Ihminen.org

Jyväskylän keskustassa kilpisenkadun ja vapaudenkadun kulmassa asuu eräs tiira. Se majailee jossain kaupunginteatterin katolla luulen. Se kuuntelee päivät Pjotr Tšaikovskin “Jevgeni Oneginia”-oopperan harjoituksia ja nauttii iltaisin “cabaret”-musikaalista.

Tiira on hieman sekaisin, häkeltynyt eikä se ymmärrä mitä maailmassa tapahtuu.

Tiirat pesivät yleensä järvien, merien ja soiden rannoilla. Tämän Tiiran pitää Jyväsjärvelle päästäkseen lentää moottoritien, rautateiden ja sataman yli. Se on valinnut itselleen epätavallisen paikan pesiä.

Viikko sitten näin, kuinka se ahdisteli kilpisenkatua ylöspäin rauhassa tallustelevaa poliisisetää. Aurinko paistoi ja sitten tulee tiira syöksyllä suoraan ylhäältä poliisiraukan päälle hirveästi kirkuen (siten kun tiirat nyt kirkuvat, tiedättehän). Sitten elävä syöksyohjus nousi taas ylös ja teki saman uudelleen. Ja uudelleen. Ja poliisi nauroi, hieman säikähtäneen näköisenä.

Ja tänään sama tiira syöksyi pyöräilijäpojan kimppuun ja kaarsi sitten tien toiselle puolelle seuraavien uhrien kimppuun.

Tiirat elävät yli 20 vuotiaiksi, joten saamme nauttia tämän ihanan luontokappaleen rauhoittavasta seurasta vielä pitkään.

Pääsi viikko hurahtamaan tuosta noin viuh! Ja nyt vasta olen Juhannuksen jälkeen ensimmäistä kertaa näppäimistön ääressä. Tosin Turun kirjastossa 15min koneella. Ajattelin ajautua Jyväskylään Joskus ensi viikon alussa - kyytejä? Rahaa ei oikein olisi.

Juhannuksena minua pisti hyttynen. Ja söin makkaraa. Ja pelasin mölkkyä - jonka ihan omin kätösin Minnan kanssa rakensimma!

Ja sitten taas aurinkoon. Menkää tekin.

Wikipedia kertoo, että telkkarin ensimmäiset yleiset lähetykset aloitettiin Saksassa vuonna 1934. Tuon jälkeen sieltä ei mitään mainittavaa katsomisen arvoista olekaan tullut. Paitsi ehkä pikku kakkonen ja Markus Kajon jutut. Ja siksi ei minullakaan tätä ihmevempelettä siis ole, kun pikkukakkonenkin tulee niin ikävään aikaan. Siirtäisivät sen kymmeneen, nykyajan penskat valvoo kuitenkin niin myöhään.

Ja sitten, kuin kirkkaalta taivaalta tulee hieman lihonnut, parrakas Kajo. Voi ahdistus! Markus Kajo lähtee Japaniin eikä minulla ole televisiota! Voi ky…

ssäkaali! Kajo on ehdottomasti asiaohjelmaa, josta innostuneena jäin tutkimaan YLEn muutakin ohjelmatarjontaa. Sieltähän tulisi vaikka mitä! Uusia lastenohjelmia, seikkailua Islannissa ja muuta sen sellaista. Lopulta, kupin kahvia hörpittyäni ja pahimmasta ahdistuksesta yli päästyäni muistin: voihan sitä lähteä uloskin seikkailemaan, mitäpä sitä suotta telkkarista katsella, mitä voisi tehdä. Senkus sitten samantien oikeasti tekee.

Saa minut huomenna kutsua illalla kylään.

Elämässä vaikeinta on nukkumaan meneminen, sekä herääminen. Hiemanhan se päivästä riippuu, kumpiko on vaikeampaa, mutta siinä välissä elämä on oikeastaan aika helppoa. Varmaankin aika monella ihmisotuksella on viha-rakkaus suhde herätyskelloonsa. Niin minullakin.

Kelloparka, viatonhan se!

Olen jo monta postikorttia velkaa. Niitä on tosi mukavaa saada, luultavasti myös lähettää. En tiedä varmasti, koska en koskaan ole kunnolla matkustanut missään. Kuusivuotiaana pikkupoikana Ruotsin laivalla ja siinä se.

Tänään sain kaksi. “222 00 Praha 14. -4. 06″ sekä “stockholm 2006-04-13″. Minnan kortti Tukholmasta tuli lähinnä ihmeenä perille, koska osoitteen numerot olivat jotain aivan muuta kuin niiden olisi pitänyt. Kaikenlisäksi se on ruotsiksi. Muuten kiva, mutten ymmärrä kortista sanaakaan.

Voin vaihtaa siihen kuvia milloin lystään. Juuri nyt esillä 1½-3 vuotta vanhoja otoksia.

