:02 30.3.2005
Lisäsin kuvan. Nyt ensi kertaa sivuille tulevat luulevat tämän olevan jokin mammablogi. ;-)

Voihan hilipatti sentäs, olenkohan minä jotenkin nörtihkö ihminen? Tai ihan muuten vain luopunut täysin käsinkirjoittelusta. Voisiko kukaan muu skannata “asuntotarjouksen vahvistusilmoituksen” ja kirjoittaa ne vaaditut tiedot siihen photarilla, tulostaakseen sen sitten - jottei tarvitsisi kynää kaivella ja vapisevella käsialalla siihen kirjailla, kun ei ole sitä virheenkorjausainettakaan. Olen käyttänyt tietokonetta niin paljon, että kirjoitan lähes yhtä nopeasti kuin ajattelen ja käsinkirjoitustaitoni on rappeutunut. Aivan kamalan näköistä tekstiä kynäilen, uskokaa vain. Kokeilkaapas muuten näppiksellä kymmensormeilevat ihmiset kirjoittaa kahdella sormella, sillä tavalla kuin meidän isukki kirjoittaa. On muuten vaikeaa. Että kylläpäs meidän iskä on taitava näppäilijä.

Huomenna, lupaan, ostan tiimarista jonkinlaisen hienon kynän jolla kelpaa kirjoittaa. Jos muistan.

Ainiin siis, sain asunnon. Kesäkuun alusta asun kuokkalassa osoitteessa Ykköspesänkatu 1. Aika vänkyräistä, että oikein “ykkös” ja “1″. Vieläpä ensimmäinen kerros ja minun huoneeni kirjain on “a”. Ollaan ekoja ihan kaikessa, minä ja mun kamut; muutetaan parin tyypin kanssa samaan asuntoon. Pelottavaa.

Tästä sivarikopista täytyy luopua 22.6. - saapi nukkua kesäkuussa siellä missä sattuu olemaan lähimpänä, eikä tarvitse pitää niin kiirettä muuton kanssa. Ou jee. Elämä hymyilee.

Oli hyvä idea nousta samantien ylös kun olen herännyt, yhtälailla olisin voinut jäädä makoilemaan siihen vielä tunniksi-pariksi, kuten usein teen, jos ei ole mitään tekemistä tiedossa. Nukkumalla käytetyt tunnit menevät niin nopeasti, että mieluummin olen niinä aikoina hereillä, paljon hauskempaahan se on. Vaikka ei nukkuminenkaan kamalaa ole. Olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat vähintään 9 tuntia unta, tai mielellään 10, jotteivat tuntisi oloaan väsyneeksi puolta päivää. Arkipivien 7-8 tuntia on tuskaa. Lisäksi olen ihminen, joka pitää yöstä. Valvon myöhään, ja kun sitten pitää kahdeksalta olla töissä, näytän lähinnä zombin perseeltä.
Anteeksi.

Zen Café laulelee biisissään “ihminen” kauniisti:

sinä olet ihminen muistatko
sinä olet aava ja rannikko
sinä olet tuulia latvoissa
natiseva silta ja nauloja
sinä olet ihminen muistatko

sinä olet ihminen muistatko
sinä olet aava ja rannikko
sinä olet jälkiä hangessa
nariseva haipakka pellolla

sinä olet tihkua ilmassa
ratiseva hiekka saappaissa
sinä olet syystä ja varmasta
sinä olet varjoja puistossa
pimellä penkillä kastetta

Zen Cafén “jättiläinen”-levyn grafiikkojen innoittamana tein käyttämääni CD-soittimeen, CDRun 2:een uuden ulkoasun. CDRun on aivan mahtava pieni softa; käytän minä winamppiakin, mutta sen tapa käsitellä CD:itä on ärsyttävä, vaikka media libraryä käytänkin. CDRunin ominaisuuksiin kuuluvat mm. tuki nettitietokannalle (freedb.org) ja system traystä kontrollointi, monipuolisten asetusten lisäksi. CDRunille vain on saatavilla niin kovin vähän hyvän näköisiä skinejä, eli ulkoasuja. Pitää siis tarttua photarin piirtotyökaluihin ja väsätä itse omat!

Lisäys 13:21
Pirhana, eihän nyt mikään lauantai ole, vaan perjantai! Höh, nää lomat pistää pään ihan sekaisin. Pidin siis eilen vapaapäivän. Moniko nykyään edes viettää pääsiäistä?

