Ihminen.org

Nettiplarin innoittama mea innoitti tänään minua kirjoittamisen suhteen. Tämä on olevinaan jonkinlainen vastine.

Muistoista, niiden synnystä ja niihin suhtautumisesta.

Lapsena vietetty elämä on ihmeellistä. On harmillista, ettei sitä ymmärrä jo lapsena - ehkäpä se seikka tekisi siitä vielä ihmeellisempää. Lapsuuden jälkeen voi muistella. Se on ihmisten, tilanteiden, kasvojen, tunteiden, tuoksujen, makujen ja hassujen yksityiskohtien muistamista kaikuina että varjoina. Sumeina merkintöinä menneestä todellisuudesta - teeläikkinä päiväkirjan sivuilla. Vähän kuin selailisi mummun vanhaa valokuva-albumia: tunnet ihmiset mutta he näyttävät silti vierailta. Kaikki värit ovat haalistuneita. Asiat saattavat vaikuttaa mukavemmilta kuin olivat. Kaikki hymyilivät kokoajan. Lauloimme jatkuvasti.

(Onko lapsuus oikeasti niin onnellista aikaa, vai kuvittelemmeko vain?)

Jos siis tiedostaisimme lapsena, olevamme lapsia, voisi elo olla hivenen ihmeellisempää. Kasvettuamme tulemme tietoisemmiksi itsestämme, tunteistamme ja ympäröivästä maailmasta. Ellemme sitten ole ympärivuorokautisia unissakävelijöitä. (Varokaa sitä sellaista!) En suostu siihen, ettäkö myöhemmässä elämässämme meillä olisi jonkinlaisia esteitä nähdä asiat yhtään sen vähemmän ihmeellisempinä, kuin näemme ne lapsena. En hyväksy sitä, ettäkö uusiin asioihin pitäisi suhtautua hillitysti ja muka mielenkiinnottomasti. Jopa, etteikö meille tapahtuisi uusia asioita aivan jatkuvasti? Tietoisemman olemuksemme ja jo opittujen kokemusten, jo syntyneiden muistojen päälle voimme elää entistä ihmeellisempää elämää. Kaikki voisikin tuntua kokoajan paremmalta, ei vain haikeissa muistoissa “paremmista ajoista”.

Elämä ei käy tylsemmäksi iän myötä, se vain saattaa joskus tuntua siltä. Oikeasti se on, tai ainakin voisi olla aina vain mielenkiintoisempaa. Eläessämme on elämää aina vielä edessä, ja kun se on ohi, se on takana eikä siitä silloin enää voi murehtia. Silloin tapahtuu mitä kenenkin uskomusten mukaan tapahtuukin, mutta se on nyt epäoleennaista. Elämästä tulee nauttia nyt, kun siihen on vielä aikaa. Elämä on lyhyt, niin kovin lyhyt kaikkeen.

Elämä jatkuu loppuun saakka.

Tiedän useiden närkästyvän nyt, sorge.

En ole koskaan pitänyt kilpaurheilusta, naurettavaa touhua kaikkine sirkustemppuineen. Formulat, jalkapallo sekä jääkiekko erityisesti. Ei pelkästään se, että kilpailijat heittäytyvät välillä epärehellisiksi ja/tai väkivaltaisiksi huomionkipeydessään, vaan kun yleisökin lähtee leikkiin mukaan. Oma seura on pyhin, sen pelejä seurataan silmät kiiluen sohvalta eteenpäin kurottautuneina. Juomaa ja kavereita, jotka kaikki ovat Samaa Mieltä seuran pyhyydestä. Pelaajia analysoidaan ja suosikkeja kehutaan, epäonnistujista todetaan että “kyllä se sit siitä, ens kerralla kato”. Muiden seurojen kannattajat ovat Väärämielisiä Huligaaneja. Eilisestä pelistä puhuminen on minusta yhtä tyhjänpäiväistä jorinaa kuin säätilan toteaminen ulkona kaverille.

HS: Mali-Togo-karsintaottelu keskeytyi rähinään

    Mellakka sai alkunsa, kun Togo teki 2–1 -maalin ottelun viimeisellä minuutilla. 50 000-päinen yleisö villiintyi, ja tuhannet ihmiset rynnistivät kentälle.
    Elämöinti jatkui myöhemmin stadionin ulkopuolella. Uutistoimisto Reutersin silminnäkijän mukaan ihmiset muun muassa polttivat autoja ja renkaita pääkaduilla ja tienristeyksissä.