Tänään on se päivä. Aamulla katselin tyhjää huonettani, minttujäätelöä suoraan paketista syöden. Kuinkahan minunlainen antimaterialisti on onnistunut haalimaan tavaraa näin helvetisti? Laatikoista tuli aikamoinen pyramidi eteiseen. Ykköspesän KOASin kämpän roskiskatokseen jätän vanhan hyllyni jollekkin dyykattavaksi. Ja sitten kohti uutta kotia kortepohjaan. Ystävä muuttaa Porista kämppikseksi lauantaina.

Huomenna minut voi muuten nähdä Helsingin messukeskuksessa NextStep messuilla. Esittelen yleisölle hieman flash-taitojani “webdesign-lajinäytöksessä”. Niitä on muistaakseni noin tunnin välein klo yhdestä eteenpäin.

Moi,

Mulla ei oo intternettiä, kun laitoin KOASille sähköpostia että katkaisisivat sen kuun vaihteessa. Sisälukutaito hukassa tai jotain, olivat katkaisseet jo kuun puolivälissä. No, ajattelin että pidän internetittömän loppukuukauden, tulis muuten istuttua taas vaan koneella. Uudessa asunnossa pitäis olla sauniksen adsl valmiina. Katsotaan nyt.

Olin tänään pulkkamäessä. Se oli aika kiva juttu.

Hauskaa loppukuukautta,
halikaa toisianne!
- Mikael

Makunystyräiset muuttuvat kun ihminen kasvaa. En koskaan ole nähnyt isäpappani syövän lunta, jääpuikkoja, kuivia spagettitikkuja, jäisiä ranskalaisia, kekomuurahaisten (”kusiaisten”) pissiä heinänvarresta, suolaheinää, ketunleipiä tai kovin paljoa karkkia. Mynthonit eivät ole karkkeja! Itse sensijaan muistan syöneeni em. ruokakunnan tuotteita lapsukaisena, en nyt ihan niin vähääkään. Mitäs te söitte?

Joulusta ei ihminen pääse lahjaa ostamatta. Älä osta mitään -päiväkin on jo hyvissä ajoin ennen pahimpia ostosruuhkia, jotta edes vähän muistutettaisiin ihmisille kulutushysterian ikävistä seurauksista, mutta ettei kunnolla kehdata. Kunnon haaste ihmisille olisi ollut järjestää päivä viikkoa ennen jouluaattoa! Siinäpähän olisi torpan mummokin miettinyt, että mitäs nyt kun ei saisi ostaa, jos oikein haluaisi tempaista ja päivää viettää. Mistäs lastenlasten lahjasuklaat tähän htään? En itse muuten ostanut mitään, paitsi vähän ruokaa koulun ravintelista, mutta sitähän ei lasketa. Tämä oli puhdas vahinko, en minä oikeasti tuommoista päivää muistanut. Vaikka pitikin.

Takaisin siihen jouluhommaan. Olettekos toveri-ihmiset miettineet jo, että aijai kun ei rahaa ja aijai sitä juoksemista siellä räntäsohjossa? Niksipirkka! Tehkää lahjoja, käykää kirppiksillä ja käyttäkää luovuutta. Se, paljonko olette lahjasta maksaneet, ei vaikuta siihen kuinka iloiseksi saaja voi lahjastanne tulla. Lahjan arvo syntyy ihan muunlaisista jutuista. Antakaa ajatuksenne olla kultaa, se kyllä huomataan. Materia ei tee onnelliseksi, paitsi ihan vain jotkin harvat ja kurjat vähän, mutta ei kokonaan. Hyviä ideoita joululahjoiksi:

• Leivo piparkakkutalo. Aika harva sellaisen oikeasti tekee joka joulu. Aikast kiva juttu saada lahjaksi. Jos et ole insinööri, leivo ihan vaan possupipareita tai vaikka joulutorttuja valmistaikinasta. Mutta älkää lipeäkalaa valmistako, pahaa se. Yäk!
• Virkkaa pipo. Tai neulo sukat, tai mitä vain muuta. Jos et osaa, käy kirppiksellä / torilla tarkistamassa tarjonta - mummot kyllä pitää huolen villasukkien neulomisesta myyntiin.
• Kirjoita pieni runokirja. Jos luulet ettet osaa, kirjoita kuitenkin - söötimpää sillein kun yrittää vaikkei yhtään osaisi.
• Laula joululaulu kasetille. Katso huomautus yllä.
• Joku sisustuslöytö kirppikseltä. Paitsi maljakkoa. Ikävää sillein vain mennä maljakko ostamaan. Toinen yhtään tykkäisi kun on jo kaapit täynnä niitä. Riidan haastamista sellainen.
• Lisää idiksiä voi lukea ÄOM-päivän sivuilta…

Kaikkein halvin hupi on leikkiä lumisotaa. Sain tänään lumipesut äidiltäni. Siskonkin kanssa sodittiin. Ja korttia pelattiin ja patonkia syötiin. Kivaa!

Musta Heini on tehny aika kovan vedon luopuessaan jääkaapista. Siis; miksei?

J.K. Siitä vaan ihan vähän, että olen viimeaikoina kuulemma kirjoitellut tylsiä juttuja. Olen ihan samaa mieltä. Anteeksipyyntöni asian johdosta.