Pääsi viikko hurahtamaan tuosta noin viuh! Ja nyt vasta olen Juhannuksen jälkeen ensimmäistä kertaa näppäimistön ääressä. Tosin Turun kirjastossa 15min koneella. Ajattelin ajautua Jyväskylään Joskus ensi viikon alussa - kyytejä? Rahaa ei oikein olisi.
Juhannuksena minua pisti hyttynen. Ja söin makkaraa. Ja pelasin mölkkyä - jonka ihan omin kätösin Minnan kanssa rakensimma!
Ja sitten taas aurinkoon. Menkää tekin.
Kun on näitä maita, että saa tappaa ihmisiä, joiden väitetään tehneen tosi pahoja asioita. Kuolemantuomioksi sitä sanotaan ja sen uhriksi voi joutua mm. USAssa ja Kiinassa. Myös Suomessa joskus kauan sitten, mutta se nyt on sivuseikka.
Mitä ajattelisi vanginvartija, sen vaimo, kansainvälinen media ja valtionmahti, jos kävisi seuraavanlaisesti. Kuolemaan tuomittu henkilö päättäisi riistää hengen itseltään. Langettaisi itselleen Kuolemantuomion ja kuristautuisi lakanoihin kylmässä sellissään. Olisiko hänellä siihen oikeus? Pitäisikö se kieltää? Jos kaikilla ihmisillä kaiken aikaa olisi oikeus kuolemahommaan? Tai jos ei, niin olisiko kuolemaantuomituilla erityinen asema - saisi murhata itsensä? Vai onko sittenkin niin, ettei kukaan saisi koskaan kuolla?
Toisaalta, niin kuitenkin aina välillä tapahtuu, halusimme tai emme.
Se on minusta vähän hassua, että ihmiset tappavat toisiaan. Koska sitten lopulta, meidät kaikki on tuomittu kuolemaan. Elämässä ja kuolemassa - sekä erityisesti siinä lyhyessä hetkessä niiden välillä, taitaa olla kysymys tyytyväisyydestä. Siitä, että kuolemamme hetkellä olisimme tyytyväisiä itseemme - sen lisäksi että ympärillämme olevat ihmiset pitäisivät meistä ja kunnioittaisivat meitä.
Avé Internetkansa!
Ihminen.orgille suunnittelemani toimenpide joko epäonnistuu täysin, tai osoittautuu aikakautemme nerokkaimmaksi ideaksi. Tulevassa sivuston versiossa nimittäin jaottelen portfolion muusta sisällöstä omalla ulkoasullaan. Täten voin valjastaa portfolion ulkoasun nimenomaan kuvien katseluun, kun tähän asti saitin ulkoasun on pitänyt palvella hyvin sekä leipätekstiä että portfolion selaamista.
Lisäksi saan eroteltua ammattilaisminäni ja nettitaiteilijaminäni. Henkilökohtaisuudet erikseen freen hommista. Se taas helpottaa omaa markkinointiani, kun potentiaalinen työnantaja ei ensimmäiseksi eksy päiväkirjaan ja leffalistoihin. Saa toki eksyä, mutta näin eriteltynä se toimii paremmin. Olen aina halunnut tuottaa Ihmisestä synkemmän, sellaisen hieman surrealistisen ja taiteellisemman. Näin se toimii paremmin henkilökohtaisten tekstieni julkaisupohjana.
Tietysti linkitän nämä kaksi sivustoa keskenään selkeästi, joten ne ovat samalla toistensa meta-sivustoja.
Ulkoasut esijulkaisin äsken nykyisessä portfoliossani. Palautetta leiskoista saa antaa tähän, kohteliaita hyväksymisiä ja erityisesti niitä haukkuja ja pikkujutuista nillittämisiä. Näin siitäkin huolimatta, että leiskat ovat vielä kesken ja tulevat varmasti muuttumaan johonkin suuntaan lopullisessa versiossa. Vaan käypähän se kehittäminen paremmin kun kuulee hieman välimielipiteitä.
16. kesäkuuta, on yö. Olen aloittanut uuden Ihmisen piirtämisen. Uudesta visusta näyttää tulevan hieman synkempi tähän nykyiseen verrattuna, mikä yllättää itseni. Viimeaikainen graafinen suuntaukseni on ollut huomattavasti värikkäämpää ja “puhtaampaa”. Eipä silti, kyllä tämä ihan minun visultani näyttää. Grafiikkani tuolla taiteellisemmalla / viihteellisemmällä puolella on jo pitkään ollut synkkyyteen ja melankoliaan suuntautunutta. Sellaista orgaanista.