Kyllä minulla oikeasti on huumorintajua, kaikissa muissa asioissa paitsi tässä. En näe touhussa mitään hauskaa.

“Milena” 29.3.2005Sukat on pikkusella kädessä, ettei raapisi poskiaan kun hilseilevät niin kovasti.

Eilen, tai tänään, tai kun kello on siis jo yli puolenyön… anyway, sain siskon. Vauva oli tyttö mikä tottapuhuen hieman yllätti, koska aiemmat neljä ovat olleet poikia. No, en tiedä todennäköisyyksistä, mutta hyvä että on tyttö.

Olen nyt viipynyt pari päivää kotona, kohta toisen yön ja sen jälkeen kolmannen päivän, kunhan tästä kohta nukkumaan menen. (Yritin jo kovasti aiemmin mutta unirytmi…) En ole voinut olla huomaamatta, kuinka erillaiseen suuntaan elämäni on menossa siitä mitä se oli vielä vuosi sitten. Yksiössä on enemmän aikaa ajatella, parempi mahdollisuus keskittyä, kuin kotona ihmistäytteisessä hallitussa kaaoksessa, ellen sanoisi suorastaan sosiaalisessa ympyrässä - vaikka oma perhe onkin. Ja paljon uusia ihmisiä olen tavannut, mikä on myös hienoa. Ennen ei välttämättä niin paljoa, kun oli kotonakin riittävästi Ympyröitä. Aika helvetin tylsää oikeastaan, näin jälkeenpäin todeten. On hyvä, että olen kasvanut.

Piti ostaa uudet kengätkin vanhojen käydessä liian pieniksi - tai meni ne vähän rikkikin.

Nimeksi laitetaan kuulemma Milena, tai laitetaan jos ei muuta enää keksitä. Tuntuu vähän sellaiselta nimeltä, jota on hankalaa muistaa. Tai minä ainakin olen koko tämän päivän kysellyt isältä, että mikäs se nimi nyt olikaan, kun ei “vaaviksikaan” viitsisi, jos kerta nimikin on keksitty. Voi olla, että olen huonon nimimuistini kanssa poikkeus, mutta jos en, niin hieman hassuahan se on sitten kun on sisko jonka nimeä ei kukaan muista. Mutta eikös tuo kuitenkin ole varsin kaunis nimi? Se nyt kuitenkin on siis vielä prosessissa. Tai jos ei, niin ainakin ne jälkimmäiset, lisänimet, vai miksikäs niitä sanottiin, ovat. Anteeksi pilkut. Joskus vain pääsevät valloilleen.

Äitini on päälle 40-vuotias, kunnioitettava synnytysikä. Vielä kunnioitettavan persoonan hänestä tekee se seikka, monien muiden mainioiden seikkojen joukossa, että Milena on kymmenes (10) lapsi. Kymmenes! Viisi poikaa ja viisi tyttöä, kaikki Korpeloita ja kaikki yksi kerrallaan syntyneitä. Sillein. Ei kaksosia. Hulvattominta minusta on se, että olen 38 (kolkytkahdeksan) vuotias Milenan täyttäessä sen verran, kuin itse olen nyt (19). Mitä kaikkea olenkaan ehtinyt tehdä ja minkämoiseksi muoti onkaan ehtinyt muuttua! On uusia hienoja sähköllä kulkevia autoja, ydin/tuulivoimala jokaisessa talossa omanaan. Ehkäpä olen ehtinyt tehdä uraa jossain Helsinkiläisessä mainostoimistossa, tahi vaihtanut kokonaan alaa. Myhäisherännyt iltalukionkävijä tai kristitty fundamentalisti alkoholistiparantolassa. Eihän sitä koskaan tiedä? Niin tai kaikkein luultavamminhan minulla on jo oma rivitalonpätkäni, kakskakaraa+koira/kissa, ihan jees auto ja semmonen kiva keittiö baarijakkaroilla. Tai ei, pitäisi yrittää välttää miettimästä elämäänsä viikkoa pidemmäksi aikaa. Pitäisi unohtaa turhien satujen kehittely prinsessoista, rahallisesta mammonasta, tai filosofisesta “totuudesta”.

