Isä vai isänisä?
Kirjailtu 13. Toukokuuta 2005 eli 3 vuotta, 7 kuukautta sitten.“Pappa” ja “mamma” sanojen käyttö on vähintäänkin erikoista. Neitiseni käytti sanaa “mamma” mummistaan, siinä missä termi minusta tarkoittaa ehdottomasti äitiä. Pappaa taasen käyttäisin sekä isukista että vanhoista miehistä. Loogista? Ei. Pappa on lainasana ja tulee ruotsista, tarkoittaen;
1.) isi: pappa (-n,-or,-orna)
2.) isukki: pappa (-n,-or,-orna)
3.) isä: far (-n,fäder,fäderna), fader (-n,fäder,fäderna), pappa (-n,-or,-orna)
Silti minulle “pappa” = isä tai isänisä ja “mamma” = äiti. Löytyypä näitä muitakin ilmaisuja; pappa, ukki, vaari, isoisä, isänisä, äidinisä… vielä muita?
Toinen outo sana oli “vaatepuu”, joka ilmeisesti tarkoittaa henkaria. En moista ollut ikinä kuullutkaan, mutta tarkistettuani sanakirjasta löytyy kyseiselle esineelle useampiakin ilmaisuja. Ilmeisesti eri sanojen käyttö on pitkälti murrekohtaista. Minulle se on aina ollut henkari (tai oikeastaan “hengari”), mutta monille muille “vaatepuu”, “vaateripustin” tai vain “ripustin”.
Toisaalta on hyvä että kielestämme löytyy niin runsaasti erillaisia sanoja, voi valita kauneimmat ja runollisimmat tavat ilmaista itseään jos oikein kiinnittää huomiota sanomisiinsa. Sanojen lisäksi olen kiinnittänyt viimepäivinä huomiota tekniikanpalaan, jonka hankin joitakin viikkoja sitten. Miksi kummassa kalliissa mp3-soittimissa pitää tulla halvimmat ja huonoimmat mahdolliset kuulokkeet? Jos maksan 264 euroa itse laitteesta, luulisi että myös oheisvempuloiden laatu olisi samalla tasolla itse laitteen kanssa (ja laitehan on ihan laadukas, ainakin minusta). Creativen isohkot nappikuulokkeet hajosivat kahdestakin kohtaa johtoa; johdon suojajuttu vain irtosi juurestaan. Jännä veto kyllä tehdä noista valkoiset, kuten iPodinkin kuulokkeet. Sitä voi sitten näyttää vähän trendikkäämmältä ja vähän halvemmalla. Pitänee käydä tänään shoppailemassa saippuakuplapurkin (ehdottomasti) lisäksi myös uudet kuulokkeet, jotta musa soisi taas pyörälläkin liikkuessa.
Edit:Lisäsin unohtuneen “vaarin”, kiitos mea.
Aiheena: Kaikki, Filosofia & ihmettely
Minulle isovanhemmat ovat mummoja ja vaareja. Jotkut mummot haluavat itseään kutsuttavan sanalla mumma, joka on vekkuli yhdistelmä mummoa ja mammaa. Vaarit ovat vaareja. Mutta miksei tosiaan ole suomalaisia helppoja samaa tarkoittavia sanoja, siis ehtasuomalaisia.
Sama juttu henkarin kanssa, ei ole suomalainen vaateripustin tai vaatepuu yhtä osaavia.
Meidän mummi ei aikoinaan halunnut itseään kutsuttavan mummiksi, joten lempparinimeksi tuli “mimmi”.
Suomen kieli on erityisen vammaa, mieluummin osaisin englantia tai saksaa. Nyt kun tätä kerran on puhuttava, haluaisi puhua sitä mahdollisimman oikein ja värikkäästi.
No juu… kyllä tässä kielessä on hyviäkin puolia, moniakin.
vekkuli aihe kirjoituksella.
meidän suvussa isoäitejä kutsutaan näin: mummo, ämmi, muori, nanna.
viimeisin on äitini, joka ei halunnut nelikymmpisenä halunnut mummoutua :)
minusta suomen kieli (vai suomenkieli?) on kaunista, monipuolista ja hemmetin haastavaa. etenkin vanhat sanat ovat upeita.
tuohi, uksi (=ovi), juurakko, rönsy, sovinto, mietintö, muistelma, suudelma.
kuusi viimeistä ovat Lönrotin kehittämiä 1880.
myös lasten ensimmäisissä sanoissa (tai lähinnä sanantapaisissa) on jotain soinnukkaan ihanaa:
omena on nanoni, aurinko on ankili, kelkka on keekka, kuulokkeet ovat kuulokkimet, seitsenvuotias siskoni kertoo joskus vieläkin että on syönyt lautallisen ruokaa, joskus kaksikin lautallista.
kielemme on takuulla takkuista opeteltavaa ulkomaalaisille, kun taivutuksetkin kulkevat ihan sumean logiikan polkuja:
ponsi-> pontta, jyväskyla-> jyväskylään, rovaniemi-> rovaniemelle tms.) suomenkieli heijastaa kulttuuriakin niin, että se on sisäpiiri johon on vaikea päästä sisään, ikävä kyllä. suomalaistenkin kielitaidon opettelua hankaloittaa opeteltavien kielten ei-sukulaisuus, ja ihan erilaiset kieliopilliset lähtökohdat. en vieläkään osaa oikein sisäistää ruotsin sanojen sukuja. tai itseasiassa koko kieltä.
ja niistä nappikuulokkeista, pirun ärsyttäviä semmoiset. kyllä ne melko ehyinä pysyvät mutten saa niitä mahtumaan korviini, täytyy joka tapauksessa ostaa aina semmoiset “oikeat” kuulokkeet.
no tulipa jaariteltua.
Lönrotista tuli mieleeni, että luin wikipedian etusivulta kerran lausahduksen: Elias Lönnrot ehdotti vuonna 1839 suomen kielen nolla-sanaksi tyhjykkää - tyhjykkä! Oivallista, olisipa muuten kiva sana ihan arkikäyttöön. Ei sen hankalampi kuin monet muut.
Taivutukset ovat hämäriä… viime kuussa luin jotain pääkirjoitusta sanojen taivuttamisesta. Hyvä esimerkki oli sana “lampi”, taivutappa se monikkoon.
…Niin tai lampet. :-)
..tuli vielä mieleen, ehkä loogisin monikon taivutus olisi lampit?
mutta eihän suomen kielellä mitään tekemistä logiikan kanssa ole :p
tyhjykkä :D
hassu sana. “yksi miinus yksi on tyhjykkä”?
olisi joskus mielenkiintoista osallistua ulkomaalaisille suunnatulle suomenkielen tunnille, onkohan noissa taivutuksissa oikeasti mitään logiikkaa?
suomen kielen muoto-oppikin on niin runsasta: taivutuspäätteitä on nelisenkymmentä ja johtimia yli kaksisataa, kun taas englannissa taivutusmuotoja on vain muutama ja johtimia pari enemmän. tarvitisi varmaan kauan opiskella ennen kuin kykenisi rakentamaan sanan vartalosta ja morfeemeista yhtenäisen, järkevän sanan. ei käy kateeksi.
esim. kala-sta-isi-mme-ko, vartalo-johdin-tunnus-pääte-liite
myös uudissanoista irtoaa joskus ihmeteltävää:
hypistin, hörselö, jutkuttaa, konkkelointi, päähiiri, tunnelypsy.
mitä nämäkin ovat tarkoittavinaan?!
ja kyllä, ne ovat ihan oikeita sanoja kaikki.
meidän äitinäiti sanotaan mumskuksi ja äitinisää papaksi.
isänäiti on mummi ja isänisä on ihan isoisä vain.