Vallattomat spämmääjät ovat keksineet uuden vempulakeinon: kun ne robot nyt kuitenkin surffailevat täällä sivuilla, niin ovatpa keksineet keinon jättää jälkensä erityisen näkyvinä myös statistiikkoihin. Hyödyntävät mokomat referrer-osoitetta. Referrer-osoite on siis yleensä selaimen ominaisuus muistaa edellinen selattava sivu, jotta seuraava sivu näkee mistä sille on linkitetty. Tämä on näppärä tieto erillaisia statistiikkoja kasatessa. Näin voidaan nähdä esim. eri hakukoneiden käyttövolyymi sivustolle. Referrer-osoite on kuitenkin erittäin helppoa väärentää, joten spammirobot mainostavat nyt sitten omia osoitteitaan referrer-kentällä. Osoitehan tallentuu mm. sivuston statistiikkalogeihin, joista se usein myös poimitaan blogeihin tyyliin listana “tähän juttuun on linkattu näiltä sivuilta…” Aivan ylettömän röyhkeää sanon minä! Nih. Lisää aiheesta voi lukea esim. SpywareInfo.comin artikkelista.

Mutta löysinkin todella hienon sanan eilen ystäväiseni tietosanakirjasta: nebuloosa eli nebulae. Sana tarkoittaa tähtisumua. Voisiko mitään kauniimpaa ollakkaan, kuin maailmankaikkeuden rakennusaine latinaksi? Suomalaiset sanat ovat todella rumia, tai siis useat ovat. Esimerkiksi nyt vaikkapa Ismo Alanko on eräässä laulelossaan todennut että “rakkaus on ruma sana”. Kielen pitäisi kehittyä, meidän kielemme on luultavasti jumittunut keskiajalle. Tai ainakin melkein on. Elokuvassa “Lost in translation” japanilaiset sekoittivat L- sekä R-kirjaimet keskenään (melkoista kerätä faktoja elokuvista), englantia puhuessaan. Pitäisi meidänkin! Siis puhuessamme ihan mitä tahansa. Ja jos vielä koon tilalle saisi ässät. Eli “Lassaus”, “Lissaluoho”… melkoista. Sitten voisi sanoa että ihminen olisi lasastunut johonkin. Vähän niinkuin lasittunut.

Tänään naputtelen EXCeliä kuunnellen CMX:ää. Niin ja juon omenamehua.

Minulta on pyydetty uusia kuvia, kuka suostuisi kuvaamaan?
Olen myös saanut ensimmäisen muistilappukirjeen. Se on sellaiselle keltaiselle lapulle, jonka yhdessä laidassa on tarra, kirjoitettu kirjelappunen. Siinä lukee “TERVE MIKAEL!”. Olen juu, vähän nuhantapaista ollut nyt tämän viikon ja eilen oli aamulla kurkku kipeä, mutta eiköhän tämä tästä taas kun saa stressiduunit tehtyä pois lojumasta ja huojumasta.

Mutta aiheista vakaviin, nimittäin HS uutisoi “YK aloittamassa suurremonttia“-uutisessa sanoin:

“Ennakkotietojen mukaan Annan ehdottaa uudistussuunnitelmassa myös, että ihmisoikeuksia rikkovat jäsenmaat eivät enää pääsisi mukaan ihmisoikeuksia valvovaan elimeen.”

Tuo ihmisoikeuksia valvova elin on käytännössä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto sekä ihmisoikeustoimikunta, joka kokoontuu aina keväisin YK:n päämajassa Genevessä. Nyt linkkaan aseistakieltäytyjäliiton artikkeliin “YK:n ihmisoikeuskomitealta pyyhkeitä aseistakieltäytyjien kohtelulle Suomessa” jossa edelleen linkki alkuperäiseen artikkeliin. Alkuperäisestä artikkelista haluaisin tuoda esille erityisesti kohdan 14:

Komitea pahoittelee sitä, että oikeus kieltäytyä aseista tunnustetaan vain rauhan aikana ja että siviilipalvelus vaihtoehtona asepalvelukselle on rankaisevan pitkä. Komitea toistaa huolestuneisuutensa siitä, että Jehovan todistajille myönnettyä suosituimmuuskohtelua ei ole laajennettu koskemaan muita aseistakieltäytyjäryhmiä.

Sopimusvaltion olisi täysimääräisesti tunnustettava oikeus kieltäytyä aseista ja näin ollen taata tämä oikeus sekä sodan että rauhan aikana; sopimusvaltion tulisi myös lopettaa vaihtoehtoisen siviilipalveluksen kestosta aiheutuva syrjintä sekä tiettyjä luokkia hyödyttävä jaottelu (yleissopimuksen 18 ja 26 artikla).

Näillä näkymin voi tulevaisuudessa käydä niin, ettei Suomella ole mitään asiaa YK:n ihmisoikeuskomiteaan, niin “tärkeäitä” kun ihmisoikeudet ovatkin olleet Suomen ulkopolitiikassa.