Lupaan kuitenkin yrittää olla sopeutumatta joukkoon.

Lisäys 16:02 30.3.2005
Lisäsin kuvan. Nyt ensi kertaa sivuille tulevat luulevat tämän olevan jokin mammablogi. ;-)

En tykkää bloggerista enää. Sitä näin väsyneenä saattaa alkaa lukemaan jostain hämärältä sivustolta linkitettyä blogia ja sitten luuleekin se olevan eräs toinen blogi, jonka ulkoasu nyt vain sattuu olemaan samanmoinen. Jotenkin sitä vain, kun ei tähän aikaan enää päässä kolahtele ja kilahtele, sattuukin jäämään hokasematta ettei se olekkaan se blogi.

Ja mitäkö tällä on väliä? Ei niin yhtikäs mitään. Niin paitsi että tehkää ihmiset hienoja ulkoasuja älkääkä käyttäkö liian-vähän-ulkoasuja-bloggeria. Jos ette osaa, niin opetelkaa. Olkaa persoonallisia; takaan, ettei pelkkä teksti riitä. Tai vaihtoehtoisesti kirjoittakaa vaikka kirja, jää jotain muistoksikin vanhuuden päiville. Ei nimittäin varppina ole bloggeria olemassa 55 vuoden päästä. Ja kun se muistikin sitten kuitenkin alkaa tahmata… tällä tavalla niinkuin minulla tahmaa tähän aikaan vuorokaudesta.

Anyway, kirjaimia taitavasti järjestykseen asettelevat mm. ohi ammuttu että alivuokralainen. Mä suosittelee.

Äiti synnyttää tänä yönä. Kerron huomenna lisää.

Voihan hilipatti sentäs, olenkohan minä jotenkin nörtihkö ihminen? Tai ihan muuten vain luopunut täysin käsinkirjoittelusta. Voisiko kukaan muu skannata “asuntotarjouksen vahvistusilmoituksen” ja kirjoittaa ne vaaditut tiedot siihen photarilla, tulostaakseen sen sitten - jottei tarvitsisi kynää kaivella ja vapisevella käsialalla siihen kirjailla, kun ei ole sitä virheenkorjausainettakaan. Olen käyttänyt tietokonetta niin paljon, että kirjoitan lähes yhtä nopeasti kuin ajattelen ja käsinkirjoitustaitoni on rappeutunut. Aivan kamalan näköistä tekstiä kynäilen, uskokaa vain. Kokeilkaapas muuten näppiksellä kymmensormeilevat ihmiset kirjoittaa kahdella sormella, sillä tavalla kuin meidän isukki kirjoittaa. On muuten vaikeaa. Että kylläpäs meidän iskä on taitava näppäilijä.

Huomenna, lupaan, ostan tiimarista jonkinlaisen hienon kynän jolla kelpaa kirjoittaa. Jos muistan.

Ainiin siis, sain asunnon. Kesäkuun alusta asun kuokkalassa osoitteessa Ykköspesänkatu 1. Aika vänkyräistä, että oikein “ykkös” ja “1″. Vieläpä ensimmäinen kerros ja minun huoneeni kirjain on “a”. Ollaan ekoja ihan kaikessa, minä ja mun kamut; muutetaan parin tyypin kanssa samaan asuntoon. Pelottavaa.

Tästä sivarikopista täytyy luopua 22.6. - saapi nukkua kesäkuussa siellä missä sattuu olemaan lähimpänä, eikä tarvitse pitää niin kiirettä muuton kanssa. Ou jee. Elämä hymyilee.

Oli hyvä idea nousta samantien ylös kun olen herännyt, yhtälailla olisin voinut jäädä makoilemaan siihen vielä tunniksi-pariksi, kuten usein teen, jos ei ole mitään tekemistä tiedossa. Nukkumalla käytetyt tunnit menevät niin nopeasti, että mieluummin olen niinä aikoina hereillä, paljon hauskempaahan se on. Vaikka ei nukkuminenkaan kamalaa ole. Olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat vähintään 9 tuntia unta, tai mielellään 10, jotteivat tuntisi oloaan väsyneeksi puolta päivää. Arkipivien 7-8 tuntia on tuskaa. Lisäksi olen ihminen, joka pitää yöstä. Valvon myöhään, ja kun sitten pitää kahdeksalta olla töissä, näytän lähinnä zombin perseeltä.
Anteeksi.

