Ihminen.org

Aloitan tarinan aivan alusta.

Alussa oli pimeää, silloin elämän alkuhämärissä. Ei nähty mitään. Pari arkkibakteeria pyristeli olemisen tuskaisessa jatkumossa (mikään ei siis ole muuttunut). Sitten meille tuli kylään Ukrainalainen poika, oli liftannut Moskovasta yöllä Jyväskylään. Joitakin päiviä kämppikseni ja minun kanssa vietettyään vieraamme lähti liftaamaan Turkuun, josta aikoi nousta Tukholman lauttaan ja jatkaa matkaansa siskonsa luokse aina Pariisiin saakka. ”Seikkailu!” ajattelin minä ja seisoin tien reunassa Ukrainalaisen kanssa, mutta kyytejä ei tippunut. Paikka oli mainio, mutta kaksi poikaa on hieman heikko liftausyhdistelmä. Kellokin oli jo kuuden yli, matkaa edessä 300km.

Liian myöhäinen yritys. Ukrainalainen sai yksin liftatessaan kyydin ainakin Tampereelle asti, minulta loppui puhelimesta akku ja kärsivällisyyskin siinä samalla. Kävelin kotiin nukkumaan, jalkoihin koski. Koitti Torstaiaamu, reppu oli valmiiksi pakattuna ja eväät jääkaapissa. Pyöräilin Keljoon eiliseen paikkaan ja jätin pyöräni läheisen rivitalon pihaan. Kohta vilahtivat kaupungit ohitseni ajaessamme milloin kenenkin kanssa ysitietä Turun suuntaan.

Jyväskylässä vartin odotettuani eteeni kurvasi päälle viidenkymmenen ikäinen mies, iloinen ja pahoitteli ettei voi tarjota kyytiä Muuramea pidemmälle. Jätti minut kuitenkin mitä mainioimpaan kohtaan tiellä; iso levike loivassa ylämäessä ja pitkä suora. Liikennettä oli paljon, viimeiset kesälomapäivät käytetään selkeästi ahkeraan ystävien tahi tuttavien luona vierailuun. Levikkeellä ehdin peukaloistani heilutella vain päälle viiden minuutin, kun seuraava kyytiini vilautti vilkkua pysähtymisen merkiksi. Nyt kuskina ja juttelukaverinani oli Petäjävedellä opiskeleva nainen. Voi niitä juttuja taiteista, lemmikeistä ja erityisesti pupuista! Oli hauska matka Jämsään.

Seuraavat kaksi kyytiäni olivat pitkiä ja aikaa minulta kului lähinnä Tampereen keskustan läpi kävellessä ja siellä evästä (suklaatia nami-nami) ostaessani. Tampereelle pääsin parin autoilijatytön kyydissä takapenkillä kahden muksun vieressä. Ei ne muksut paljoa puhuneet, ujostelivat tämmöistä hassua poikaa, mutta ne tytöt… En ole ennen moisia keskusteluja autoista tyttöihmisten kanssa käynytkään. Tiellä hienointa onkin, kun tapaa ihmisiä ihan eri maailmoista. Tytöt olivat nopeimmin eteeni kurvannut kyyti, ehdin nostaa peukkuni vain puoleksi minuutiksi! Yhtä hyvä tuuri ei ollut Tampereella Viinikan isossa risteyksessä, sain odotella kyytiä (joka tosin vei Turkuun asti) yli 40 minuuttia. Tämä 25-30 vuotiaan miesihmisen tarjoama kyyti olikin, ei nyt pelottava, mutta kummallinen. Utelin tyypiltä, että “mitäs Turkuun?”. Tokaisi vain et tommoset on yksityisasioita. OK. Puhuminen oli muutenkin vaikeaa, joten keskityin lopulta vain lukemaan mukaan ottamaani Hesarin puolikasta.

Tampereella olin käynyt kaupunki-infossa hakemassa keskustan kartan (piti löytää sinne Viinikkaan) ja palan pahvia Turku-kylttiä varten. Töissä oli joko harjoittelija tai muuten vain nuori poika, jonka asiakaspalvelu oli vekkulia. Jäi vaan kysymättä, että millä tavoin se Viinikan liikenneympyrä on “legendaarinen”. Tosin ympyrä ei ollutkaan ympyrä, vaan ältsin iso risteys. Pahviakin löytyi (kaikella tapaa nuo infot varmaan joutuvatkin asiakkaitaan palvelemaan) ja kadulla tussilla taiteillessani tuli siihen poika kysymään; “mihi sää oot menos?”. Näytin Turku-kylttini ja nostin peukun pystyyn - naurua - “eikaii ny Turkuun kukaan haluu!”. Samat pojat vilkuttivat myöhemmin Viinikan risteyksestä ohi ajaessaan ja huusivat jotain, josta en saanut selvää.

Liftaus on tosi jees!

Aikaa 300km matkaan kului 6-7 tuntia, perillä olin tasan kahdeksalta. Kävelyä joutuu harrastamaan, isojen kaupunkien keskustasta kun täytyy matkata sopiviin paikkoihin moottoriteiden alkupätkille. Kivoja ihmisiä (miten niin yksin ajavat naisihmiset ei uskalla ottaa miesihmisiä kyytiin?) ja vaihtelevan laatuisia auton ilmastointeja. Liftaamisesta ei ole tapana maksaa, mutta Jyväskylästä mukaani tarttuneen mainosrannenauhan annoin Jämsän kyydilleni. Ilahtui rihkamasta. Pyysin antamaan eteenpäin seuraavalle kyyditettävälleen, ehkäpä nauha vielä joskus kulkeutuu minulle takaisin.

Eikä pelottanut.

Aiheena: Kaikki, Arki, Tempaukset