Ihminen.org

Kaikkihan tietävät, kuinka kiihkeimmät luovuudenpuuskat ja kauneimmat teokset syntyvät väsyneenä, mahdollisesti vihaisena, kärsimyksestä ja kurimuksesta. Menin äsken nukkumaan, mutta kuume on noussut jo sen verran, että antaa palaa. Turhaa pyöriä houreissa ja viluissaan peiton alla. CMX soimaan — “Isohaaran” lapsikuoro, “Surunmurhaaja” ja lopulta kaikki kulminoituu “Pelon enkeliin”. Mutta kaikkein kaunein on “Marmori”, kaikista mitä on laulettu.

Ajattelin, että nyt “huikeat” 2 vuosikymmentä täytettyäni, olisi sopivaa pohtia syvällisiä elämästä, universumista ja kaikesta.

Aika, universumi ja joitakin sanoja ikuisuudesta
Se on niin ihmiskohtaista, että mitä ehtii kokea. Olin viime kesänä Turussa viettämässä henkilöiden häitä. Morsian oli 22 20-vuotias, mutta pariskunta oli seurustellut jo 6 vuotta, asui omakotitalossa ja lattialla leikki 1-vuotias tyttölapsi. Ihana kuin mikä. Ilman muuta kannatan kokemusrikasta ja sopivalla tavalla ailahtelevaa elämää. “Tavallisen epätavallinen” elämänkaari kuulostaa suht’ hyvältä unelmalta. Mutta vauhti ei sovi kaikille. Katseleeko nopeasti aikuistunut ihmislapsonen maailmaa yhtä hämmästellen, kuin minä joka ei vielä kolmannelle vuosikymmenelleen astuessaankaan lakkaa ihmettelemästä, miksi aikuistua ylipäätänsä pitäisi? Tai unohda niitä päiviä ala-asteen leirikoululla, kun muut jäivät nukkumaan ja lähdin kahdestaan opettajan kanssa bongaamaan lintuja, aamukuudelta. Sinä aamuna opin tunnistamaan taivaanvuohen.

Vasta 20, ja olen ehtinyt nähdä kuinka lapsuudenystävät kihlautuvat, viettävät jopa kirkkohäitä. Muistan samojen ihmisten erot ja tiedän itkunaiheet. Olen rakastunut, tiedän jo jotain kaipuustakin. Meneekö vielä kauankin, että saan tietää miltä tuntuu nähdä ystävien lapsien kasvavan, kotien rakentuvan ja läheisten jopa kuolevan? Ensimmäinen perheen yhteinen paluu saman katon alle, pitkästä aikaa kaikki yhdessä? Kuka pikku-Milenasta tulee isona? Ainoa tapa valmistautua on muistella pieniä juttuja sinne jonnekin kehtoon asti. Leppäkerttulaulua kiven juurella. Olin ehkä 5. Tehtiin taikapulveria sokerista, kanelista, puurohiutaleista ja muista. Se teki näkymättömäksi ja maistui hyvälle.

Veitsenterä

Minä muistan kuvat.
Minä muistan sanat.
Minä muistan kun yössä suudeltiin.
Ja muistan kaiut,
ihmisten äänet.
Minä muistan suuren pienuuteni.

— CMX, Veitsenterä

En haluaisi kantaa miehen taakkaa, voisiko joku ystävällisesti kertoa, mitä on elää?

Aiheena: Kaikki, Filosofia & ihmettely