Zen Café laulelee biisissään “ihminen” kauniisti:

sinä olet ihminen muistatko
sinä olet aava ja rannikko
sinä olet tuulia latvoissa
natiseva silta ja nauloja
sinä olet ihminen muistatko

sinä olet ihminen muistatko
sinä olet aava ja rannikko
sinä olet jälkiä hangessa
nariseva haipakka pellolla

sinä olet tihkua ilmassa
ratiseva hiekka saappaissa
sinä olet syystä ja varmasta
sinä olet varjoja puistossa
pimellä penkillä kastetta

Zen Cafén “jättiläinen”-levyn grafiikkojen innoittamana tein käyttämääni CD-soittimeen, CDRun 2:een uuden ulkoasun. CDRun on aivan mahtava pieni softa; käytän minä winamppiakin, mutta sen tapa käsitellä CD:itä on ärsyttävä, vaikka media libraryä käytänkin. CDRunin ominaisuuksiin kuuluvat mm. tuki nettitietokannalle (freedb.org) ja system traystä kontrollointi, monipuolisten asetusten lisäksi. CDRunille vain on saatavilla niin kovin vähän hyvän näköisiä skinejä, eli ulkoasuja. Pitää siis tarttua photarin piirtotyökaluihin ja väsätä itse omat!

Lisäys 13:21
Pirhana, eihän nyt mikään lauantai ole, vaan perjantai! Höh, nää lomat pistää pään ihan sekaisin. Pidin siis eilen vapaapäivän. Moniko nykyään edes viettää pääsiäistä?

Vallattomat spämmääjät ovat keksineet uuden vempulakeinon: kun ne robot nyt kuitenkin surffailevat täällä sivuilla, niin ovatpa keksineet keinon jättää jälkensä erityisen näkyvinä myös statistiikkoihin. Hyödyntävät mokomat referrer-osoitetta. Referrer-osoite on siis yleensä selaimen ominaisuus muistaa edellinen selattava sivu, jotta seuraava sivu näkee mistä sille on linkitetty. Tämä on näppärä tieto erillaisia statistiikkoja kasatessa. Näin voidaan nähdä esim. eri hakukoneiden käyttövolyymi sivustolle. Referrer-osoite on kuitenkin erittäin helppoa väärentää, joten spammirobot mainostavat nyt sitten omia osoitteitaan referrer-kentällä. Osoitehan tallentuu mm. sivuston statistiikkalogeihin, joista se usein myös poimitaan blogeihin tyyliin listana “tähän juttuun on linkattu näiltä sivuilta…” Aivan ylettömän röyhkeää sanon minä! Nih. Lisää aiheesta voi lukea esim. SpywareInfo.comin artikkelista.

Mutta löysinkin todella hienon sanan eilen ystäväiseni tietosanakirjasta: nebuloosa eli nebulae. Sana tarkoittaa tähtisumua. Voisiko mitään kauniimpaa ollakkaan, kuin maailmankaikkeuden rakennusaine latinaksi? Suomalaiset sanat ovat todella rumia, tai siis useat ovat. Esimerkiksi nyt vaikkapa Ismo Alanko on eräässä laulelossaan todennut että “rakkaus on ruma sana”. Kielen pitäisi kehittyä, meidän kielemme on luultavasti jumittunut keskiajalle. Tai ainakin melkein on. Elokuvassa “Lost in translation” japanilaiset sekoittivat L- sekä R-kirjaimet keskenään (melkoista kerätä faktoja elokuvista), englantia puhuessaan. Pitäisi meidänkin! Siis puhuessamme ihan mitä tahansa. Ja jos vielä koon tilalle saisi ässät. Eli “Lassaus”, “Lissaluoho”… melkoista. Sitten voisi sanoa että ihminen olisi lasastunut johonkin. Vähän niinkuin lasittunut.

Tänään naputtelen EXCeliä kuunnellen CMX:ää. Niin ja juon omenamehua.

Minulta on pyydetty uusia kuvia, kuka suostuisi kuvaamaan?
Olen myös saanut ensimmäisen muistilappukirjeen. Se on sellaiselle keltaiselle lapulle, jonka yhdessä laidassa on tarra, kirjoitettu kirjelappunen. Siinä lukee “TERVE MIKAEL!”. Olen juu, vähän nuhantapaista ollut nyt tämän viikon ja eilen oli aamulla kurkku kipeä, mutta eiköhän tämä tästä taas kun saa stressiduunit tehtyä pois lojumasta ja huojumasta.

