Ihminen.org

Euroshopper vaahtokarkit “eivät solvellu kuumennettaviksi”.

Lapsena minulla oli lukihäiriö ja myöhemmin yläasteella äidinkielenopettaja kirosi noituen esseeni, kirjoitelmani yms. suoltamani tekstit. En käynyt lukiota, jossa rakkaan kielemme ilmaisua kirjallisesti olisi harjoiteltu. Sittemmin päässäni tapahtui klikki ja aloin kiinnittämään enemmän huomiota siihen mitä kirjoitin: äidinkielenopettajamme tykkäsi jo ammattiopistossa kovasti teksteistäni. “Hauskaa ja oivaltavaa”. Yhtäkkiä tykkäsin kirjoittaa. Minä lukihäiriöinen yhdyssanahirviö. Tekstini on edelleenkin kielellisesti hiomatonta, sisällöllisestikin hieman jaarittelevaa ja täynnä itsestäänselvyyksiä. Rohkenin kuitenkin kirjoittamaan Jyväskylän ammattikorkean opiskelijajärjestön Jarkko-lehteen pari juttua. Luettavissa ovat sivuilla 18 ja 19. Lisäksi leikin kameran kanssa. Myös lehteen 4/2005 tulee pari juttuani. Ei minusta journalistiksi ole, yleissivistyksenikin on heikohko, mutta kirjoittamisesta tykkäävänä ihmisenä on varsin mukavaa että muutkin saavat lukea tekstejäni. Harrastuspohjalta tiedättehän.

Myöhemmin olen huomannut itsessäni hieman ikävän ominaisuuden. Minusta on tullut jonkinasteinen kirjoitusvirhenillittäjä. Olen esim. huomannut, että ruokaloiden tädit omaavat yleistä tasoa huonomman kirjoitustaidon. Olen syönyt mm. “Kala keittoa” ja muita omituisuuksia. “Astian palautus jono menee tässä” .

Blogilista oli hävittänyt blogini listoiltaan. Lisäsin sen nyt uudelleen sinne ja halukkaat voivat tilata sen jostain tuolta.

Lisäys: blogilista ei ilmeisesti pystynyt seuraamaan täysin toimivaa RSS-feedin osoitetta, jolloin muka pitkään aikaan päivittämätön blogini hävisi listalta kuolleena. Ongelma jatkui vielä muutaman päivän kunnes äsken huomasin mistä on kyse. Anteeksipyyntöni tuommoisesta venkoilusta, pitäähän oivaa työkalua voida käyttää.

Ihminen elää! ;-)

Työväen presidentti ohjeistaa: on aika lopettaa turhat vastakkainasettelut.

Kyllähän se jo tiedettiin, että presidenttipeliä on täällä korpikuusten allakin pelattu enemmän tunteilla ja “vaikuttaa kivalta”-pohjalta. Enemmän, muttei merkittävästi: tämä idolssien valtakautena loskassa kahlaava kansa seuraa edelleenkin politiikkaa, kommentoi maailman tapahtumia ja ajattelee itsenäisesti. Järjellä. Ja johan Sauli pomppaa jos luulet, että poliittisesti puolitiehen jäävä sloganisi - joskin kielellisesti ihan nätti, vetoaa sen kummemmin työnantajiin kuin niihin duunareihinkaan.

Vastakkainasettelu on turhaa, koska olemme kaikki suomalaista työväkeä; työntekijät ja työnantajat, yrittäjät, opintojen parissa uurastavat opiskelijat, kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat, työelämän ulkopuolella olevat ja työnsä jo tehneet eläkeläiset.

Eli ollaan kokoajan luultu kertakaikkisen väärin, kun on telkkarista katseltu ja lehdistä luettu vaikkapa siitä taannoisesta paperiliiton taistelusta. Ei ne oikeasti tappelekkaan siellä eri puolilla! Ne juo keskenään kaffetta ja juoruaa että tänään vois kahviossa olla kanelipullaa.

Satuin äsken katselemaan hetken haluatko miljonääriksi-ohjelmaa. Visailun loppuvaiheessa lavalle pääsi joku mimmi, joka 700- tai 2000 euron kysymyksessä joutui turvautumaan yleisön apuun. Kysymys oli näinkin vaikea kuin:

Mikä taivaankappale kiertää maata?

Ja vastausvaihtoehdot:

Meteorologi (arveli tätä), kuu, meteoriitti ja aurinko.

Tuli vain siinä katsoessa mieleen, miksen yleensä katso telkkaria.

Hulvattoman reiän löysin: puhelinpistokkeen nimittäin. Ei siinä sinänsä mitään, mutta kun tästä puhaltaa ilmaa niin että kohisee! Rakkaassa opiskelijakämpässämme on siis aamupäivällä ja iltapäivällä pari tuntia koneellisesti huriseva tuuletus hoidettu kätevästi puhelinpistokkeen kautta. Hyvä insinöörit! En olisi minä mitään noin luovaa kekkassu.

Laitoin siihen puhelinplugin (ilman johtoa ja puhelinta siis) ettei se enää viheltelisi niinkuin tänään aamulla.

Toinen aikast hauska juttu oli se, kun setä telefinlandilta soitti ja viänti niin mahdottoman letkeetä savoa kuin vain kykeni. Hyvä ettei korva nyrjähtänyt sitä kuunnellessa. Kyllä se hauskuutti, ei siinä mitään, mutta ei siitä selvää meinannut saada.

Teeeellleee fiinlanttilta hyvvöööö päevvööö! Viheltävä puhelinpistoke oli kyllä hauskempi, sori vaan myyjäsetä.

Enkä ostanut.

Leikin aamulla ahkeraa apinaa ja vein pyykit pyykkituvalle jo aamuyhdeksältä (hei sunnuntai kuitenkin). Erästä autoa parkkipaikalla näytti väsyttävän yhtä paljon kuin minuakin, oli veitikka keikahtanut vallan hassunkurisesti yön aikana.

Nykyään toivoisin saavani sellaisen kivan pienen mikrofonin, jotta pystyisi jutskaamaan tietokoneella messengerin [mesen] kautta kaikenmoisia kuulumisia. Tuskin montaakaan kolikkoa maksaisi jos Anttilasta kävisin ostamassa. Tai Jyskän varastomyymälästä… kävinkin eilen Minnan kanssa vähän ihmettelemässä siellä ja sitten paluumatkalla Viherlandiaa. Oli papukaijaa ja kärpäsiä ahmivia kukkia! Mukaan kassiin hyppäsi pieni muratti (tui tui!) ja sille kiva korkea ruukku. Se sopii minusta niin hyvin hautuumaalle, että tein omani Hesarin kuolinilmoituksista.

Klikkailemalla kuvista hieman kookkaammat.