Ihminen.org

Hieman erilaiselta vaikuttaa voin,
mutta niinhän se on,
ettei ihminen muuttua voi.

Sietää kyllä itseään,
kertoo muille syvimmistään,
ehkä saa jonkun ymmärtämään,
mutta muutu ei koskaan ihminen.

Maailma kyllä.

Jyväskylän keskustassa kilpisenkadun ja vapaudenkadun kulmassa asuu eräs tiira. Se majailee jossain kaupunginteatterin katolla luulen. Se kuuntelee päivät Pjotr Tšaikovskin “Jevgeni Oneginia”-oopperan harjoituksia ja nauttii iltaisin “cabaret”-musikaalista.

Tiira on hieman sekaisin, häkeltynyt eikä se ymmärrä mitä maailmassa tapahtuu.

Tiirat pesivät yleensä järvien, merien ja soiden rannoilla. Tämän Tiiran pitää Jyväsjärvelle päästäkseen lentää moottoritien, rautateiden ja sataman yli. Se on valinnut itselleen epätavallisen paikan pesiä.

Viikko sitten näin, kuinka se ahdisteli kilpisenkatua ylöspäin rauhassa tallustelevaa poliisisetää. Aurinko paistoi ja sitten tulee tiira syöksyllä suoraan ylhäältä poliisiraukan päälle hirveästi kirkuen (siten kun tiirat nyt kirkuvat, tiedättehän). Sitten elävä syöksyohjus nousi taas ylös ja teki saman uudelleen. Ja uudelleen. Ja poliisi nauroi, hieman säikähtäneen näköisenä.

Ja tänään sama tiira syöksyi pyöräilijäpojan kimppuun ja kaarsi sitten tien toiselle puolelle seuraavien uhrien kimppuun.

Tiirat elävät yli 20 vuotiaiksi, joten saamme nauttia tämän ihanan luontokappaleen rauhoittavasta seurasta vielä pitkään.