Ihminen.org

Ensimmäinen linkki: EPIC 2014 - In the year 2014, The New York Times has gone offline. Tuo oli jo aika hyvä.

Toinen linkki näin naistenpäivän kunniaksi, joskin esimerkin luonne on ehkä hieman halventava; Flicka.org, (kautta: RE: blog). Niin onnea vain kaikille naissukupuolen edustajille, älkää loukkaantuko, vaikka vuodessa tämmöinen päivä onkin, kyllä miesihmiset naisia kunnioittavat ihan ympärivuotisesti, omasta puolestani ainakin. Eikö sama ongelma kuitenkin ole jokaisen tämmöisen muistelopäivän kohdalla, joten miksi siitä pitäisi valittaa? Vaihtoehtona olisi, ettei näitä olisi, mutta annetaan vaikka sitten pinnallisuuteen taipuvaisten ihmisten pitää päivänsä. Ei se satu.

Viimeaikoina olen kuunnellut parin uuden bändin musiikkia, yhtenä joukossa KoRn, jonka kitaristi valitsi tässä taannoin kristityn polun. Uutisointi asiasta on ollut luontevaa, onhan kyseessä julkkis (waaau…), mutta miksei Taavi Taviksen kääntyminen uskoon ole yhtälailla uutisoitava asia, jos kerran tämäkin? Minusta olisi saanut jäädä miehen yksityisasiaksi, hajoaa sitä bändejä muistakin syistä. Videokin on aiheesta videoitu.

KoRnin biiseistä ehdottomasti parhaita ovat “Word up!”, “Freak on a leash” sekä komea coveri Pink Floydin biisistä “another brick in the wall”. Marilyn Mansonkin on muuten coveroinut saman biisin, hyvältä kuulostaa sekin.

Kolmantena linkkinä todella komeasti toteutettu sivusto dokumentin ympärille, BecomingHuman.org. Saitti esittelee perustietoa(todellakin vain perusperus) ihmisen evoluutiosta viimeisten 4,4 miljoonan vuoden ajalta. Olisi tuon minusta syntyevoluutioonkin asti voinut laajentaa…

Muistin tänään, yläasteaikaisen uskonnonopettajamme rouva Sammakkon todenneen uskonnontunnilla kaikkien kansojen, juutalaisia lukuunottamatta, joutuvan ikuiseen kadotukseen. Että yrittää kuulemma voi mutta onnettomalta näyttää.

Ja oppilaat tutisivat penkeissään… heh heh. Niin tuli vain mieleni Korivaarasta.

Hahaa, ratki-kikkara-repesin äsken parkkipaikalla näkyyn, jonka olen nähnyt usein ennenkin, mutta ollut siitä erossa nyt jopa viikon oppilaiden hiihtoloman vuoksi: olin kävelemässä koulun parkkipaikan poikki kun läheisen talonnurkan takaa alkoi kuulua bassojyskettä. Jyskeen lähestyessä alkoi kuulua selkeästi myös lähinnä auton rääkkäämiseltä kuulostavaa kaasuttamista ja heti kohta nurkan takaa syöksyi eteeni mustaksi maalattu nissan kyydissään maamme uljas tulevaisuus haituvaviiksineen ja lippalakkeineen. Auto oli täyteen ahdettu, lähinnä ko. lippissukupolvea sekä pieniä mustahiuksisia prinsessoja. Ilmassa raikui kovaäänisesti numa numa jei (jumputijumputi) kun auto kiersi rinkiä parkkipaikalla lumi pöllyten, päätyen lopulta uhkaavan lähelle talon seinää. Sitten se peruutti aloittaakseen uuden riemunkaaren.

En jäänyt katsomaan rallinäytöstä yhtään pidemmäksi aikaa, olin varmasti itsekkin huvittava näky siinä ilman takkia ja tamineita naureskellessani. Päivän hauskin minulle sattunut juttu ehdottomasti, wohoo!

Joutopuhetta puhuvat usein ihmiset, jotka ajattelevat sillä tavalla ihanan nöyrästi, että maailma kyllä kulkee ilman heitäkin ja että on hupsua puuttua asioihin liikaa. “Hullu maailma!” - he usein toteavat. Se on semmoista mutinaa, että “juu-u”, ja höpinää että “mmmm! Kyllä. Juupa-juu, niinpä niin”. Ja tietenkin toistelevat asioita joita ovat jo sanoneet, tai puhuvat säästä ja vormuloista ja Kimi Räikkösistä. Matti Nykäsestä vaietaan, vaikka sekin oli joskus kuuma puheenaihe. Nyt se mainitaan jos halutaan kertoa hyvä vitsi. Tyypillinen joutokeskustelu menee suurinpiirtein tällä tavalla:

(Napattu tosielämästä.)

Rakennusmies astuu sisään AV-varastoon, aloitan tervehtimällä.

- Terve… mitäs?

- Jooo-o, jatkaa mies yksinpuheluaan.

Tarkoitan vain sanoa, että olisinhan minäkin voinut olla seurallisempi, puhua vaikka säästä tai formuloista, mutta kun en minä osaa semmoisista. Hullu maailma!

Sinisten silmien hirvittävä ja kammottava paluu! Pöö!

Terminologian kautta elämä näyttää liian yksinkertaiselta ollakseen mitään mielenkiintoista. Onneksi meillä on mielikuvituksemme. Mutta mitä on mieli ja mistä se löytyy?

Mieli käsitetään useimmiten eräänlaisena fyysisten ominaisuuksien ohjaajana, jonka fyysiset ominaisuudet itsessään tuottavat. Suurimpia kysymyksiä filosofiassa on mielen olemus. Onko kyse kausaalisesta seurauksesta, eli biokemiallisten ja fysikaalisten toimintojen muodostamasta aivojen yhdestä ominaisuudesta muiden ominaisuuksiensa joukossa - vai Jumalallisesta, ilman alkusyytä luodusta tietoisuudesta korkean ylitietoisuuden ja itsensä ymprillä. Mielen hienostuneimpia puolia voidaan usein kutsua tietoisuudeksi. Tietoisuudella tarkoitetaan ajattelemisen kyvyn, yksilön sisäisen itsetietoisuuden sekä tietoisuuden ulkoisen ympäristön havainnointia eli intentionaalisuuden muodostamaa kokonaisuutta.

Olettekos muuten koskaan katsoneet vessan peiliin ja todenneet, että siinä ihan oikeasti olette te itse, eikä jokin kumma toinen minuus. Että ulkoisesti katseltuna siinä on ihminen ja sen edessä valoa heijastava pinta. Tiedostaneet, että kun hymyilette ja heilutatte kättänne, se olette te itse joka siinä kättään heiluttelee ja irvistelee. Sitten kun oikein ajattelette, että miten siihen oikein päädyitte, tuntuu lähes käsittämättömältä ajatella päätyneensä siihen yhdestä muinaisista alkueloista ja olevansa vain lyhyt proteiinien ja sähköisten varausten henkäys ajassa kohti ikuisuutta. Kuten ne lukuisat pienet kehitysvaiheet muinoin, myös me maadumme ja ehkäpä tulevaisuuden turboaivot kulkevan eteenpäin, polttaen mekaanisissa elimissään joskus pellon laidalla seisseiden, jo maatuneiden ihmisten muodostamaa öljyä. Oman aikansa mustaa, muinaista verta.