Ihminen.org

Hs.fi uudistui ulkoasullisesti pari tuntia sitten. Aiempi uudistus jätti jälkeensä lähinnä valtavan läjän bannereita ja erinäköisiä linkkejä, tuttu ongelma sivustolle jonka sisältö muuttuu ja kasvaa jatkuvasti. Vaatii jo melko kovaa ammattitaitoa, jotta saa tuollaisessa sisältömäärissä navigoimisen toimimaan. Tällä kertaa hs.fi tuntuu onnistuvan. Muita onnistujia ovat mielestäni op.fi (tosin uudistuksessa mentiin hieman taaksepäin) ja jossain määrin myös yle.fi. Ylellä tosin on sama ongelma edelleen vaivanaan, kuin hesarilla oli ennen, elikkästä ne bannerit.

Hesarista bongasin myös pari kulttuuriuutista: Jyväskylään puuhataan konserttisalia sekä Saamelaisten kulttuurikeskus toteutuu vihdoin. Olisikin hauskaa saada klassisen musiikin talo ja rock clubi Lutakko vieretysten. Siinä sitten tönöttäisivät, kesketysten sulassa sovussa. Ettei vain tulisi jonkinlaista kilpailua sen suhteen, että kumpaa tässä kaupungissa todella arvostetaan enemmän? Kummassako riittää kävijöitä - entä kummassako on enemmän lattiapinta-alaa? Kuinkahan paviljonki täyttää suuren auditorionsa jatkossa, jos “suurkeikat” viedään sieltä musiikkitaloon? Kränää on aivan varmasti ilmassa, molemmat talot ovat aiheuttaneet Jyväskylässä melko voimakkaita tunteita puolin ja toisin.

Saamen kulttuuri on heräämässä selkeästi jonkinlaiseen muotiin. Niin Tampere film festival kuin Iiris film festival Jyväskylässä näyttivät erikseen saamelaisnäytöksiä ja Puimuriin on lähinpäivinä tulossa Millan kirjoittama juttu saamelaisuudesta. Puimurin suhteen on tulossa muutenkin hieman jänskäpänskää. En malta odottaa että pääsen kertoilemaan.

Heh, Kenia on noussut sivuston tilastoissa kolmanneksi suosituimmaksi maaksi Suomen ja USAn jälkeen. Heippa vaan sinne päin maailmaa!

Minnan, Riinan ja Saran seikkailuistahan voi siis lukea Kenia -blogista.

Tehkääpä sillä tavalla, että keräätte joukon Henkilöitä viettämään iltaa. Sipsiä kulhoihin, kenties suolakeksejä ja juustoja, patonkileipää ja viinirypäleet ovat mainioita myös. Jokaista Henkilöä pyydätte tuomaan omat juomansa. Sitten alkaisi YouTube -levyraati!

Kukin vuorollansa näyttäisi YouTubesta valitsemansa musiikkivideon ja sitä katseltaisiin hiljaisuuden vallitessa. Hetikohta musavideon jälkeen aloitettaisiin kierros, ringissä musavideon valitsijasta seuraava Henkilö perustelisi ensin mietteitään videon ja biisin suhteen. Lopuksi täräyttäisi arvostelija esille arvosanan kouluasteikolla nelosesta kymppiin.

Pisteet lasketaan paperille muistiin.

Sitten vuorostaan seuraava tekisi samoin että arvostelisi ja sitten lopuksi viimeisenä kertoisi musiikkivideon valitsija mietteitänsä videoista ja selvittäisi, miksi juuri tämän teille nyt näytin. Ja sitten seuraava ja tätä jatkettaisiin, kunnes olisi koko kierros käyty läpi ja jokainen Henkilö olisi saanut näyttää yhden (1) musiikkivideoisen YouTubesta.

Semmoinen on YouTube levyraati. Hauskaa kuin vanhat lenkkarit männynoksalla! Kokeilkaa!

Serbia voitti euroviisut.

Mukavan minimalistinen show toimi hyvän biisin kanssa. Solisti Marija Šerifović on minua vuoden vanhempi, ehtinyt jo vaikka mihin! Ensimmäisen levynsä hän julkaisi vuonna 2003.

Euroviisubiisi Molitva on saatavilla usealla eri kielellä laulettuna - myös suomeksi! Tosin kömpelöä suomennosta ei laula itse Marija, vaan yksi hänen taustalaulajistaan.

Tuo palvelin on juuri nyt hieman tukossa, en ilmeisestikään ole ainoa joka tuonne on wikipedian kautta eksynyt.

Lisäys: biisit löytyvät myös toiselta sivustolta.

Ei ole telkkaria joten pidän omat viisuni IRCin äärellä katsellen videoita YLEn nettisivuilta.

Unkarin euroviisu on ihan oikea biisi. Siis sellainen oikeasti kuunneltava, mukavankuuloinen radiosoitto. No ei nyt mitään älytöntä hittiainesta mutta kuitenkin. Solisti on ilmeisesti paikallisen idolsin voittaja.

The Arkin vanhemmasta tuotannosta olen tykännyt, mutta tämä uusin tuntuu tylsältä. Ylipäätänsä euroviisujen biisejä vaivaa sama ongelma: mikään ei jää päähän. Kaikki on niin hiottua ja särmitöntä. The Arkista täytyy kuitenkin mainita yksi Todella Mielenkiintoinen seikka. Rumpalin isoäiti nimittäin on asunut Lappeenrannassa. Joten sikäli - tietenkin - The Arkin voitto olisi oikeastaan sama kuin Suomi voittaisi.

Vuonna 2006 surmatun, Jämsän kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Paula Björkqvistin aviomies on julkaissut internetissä kirjeen, jossa hän myöntää surman ja käy 15 avioliittovuotta läpi analyyttisesti.

Henkeäsalpaavaa ja kammottavaa, minua heikotti tekstin läpi lukeminen.

HS.fi:n uutisen lopussa käydyssä keskustelussa monet suoraan vaativat tekstin poistamista internetistä ja julistavat sen mielipuolen selittelynä ja syynvierittämisenä muille.

Minusta tekstin lukeminen oli ihmisenä avartavaa - Björkqvistin perhe ei elänyt missään rinnakkaistodellisuudessa, olivat kaikinpuolin tavallinen perhe ja ihmisinä varmasti normaaleja. Aviomiehelle tehty mielentilatutkimuskin totesi hänet tapahtumahetkellä syyntakeiseksi.

Kuinka näin saattoi silti käydä? Voiko se tapahtua kenelle tahansa ympärilläni? Kuinka hyvin itse osaan käsitellä tunteita? Väkivallalla täytetty keltainen lehdistö saa minulta sen puoleen kumarruksen, että asioista pitää puhua (nojoo, en lue ja mieluummin minä niitä lehtiä kritisoin). Tämänkaltaiset tapaukset eivät häviä vaikenemalla ja ihmisen kasvun mitta on ympäristön seuraamisessa.

Jarmo Björkqvistin sanoin: Parisuhteessa tärkeintä on rehellisyys.

- Jarmo Björkqvistin kirje
- HS.fi:n uutinen
- Iltasanomien uutinen

Minna lähti joitakin päiviä sitten Keniaan työharjoitteluun, kolmeksi kuukaudeksi. Joitakin päiviä sitten (ei tiijetä tarkkaa päivää) tuli myös kaksi vuotta seurustelua täyteen. Huh, kun kaksi vuotta on menneet nopeasti. Sanomattakin selvää, että toivon 3kk menevän myös ohi hetkessä, eli ystävät ja työtoverit, pitäkäähän mut puuhakkaana koko kesän! :-)