Ihminen.org

Meillä on käynyt oven takana todella ahkerasti Jehovan todistajia ja mulla on asiasta mielipide.

Olen aina kummeksunut Jehovien tapaa kutsua ovelta ovelle kiertämistä “vapaaehtoistyöksi”, sikäli kun seurakunta velvoittaa jäseniään siihen - joissakin käsittääkseni jopa tarkoilla tuntimäärillä. Lusmuilijoita sensijaan paheksutaan, joten kiertämiselle on sosiaalinen paine. (Luin joskus ex-Jehovien blogeja ja kotisivuja.)

Tänään en jaksanut avata näille ovea. Nautin kupista kahvia NYTin kera ja päivä oli parhaimmillaan, kun kuulin rappukäytävästä jotain supattelua. Näin aina: mutta ei se mitään että ne supattelevat viitisen minuuttia ennen ovikellon soittamista, tyttöpari supatteli oven takana vielä 20 minuuttia ovikellon soittamisen jälkeenkin!

Mitä ne siellä höpöttävät? Kyttäävätkö ne että kuuluuko täältä meteliä? (Teki mieli kolistella vaikka tiskejä tai jotain, että olisivat voinee soitella lisää ovikelloa - mii so eevil). Lopulta sitten jättivät heippalapun ja uhkasivat palata pian takaisin. Keskustelisin mielelläni kanssasi siitä, mitä Raamattu kertoo Eedenin tapahtumista ja siitä, mitä Jumalan tarkoitus on Maan suhteen..

Ensi kerralla lupaan avata ja ehkä kysyäkin tuosta supattelusta.

Aika haipakkaa menoa on elo ollut työrintamalla. Uusia asiakkuuksia, oma toimisto keskustassa ja liuta mielenkiintoisia apuraha- ja ei raha projekteja. Lisäksi siirryin Älypää Oy:n mukana SanomaWSOY-konserniin töihin, Swelcomin ostaessa Älpylän.

Kulkuri-lehden pyörittämisessä on ollut omat kommervenkkinsä ajan puutteen vuoksi, mutta olen nyt saanut avukseni kaksi mainiota ilmoitusmyyjää. Voi itse keskittyä lehden ulkoasun kehittämiseen ja toimitustyöhön.

Huh, ja kohta Japaniin! Jänskäpänskä.

Juhannusyö, tanssit, kokko, bileet, auto täyteen ja mökille, hillitön humala? Tuttua?

Ihmisillä on aina hirveä stressi päästä viettämään lomaa jonnekkin, on vaihdettava maisemaa ja oikein olemalla oltava vapaalla. Mä pelasin lautapeliä ja meillä oli mukava koti-ilta. Semmonen kun nyt vois olla muulloinkin kun just juhannuksena. Olihan meillä makkaraa, sauna kuumana ja lähimetsästä vasta (vai vihta?). Aivan pienet jutut riittävät tekemään arjesta juhannuksen.

Sitten yö, joka on kuin päivä, jonka voi kuunnella levyjään. Ei kai ihminen voi kasvaa aikuiseksi, jollei aina välillä valvo läpi yön levyjensä parissa?

Näytän aina aika hirveältä kokopäiväisen migreenikohtauksen jälkeen (heräsin just äsken nukuttuani koko päivän), mutta enpä ennen ole peilikuvaa säikähtänyt. Takaisin katsoi sen verran hurja näky hikoillutta, nälkäistä, väsynyttä ja vähän kellertävää migreenipotilasta. Huh.

Lapsena migreenikohtauksia oli paljon, mutta ne olivat onnekseni lieviä ja lyhyitä. Nykyään tilanne on kehittynyt päinvastaiseksi: migreeni on vuorokauden mittainen täyshelvetti välkkyvine valopalloineen ja kummallisine äänineen, oksettaa ja hikoiluttaa aivan perkeleesti. Koko kroppaa särkee ja pää on ihan liekeissä.

Kesäkuukausina tuppaa iskemään useastikin, jos sattuu paljon ukkostamaan. Nyt esimerkiksi on ollut jo jokunen lyhyen ajan sisällä. Onneksi näitä on kuitenkin verraten harvoin, vain parin kk välein, sen verran rankka kokemus se on.

Olen kuullut päiviä, jopa viikkoja kestäneistä migreeneistä ja joiden kiputilat vaativat joskus sairaalahoitoa. Tiedän useitakin, jotka oksentavat jatkuvasti migreenissä - itse en ole koskaan oksentanut, mutta nykyään koen jatkuvaa oksettamisen tunnetta ja mahaan sattuu.

Keniassa on ollut hieman levotonta. Täällä kesäisessä Suomessa myös Riinan, Saaran ja Minnan läheisten mielessä on ollut hieman levotonta. Kuinka tytöt siellä pärjäävät?

