Ihminen.org

Christensen (Ani/Darth Wader) ei osaa näytellä kunnolla. Se mitä elokuvissa arvostan paljon, on laadukas roolisuoritus. Tällä kertaa homma pissi pahemmin kuin edellisellä kerralla.

War! The Republic is crumbling under attacks by the ruthless Sith Lord, Count Dooku. There are heroes on both sides. Evil is everywhere.

In a stunning move, the fiendish droid leader, General Grievous, has swept into the Republic capital and kidnaped Chancellor Palpatine, leader of the Galactic Senate.

As the Separatist Droid Army attempts to flee the besieged capital with their valuable hostage, two Jedi Knights lead a desperate mission to rescue the captive Chancellor.

Eilen siis käytiin porukalla ihmettelemässä tuoreinta lasermättöä, star wars ep. III:sta. No, alkuvaiheilla tuli sellainen olo että “olenkohan mä jo liian vanha tähän”. Tuntui sitä huonoa näyttelyä ja liian monta kertaa nähtyä 3D-maailmaa katsellessa että olin eksynyt yltiöhuonon Spider Manin äärelle. Vaan kun en ollut, kyseessä olikin niiden ikijännittävien ja supermahtavien vanhojen juttujen Tähtien Sotien “jatko-osa-flashback”-leffa.

Keskiverto. Ei nyt mikään yltiöhuono kun tarina on noinkin jännittävä, mutta kovin huonosti toteutettua elokuvaa nämä kolme uutukaista ovat nyt olleet. Monille ne kolme vanhaa olivat silloin jotain täysin uutta ja minun ikäluokalleni lähinnä niitä isukin ylistämiä paloja menneisyydestä. Klassikkoja. Näistä uusista puuttuu se sellainen tunnelma.

Miltähän tuntuisi näytellä tuommoista? Kuvitella nyt esimerkiksi ettäkö pitäisi vakavalla naamalla sanoa ”join me, and together we shall rule the galaxy!” Että tältä pohjalta voidaan kyllä antaa paljon anteeksi Christensenillekkin…

Leffan nähneet varmaan huomasivat monia yhtäläisyyksiä tosimaailmaan, sitä politiikkaa tuli joka välissä niin paljon. Hyvin tyypillinen vallankumoushan siinä esitettiin (jea, laserpyssyineen kaikkineen).

Aiheena: Kaikki, Arki