Päätin myös, että säädän koko sivuston pyörimään wordpress 2:sen päällä - normaalistihan WP on pelkkä blogisofta. WP:n monipuolisuus kuitenkin mahdollistaa sen käytön pienimuotoisena sisällönhallintajärjestelmänäkin. Vaikka käytänkin valmiita palikoita, löytyy sivustolta huomattavan paljon omaa ohjelmointityötäkin: vieraskirja, portfolio + kaikki pikkukikkareet.
Tässä menee aikaa, lopputulos on netissä ehkä vasta joskus kesän jälkeen. Muistakaa että tämän nykyisen version kyhäämiseen meni aikaa n. 3kk.
Rakas Georgemme on viimein sanonut jotain, josta olen samaa mieltä:
Yhdysvaltojen operaation onnistumista Irakissa ei voida arvioida pelkästään tarkastelemalla väkivallan tekojen määrä.
No eipä niin! Kun maahan viedään valtaisa militaristinen väkivaltakoneisto, on varsin oletettavaa, että väkivalta lisääntyy. Mukavaa että Bush viimeinkin väläyttelee todellisia motiivejaan sotimiselle. Seuraava lause heti perään on kuitenkin hieman kummallinen, suhteessa edelliseen:
Bushin mukaan pääasiallinen tavoite Irakissa on saada maan olot vakaiksi niin, että tavalliset ihmiset voivat elää arkeaan rauhassa.
Ja väkivaltahan ei vaikuta rauhalliseen arkieloon? Kuka idiootti keksi, että rauha saavutetaan sotimalla?
Lähde: HS.fi.
On se totta sittenkin. Suomeen mahtuu pari puheenaihetta kerrallaan. Joku voisi laskea, kuinka monena päivänä Putaansuusta on viestimissä jaksettu kertoa. Voittaisiko Putaansuun päivälukema Nykäsen päivät? Onko Nykäsen tuomio lyhyempi vai pidempi, kuin hänen esiintymispäivänsä keltaisessa lehdistössä?
Tässä kanssaihmisille päivän uutiset, kätevää tarkistaa ne nyt tästä kerralla niin ei tarvitse asiaa loppuvuonna sen enempää miettiä. Voi vaikka paistaa makkaraa tai liftata maaseudulle.
Kotimaa:
Ulkomaat:
Urheilu:
Sää:
Koska näemme Lordi action-figuurin?
Wikipedia kertoo, että telkkarin ensimmäiset yleiset lähetykset aloitettiin Saksassa vuonna 1934. Tuon jälkeen sieltä ei mitään mainittavaa katsomisen arvoista olekaan tullut. Paitsi ehkä pikku kakkonen ja Markus Kajon jutut. Ja siksi ei minullakaan tätä ihmevempelettä siis ole, kun pikkukakkonenkin tulee niin ikävään aikaan. Siirtäisivät sen kymmeneen, nykyajan penskat valvoo kuitenkin niin myöhään.
Ja sitten, kuin kirkkaalta taivaalta tulee hieman lihonnut, parrakas Kajo. Voi ahdistus! Markus Kajo lähtee Japaniin eikä minulla ole televisiota! Voi ky…
ssäkaali! Kajo on ehdottomasti asiaohjelmaa, josta innostuneena jäin tutkimaan YLEn muutakin ohjelmatarjontaa. Sieltähän tulisi vaikka mitä! Uusia lastenohjelmia, seikkailua Islannissa ja muuta sen sellaista. Lopulta, kupin kahvia hörpittyäni ja pahimmasta ahdistuksesta yli päästyäni muistin: voihan sitä lähteä uloskin seikkailemaan, mitäpä sitä suotta telkkarista katsella, mitä voisi tehdä. Senkus sitten samantien oikeasti tekee.
Saa minut huomenna kutsua illalla kylään.
Hippa! Olen Mikael. Kirjoitan tavallisten kirosäkeiden lisäksi kertomuksia asioiden saloista.
Selaat arkistoa kesäkuulta 2006.
Eli Blogilistan suosikkejani, tuoreimmat viisitoista: