Ihminen.org

Christensen (Ani/Darth Wader) ei osaa näytellä kunnolla. Se mitä elokuvissa arvostan paljon, on laadukas roolisuoritus. Tällä kertaa homma pissi pahemmin kuin edellisellä kerralla.

War! The Republic is crumbling under attacks by the ruthless Sith Lord, Count Dooku. There are heroes on both sides. Evil is everywhere.

In a stunning move, the fiendish droid leader, General Grievous, has swept into the Republic capital and kidnaped Chancellor Palpatine, leader of the Galactic Senate.

As the Separatist Droid Army attempts to flee the besieged capital with their valuable hostage, two Jedi Knights lead a desperate mission to rescue the captive Chancellor.

Eilen siis käytiin porukalla ihmettelemässä tuoreinta lasermättöä, star wars ep. III:sta. No, alkuvaiheilla tuli sellainen olo että “olenkohan mä jo liian vanha tähän”. Tuntui sitä huonoa näyttelyä ja liian monta kertaa nähtyä 3D-maailmaa katsellessa että olin eksynyt yltiöhuonon Spider Manin äärelle. Vaan kun en ollut, kyseessä olikin niiden ikijännittävien ja supermahtavien vanhojen juttujen Tähtien Sotien “jatko-osa-flashback”-leffa.

Keskiverto. Ei nyt mikään yltiöhuono kun tarina on noinkin jännittävä, mutta kovin huonosti toteutettua elokuvaa nämä kolme uutukaista ovat nyt olleet. Monille ne kolme vanhaa olivat silloin jotain täysin uutta ja minun ikäluokalleni lähinnä niitä isukin ylistämiä paloja menneisyydestä. Klassikkoja. Näistä uusista puuttuu se sellainen tunnelma.

Miltähän tuntuisi näytellä tuommoista? Kuvitella nyt esimerkiksi ettäkö pitäisi vakavalla naamalla sanoa ”join me, and together we shall rule the galaxy!” Että tältä pohjalta voidaan kyllä antaa paljon anteeksi Christensenillekkin…

Leffan nähneet varmaan huomasivat monia yhtäläisyyksiä tosimaailmaan, sitä politiikkaa tuli joka välissä niin paljon. Hyvin tyypillinen vallankumoushan siinä esitettiin (jea, laserpyssyineen kaikkineen).

Naiset nukkuvat miehiä huonommin:

…ja riittämätön tästä(?) työstä saatava tunnustus, pitävät naisia valveilla.

Sekä:

Tutkimuksen mukaan hyvin koulutetut naiset nukkuvat kanssasiskojaan paremmin, kun taas miehillä tilanne on päinvastainen ja koulutus tuntuu vievän unet.

Eli naiset eivät nuku jos eivät saa tehdäkseen taitojensa mukaista työtä, ja ehkä hieman yksinkertaisemmat miessukupuolen edustajat menettävät yöunensa jos hommat menevät liian vaikeiksi. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että naisten epätasa-arvolla työmarkkinoilla on kansanterveydellisiä vaikutuksia. Naiset johtajiksi heti!

Hassu linkki: funnyfox.org - FireFox-mainoksia.

Saippuakuplat ovat aivan hillittömän kiva keksintö. Ostin joitakin päiviä sitten tiimarista 1e/2kpl “teddy bear”-kupliksen, oiva ostos. Tuommoiset pikkuputkilot ovat kätevän kokoisia ja se päässä oleva helmitehtävä kilisee kivasti aina kun sitä pitää mukana. Ai mitä häh? Kuka väittää että saippuakuplat olisivat vain lasten juttu? Pöh. Nyt viikonloppuna ostin anttilasta sellaisen isomman pänikän (1,95e), jonka mukana tuli puhallusrinkula jossa oli kaksi isoa rinkulaa samassa. (Tavallisessa kupliksessahan on vain yksi iso ja yksi pikkuruinen.)

Vaan kun aine loppuu, ei sitä tekisi mieli ostaa lisää jos itsekkin voi tehdä. Mutta kuinka? Saippuakupla-ainetta tehdään lisäämällä veden normaalisti korkeaa pintajännitystä madaltavaa ainetta, kuten astianpesuainetta. Normaalia astianpesuainetta ja vettä sekoittamalla en ainakaan itse ole saanut kummoisiakaan liemiä aikaiseksi, kuplia tulee vähän ja ne saattavat räpsyä herkästi rikki. Tosin laittamalla ainetta reilusti sain puhallettua kuplia jotka jäivät nurmikolle useiksi sekunneiksi ehjinä… taisi olla aika reilusti sitä pesuainetta. Netti selvittää muutamia kikkakolmosia:

Kuluttajavirasto:

“Pelkästä saippualiuoksestakin syntyy saippuakuplia, mutta jos kuplista haluaa suurempia ja kestävämpiä, tarvitaan muutakin kuin vettä ja saippuaa, sanoo lehtori Kari Hartonen Helsingin yliopiston Kemian laitokselta. Hän neuvoo noudattamaan seuraavaa reseptiä: 60 ml vettä, 50 ml nestemäistä käsiastianpesuainetta, 50 ml glyserolia (saa apteekista), 20 ml siirappia. Tarvittaessa pesuaineen määrää voidaan lisätä.
Jos kuplia puhaltelee sisätiloissa, kannattaa suojata lattia, sillä tällä reseptillä tehdyistä kuplista saattaa jäädä tahmainen jälki, Hartonen muistuttaa.”

sfnet.keskustelu.lapset:

“250 ml lämmintä vettä ja 10 g hyvää saippuaa liuotetaan, samoin 15 g sokeria 250 ml lämmintä vettä. Liuokset yhdistetään. Saippuakuplia puhallettaessa käytetään suustaan laajennettua lasiputkea tai olkipilliä, jonka suusta on vähäinen pätkä halkaistu neljään osaan ja osat haroitettu.”

Lisäksi ehdotettiin nestemmäistä paperiliimaa ja liisteriä, jotka taitavat olla välttämättömiä oikein Suurille kuplille, joita olisi mukavaa tehdä. Myös välineistö on tärkeää. Pitänee siis hankkia jostain liikkeestä joko suuria tarkoitukseen soveltuvia renkaita tai puuhata itse jostain ohuesta muoviletkusta ja rautalangasta. Renkaaseen olisi hyvä jäädä ainetta mahdollisimman paljon: jos kiinnittää huomiota noihin pieniin kauppojen puhallusrenkaisiin, voi huomata että niissä on reunoilla lovet joihin ainetta jää helposti.

Toimitus suorittaa tutkimukset parin päivän aikana ja julkaisee tulokset intterwebissä.

Kaupunki oli varsin tukossa viime lauantaina, hannikaisenkadun tienmuutosrakennukset ja yläkaupungin yön tapahtumat pakottivat Harjulta Kuokkalaan pyrkivän kiertelemään ja kaartelemaan keskustan teillä. En ottanut osaa yön tapahtumiin, väsytti liikaa.

Seuraavana päivänä juhlistimme ystäväiseni kanssa kirkasta tähteä mm. piknikillä; patonkia omena-mango-passio-mehun kanssa. Mums! Hiekka varpaiden välissä Mattilanniemessä tuntui ihanalta. Ensimmäinen kerta paljain varpain ulkona tänä vuonna. Sisällä yritän heittää sukat aina välillä sivuun, tylsää tallustella kangaspalat kintuissa! Mietimme myös, että olipas hassua kun lapsena tuli piirrustettua valkoiselle paperille sinisiä pilviä. Toisaalta, kun oikein oikealla tavalla taivasta katsoo, niin eivätkö ne siniset alueet voisi olla pilviä? Ja valkoiset sitten sitä ilmakehää. Lapsena sitä näkee asiat niin kiemuraisesti. Paljon hauskempaa olla lapsekas Aikuinen, kuten dumle-mainoskin fiksusti toteaa. Lisäksi heiteltiin frisbeetä ja paistettiin makkaraa.

Lähtekää tekin piknikille. Piristytte.

Suosittelen kaikille tutustumista Hesarin maailmankuvia-sivuun, paljon hauskoja ja mielenkiintoisia kuvia. Yksi erityisesti pisti silmään, Espanjalainen härkätaistelija - pullottaako housuissa jokin vai katsoinko ihan väärin?

Lord Boredomin kommenttiosastolta bongattua:

…sen todennäköisyys, että Aurinkokuntamme lähettyvillä olisi niin kehittynyttä elämää, että lautasten kanssa tultaisiin tänne kekkuloimaan, on taas minun nähdäkseni käytännöllisesti katsoen mahdotonta (teoria tietysti toinen juttu).

Olen kuullut huhuja eräästä tähteä kiertävästä planeetasta, joka olisi suurimmaksi osaksi veden peitossa ja että sitä ympäröisi tiivis ilmakehä. Planeetalla on elämää ja se saattaa olla älyllistäkin, monimuotoista se jokatapauksessa on. Planeetan eräs laji, karvaton ja melko vaaleaihoinen pieni eläin lentelee välillä tähden lähiympäristössä erillaisilla metallikapseleilla, eräänlaisilla lentävillä lautasilla.

Eikö olekkin ihmeellistä?

En minä tuota UFOutta nyt tarkoita erityisemmin puolustella. Kantani “maan ulkopuoliseen älylliseen, tai edes jonkinlaiseen elämään” on lähinnä tyyliä emme voi tietää. Halusin nyt vain Gaarderimaiseen tyyliin todeta, että me olemme aivan yhtä epätodennäköisesti olemassa kuin ne vihreät(eiku siis harmaat) pienet miehet ja naiset. UFO-jutut ovat vekkuleita, menevät minulla samaan kastiin kaikkien mystisten ihmissusi- ja uskontojuttujen kanssa, asioita joita satuillaan ja joita tiede ei edes lähde tutkimaan. Hauskaa ajatella, kuinka joskus lapsena luin jotain tieteen kuvalehden “ufoa!”-aukeamia erityisen haltioissani (ja peloissani). Ne lehdet taitavat olla vieläkin jossain kotona tallessa, etsinen ne esille kun seuraavan kerran käyn. Vanhojen lehtien parissa saa aina aikaa kulumaan tunneittain. Tuleva kämppikseni osti joitakin aikoja sitten X-filesejä VHS-kasetteina lontoosta, pitääpä muuttua taas hetkellisesti siksi samaksi pimeää pelkääväksi lapseksi ja katsella Scullyn ja Mulderin seikkailuja. Se sirkusjakso jossa oli pieni mies toisen miehen mahassa taisi olla yksi parhaista, ei niin ufomainen tosin. Toinen hyvä oli se missä sitä mustaa mönjää oli ensimmäistä kertaa, jonkinlainen metsurijuttu muistaakseni…

“Pappa” ja “mamma” sanojen käyttö on vähintäänkin erikoista. Neitiseni käytti sanaa “mamma” mummistaan, siinä missä termi minusta tarkoittaa ehdottomasti äitiä. Pappaa taasen käyttäisin sekä isukista että vanhoista miehistä. Loogista? Ei. Pappa on lainasana ja tulee ruotsista, tarkoittaen;
1.) isi: pappa (-n,-or,-orna)
2.) isukki: pappa (-n,-or,-orna)
3.) isä: far (-n,fäder,fäderna), fader (-n,fäder,fäderna), pappa (-n,-or,-orna)

Silti minulle “pappa” = isä tai isänisä ja “mamma” = äiti. Löytyypä näitä muitakin ilmaisuja; pappa, ukki, vaari, isoisä, isänisä, äidinisä… vielä muita?

Toinen outo sana oli “vaatepuu”, joka ilmeisesti tarkoittaa henkaria. En moista ollut ikinä kuullutkaan, mutta tarkistettuani sanakirjasta löytyy kyseiselle esineelle useampiakin ilmaisuja. Ilmeisesti eri sanojen käyttö on pitkälti murrekohtaista. Minulle se on aina ollut henkari (tai oikeastaan “hengari”), mutta monille muille “vaatepuu”, “vaateripustin” tai vain “ripustin”.

Toisaalta on hyvä että kielestämme löytyy niin runsaasti erillaisia sanoja, voi valita kauneimmat ja runollisimmat tavat ilmaista itseään jos oikein kiinnittää huomiota sanomisiinsa. Sanojen lisäksi olen kiinnittänyt viimepäivinä huomiota tekniikanpalaan, jonka hankin joitakin viikkoja sitten. Miksi kummassa kalliissa mp3-soittimissa pitää tulla halvimmat ja huonoimmat mahdolliset kuulokkeet? Jos maksan 264 euroa itse laitteesta, luulisi että myös oheisvempuloiden laatu olisi samalla tasolla itse laitteen kanssa (ja laitehan on ihan laadukas, ainakin minusta). Creativen isohkot nappikuulokkeet hajosivat kahdestakin kohtaa johtoa; johdon suojajuttu vain irtosi juurestaan. Jännä veto kyllä tehdä noista valkoiset, kuten iPodinkin kuulokkeet. Sitä voi sitten näyttää vähän trendikkäämmältä ja vähän halvemmalla. Pitänee käydä tänään shoppailemassa saippuakuplapurkin (ehdottomasti) lisäksi myös uudet kuulokkeet, jotta musa soisi taas pyörälläkin liikkuessa.

Edit:Lisäsin unohtuneen “vaarin”, kiitos mea.

Tarkistin äsken käytettyjen sivarimatkojeni määrän. Olen reissannut Suomea eri suuntiin 18 kertaa, eli matkoja on kiertynyt jopa 9 kpl. Meille sivareillehan on siis myönnetty huimat 33 ilmaismatkaa (meno-paluu) VR:n tai matkahuollon kautta. Keskimäärin joka toinen viikonloppu saisin olla matkustamassa jonnekkin, jos haluaisin kaikki litterat käyttää loppuun, mutta eihän moiseen kykene millään. Kesäaikana tulee tietenkin matkusteltua huimasti enemmän, kuten luultavasti tänäkin kesänä jonka kaikki 16 työpäivää (palvelus loppuu 22.6.) on järkätty minulle vapautusta kuntoisuuslomilla ja HL-päivillä. Mitäpä järkeä olisikaan olla töissä koulussa kesällä - jos ei ole oppilaita, ei ole opettajia ja jos ei ole opettajia, ei minullakaan ole töitä.

Odotan kesää kuin kuuta nousevaa (mikä sanonta tuokin on olevinaan? Miksei aurinkoa?) tai ainakin hyvin paljon. Olen säästänyt sivarirahoista + freelancertöistä sen verran ettei minun ole tarvinnut hankkia kesäksi mitään varsinaista työtä. Saa vain laiskotella, syödä mansikoita ja taiteilla.

Jos tämän selonteon päälle nyt vielä jotain älykästä yrittäisi todeta, niin se voisi olla; on muuten kerrankin jokin asia kohdallaan siviilipalveluslaissa! VR:n konduktooreistä suurin osa on varsin mukavia. Varsinkin ne nauravakasvoiset ja pyöreämahaiset. Jotkut vain jaksavat urputtaa milloin mistäkin väärennöksistä ja väärintäytetyistä papereista. (Väittävät kaikenlisäksi ristiriitaisia juttuja, eivät itsekkään tiedä miten noita lippuja pitäisi täyttää. Eikä ne minusta mitenkään väärin ole täytetty, ei tuo nyt niin vaikeaa ole.)

Vappuaaton vietto meni tällä kertaa varsin mukavasti Tampereella. Oli bileet, oli ihmisiä, muzaakkia ja tungosta sillalla jolla patsas lakitettiin. Kemuissa oli paljon fiksua (ja vähän vähemmänkin) porukkaa. Yksi asia, mikä minua on aina yliopistoihmisissä kummastuttanut; miksi hitossa pitää kokoajan olla jakamassa ihmisiä sen mukaan mitä kukin opiskelee. Sitä suunnilleen esittäydytään että “moi oon Mikael ja opiskelen viestintää”. Onhan se hienoa juu että on päässyt elämässään eteenpäin ja jopa kiinni sivistystä opettavaan instituutioon, mutta ei muut tee siten. Vai mitä että oon reiska ja oon duunissa raksalla?

Tuntuu muutenkin olevan nykyään trendinä, että ihmisen mittana on auto ja neliöt. Niin ja mahdollisimman seksikäs duuni, mieluiten media-alalla. Ihmisten globaali samanarvoisuus on unohtunut samalla kun olemme oppineet että naisten pitäisi olla kaikilta osin tasa-arvoisessa asemassa miesten kanssa. Ei sukupuolten tasa-arvolla ratkaista koko ongelmaa, se on hyvä askel mutta matka on paljon pidempi, eikä sitä nykyään aina oikein tunnuta ymmärrettävän.