Hyvin, omien sanojensa mukaan, joskin “alkaa liipata turhan läheltä” olivat Minnan terveiset tältä päivältä. Tilanteen epäselvyyden vuoksi on varmasti helpompaa viestiä kotiin ei-niin-panikoivasti. Onko Nairobissa nyt vaarallista, mitä ihmettä siellä oikeasti edes tapahtuu? Lue loput jutusta »

Ei ole telkkaria joten pidän omat viisuni IRCin äärellä katsellen videoita YLEn nettisivuilta.

Unkarin euroviisu on ihan oikea biisi. Siis sellainen oikeasti kuunneltava, mukavankuuloinen radiosoitto. No ei nyt mitään älytöntä hittiainesta mutta kuitenkin. Solisti on ilmeisesti paikallisen idolsin voittaja.

The Arkin vanhemmasta tuotannosta olen tykännyt, mutta tämä uusin tuntuu tylsältä. Ylipäätänsä euroviisujen biisejä vaivaa sama ongelma: mikään ei jää päähän. Kaikki on niin hiottua ja särmitöntä. The Arkista täytyy kuitenkin mainita yksi Todella Mielenkiintoinen seikka. Rumpalin isoäiti nimittäin on asunut Lappeenrannassa. Joten sikäli - tietenkin - The Arkin voitto olisi oikeastaan sama kuin Suomi voittaisi.

Minna lähti joitakin päiviä sitten Keniaan työharjoitteluun, kolmeksi kuukaudeksi. Joitakin päiviä sitten (ei tiijetä tarkkaa päivää) tuli myös kaksi vuotta seurustelua täyteen. Huh, kun kaksi vuotta on menneet nopeasti. Sanomattakin selvää, että toivon 3kk menevän myös ohi hetkessä, eli ystävät ja työtoverit, pitäkäähän mut puuhakkaana koko kesän! :-)

Pääsin eilen vasta puolenyön jälkeen nukkumaan. Pyöräilin projektorin gaalaillasta unisen kaupungin läpi pyyhe kainalossani. Voitin kaksi sarjaa: julkistekilpailun Puimurin toveri!-julisteella (josta tykkään kovasti) sekä webbisivu-sarjan tällä sivustolla. Toisen voittamani pyyhkeen (sekä voittopaketin 3 cd:tä) annoin jollekin pojalle kharmassa. Väsytti. Projektorin messuosuudessa oli hirveä sählinki tekniikan kanssa, kun ensin ei näkynyt kuva tykille ja sitten kah vain äänet häviää. Sain puuhata johtojen kanssa ja kiipeillä katonrajassa kiinnittämässä mainoslakanoita, actionia ihan tarpeeksi yhdelle päivälle siis. Loppuillasta väsytti, haisin hirveälle ja jalat oli kipeinä. Tuntui elävältä ja yö tuoksui väkevältä.

Pari päivää sitten oivalsin, ettei aamuisin kaupungin yllä näkyvä usva ole aamukastetta, vaan silkkaa pölyä ja tietomua.

Puimurin vastaanotto on ollut upea. Ensimmäisellä viikolla yksittäisiä kävijöitä on ollut yli tuhat ja jutut ovat olleet mielenkintoisia (tänäänkin Katjan mainio syväluotaus valmistuvan opiskelijaparan stressiin). Yhteistyökuvioita solmitaan useisiin suuntiin ja mielenkiintoista tekemistä riittää vielä vaikka kuinka. Hyvä me!

Äänestin tänään joskus puoli kahdeksan jälkeen, kun ensin poljin Kuokkalasta entiseen asuinpaikkaani Kortepohjaan (kaupungin läpi siis). Olisin voinut äänestää vaikka kuinka kauan sitten, kadut tyhjinä loskasta ja aurinko paistaen. Kuitenkin lähden vasta sitten kun on pakko ja silloin sataakin lunta taivaan täydeltä vaakasuorana tuiskuna. Sellainen on ihminen.

Matkalla takaisin poikkesin hengähtämässä vakkariin alipaineklubille ja kaakaolle. Sieltä sitten spontaanisti kotiin katsomaan telkkarista, miten vihreät pärjää vaaleissa. Hyvin meni! Jee.

Iskä äänesti SDP:tä, oli aika pettynyt. Sitä se on, politiikka. Toiset kylvää ja toiset korjaa.

Jyväskyläläisten ehdokkaiden äänet.

Voi olla elo välillä varsinaista pilaa! Kesken työpäivän sanoo vanha kunnon hiirulainen työsopimuksensa irti. Ykkösnappi ei enää toiminut. Miksi hiirulaisen elo päättyy juuri kun ulkona on -30 astetta pakkasta? Mitä se semmoinen on? Siitä sitten vain hiirikauppaan, kun ei tuo komerosta kaivettu vanha IBM kelpaa edes varahiireksi, rumakin on.

Nyt on kunnon eläin matolla, langaton ja laserkatseinen. Olen sitä tässä hypistellyt… ainiin niitä töitäkin vielä.