Ihminen.org

Lord Boredomin kommenttiosastolta bongattua:

…sen todennäköisyys, että Aurinkokuntamme lähettyvillä olisi niin kehittynyttä elämää, että lautasten kanssa tultaisiin tänne kekkuloimaan, on taas minun nähdäkseni käytännöllisesti katsoen mahdotonta (teoria tietysti toinen juttu).

Olen kuullut huhuja eräästä tähteä kiertävästä planeetasta, joka olisi suurimmaksi osaksi veden peitossa ja että sitä ympäröisi tiivis ilmakehä. Planeetalla on elämää ja se saattaa olla älyllistäkin, monimuotoista se jokatapauksessa on. Planeetan eräs laji, karvaton ja melko vaaleaihoinen pieni eläin lentelee välillä tähden lähiympäristössä erillaisilla metallikapseleilla, eräänlaisilla lentävillä lautasilla.

Eikö olekkin ihmeellistä?

En minä tuota UFOutta nyt tarkoita erityisemmin puolustella. Kantani “maan ulkopuoliseen älylliseen, tai edes jonkinlaiseen elämään” on lähinnä tyyliä emme voi tietää. Halusin nyt vain Gaarderimaiseen tyyliin todeta, että me olemme aivan yhtä epätodennäköisesti olemassa kuin ne vihreät(eiku siis harmaat) pienet miehet ja naiset. UFO-jutut ovat vekkuleita, menevät minulla samaan kastiin kaikkien mystisten ihmissusi- ja uskontojuttujen kanssa, asioita joita satuillaan ja joita tiede ei edes lähde tutkimaan. Hauskaa ajatella, kuinka joskus lapsena luin jotain tieteen kuvalehden “ufoa!”-aukeamia erityisen haltioissani (ja peloissani). Ne lehdet taitavat olla vieläkin jossain kotona tallessa, etsinen ne esille kun seuraavan kerran käyn. Vanhojen lehtien parissa saa aina aikaa kulumaan tunneittain. Tuleva kämppikseni osti joitakin aikoja sitten X-filesejä VHS-kasetteina lontoosta, pitääpä muuttua taas hetkellisesti siksi samaksi pimeää pelkääväksi lapseksi ja katsella Scullyn ja Mulderin seikkailuja. Se sirkusjakso jossa oli pieni mies toisen miehen mahassa taisi olla yksi parhaista, ei niin ufomainen tosin. Toinen hyvä oli se missä sitä mustaa mönjää oli ensimmäistä kertaa, jonkinlainen metsurijuttu muistaakseni…

Aiheena: Kaikki, Filosofia & ihmettely