Lasten herkkuja
Kirjailtu 3. Joulukuuta 2005 eli 3 vuotta, 1 kuukautta sitten.Makunystyräiset muuttuvat kun ihminen kasvaa. En koskaan ole nähnyt isäpappani syövän lunta, jääpuikkoja, kuivia spagettitikkuja, jäisiä ranskalaisia, kekomuurahaisten (”kusiaisten”) pissiä heinänvarresta, suolaheinää, ketunleipiä tai kovin paljoa karkkia. Mynthonit eivät ole karkkeja! Itse sensijaan muistan syöneeni em. ruokakunnan tuotteita lapsukaisena, en nyt ihan niin vähääkään. Mitäs te söitte?
Miksen minä tuota muurahaisherkkua aiemmin muistanut! Tai en minä muurahaisia syönyt, mutta kun työnsi heinän muurahaiskekoon, pirulaiset puolustautuivat pissimällä. Sitten heinää imeskeltiin.
Samaan syssyyn lisäsin myös suolaheinän sekä ketunleivän elikkäs käenkaalin.
Juuri tuota samaa paitsi jäisiä ranskalaisia on tullut syötyä. Muuta ei tule mieleen. Kesällä tuli tosin joskus vielä kauemmin sitten syötyä sokerimuurahaisia.
Minun isäni opetti minut syömään ketunleipiä silloin kun vielä olin nuori ja väkevä. :) Se oli mukavaa touhua. Pirskeles kun on lunta, tuli aikamoinen hehku lähteä metsään syömään niitä. Miksei ketunleipiä saa kaupasta?
Mellakoin!
Heh, kyllähän sitä tuli syötyä kaikenlaista. Ei nyt vain muistu mitä.