Mutta aiheista vakaviin, nimittäin HS uutisoi “YK aloittamassa suurremonttia“-uutisessa sanoin:

“Ennakkotietojen mukaan Annan ehdottaa uudistussuunnitelmassa myös, että ihmisoikeuksia rikkovat jäsenmaat eivät enää pääsisi mukaan ihmisoikeuksia valvovaan elimeen.”

Tuo ihmisoikeuksia valvova elin on käytännössä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto sekä ihmisoikeustoimikunta, joka kokoontuu aina keväisin YK:n päämajassa Genevessä. Nyt linkkaan aseistakieltäytyjäliiton artikkeliin “YK:n ihmisoikeuskomitealta pyyhkeitä aseistakieltäytyjien kohtelulle Suomessa” jossa edelleen linkki alkuperäiseen artikkeliin. Alkuperäisestä artikkelista haluaisin tuoda esille erityisesti kohdan 14:

Komitea pahoittelee sitä, että oikeus kieltäytyä aseista tunnustetaan vain rauhan aikana ja että siviilipalvelus vaihtoehtona asepalvelukselle on rankaisevan pitkä. Komitea toistaa huolestuneisuutensa siitä, että Jehovan todistajille myönnettyä suosituimmuuskohtelua ei ole laajennettu koskemaan muita aseistakieltäytyjäryhmiä.

Sopimusvaltion olisi täysimääräisesti tunnustettava oikeus kieltäytyä aseista ja näin ollen taata tämä oikeus sekä sodan että rauhan aikana; sopimusvaltion tulisi myös lopettaa vaihtoehtoisen siviilipalveluksen kestosta aiheutuva syrjintä sekä tiettyjä luokkia hyödyttävä jaottelu (yleissopimuksen 18 ja 26 artikla).

Näillä näkymin voi tulevaisuudessa käydä niin, ettei Suomella ole mitään asiaa YK:n ihmisoikeuskomiteaan, niin “tärkeäitä” kun ihmisoikeudet ovatkin olleet Suomen ulkopolitiikassa.

Minulle tuottaa pieniä ongelmia laittaa lukemiani blogeja paremmuusjärjestykseen. Aivan kun yrittäisi laittaa viisi lempikirjaansa järjestykseen, tai että pitäisi nythetikerralla sanoa mikä on maailman paras leffa. Mutkun, eihän se sillain mene, ei tottavie mene. Kykenen kyllä korottamaan elokuvan “hyvä” tai “tosi hyvä”-kastiin, mutta en minä sitten kuitenkaan katso kuin niitä hyviä tai tosi hyviä elokuvia. Ne ovat kaikki yhtä “hyviä” tai “tosi hyviä”. Ei ole sellaista asiaa kuin paras. Ja kuka hullu ny huonoja leffoja katsoo? Tai huonoja kirjoja lukee, ihan väkipakolla. Ei sellainen ole kivaa.

Vaikka homma minusta onkin vähän kyseenalaista, lähdin leikkiin mukaan. Kultainen kuukkeli on blogien välinen skaba johon siis nyt kirjoittelin jonkinlaisen listan niistä blogeista, joita pidän ns. “tosi hyvinä”. Kymmenen kohdan lista, joista jokaiseen pitäisi ilmoittaa kolme blogia, on selkeästi suunnattu niille bittihirmuille jotka ahmivat päivässä tuntikaupalla tekstiä ainakin tsiljoonasta blogista. Ja tietenkin aiheuttaen keskustelua eri blogien välillä enemmän kuin mitä edes eduskunnassa ehditään pullakahvi-taukojen välissä höpistä. Luettujen blogien listaltani ei edes löydy tarpeeksi useaa blogia täyttämään kilpailulistan kaikkia kohtia. Onneksi tyhjää saa jättää, ja sitähän jäi. Listani on seuraavanlainen:

Paras blogi
Wooh, P-A-R-A-S, vitsi nyt meni vaikeaksi. On ne muutkin hyviä, oikeeesti, nämä nyt vain ovat minulla pinnalla.

• Uusia lauseita on mielenkiintoinen kokemus blogina; mies keräilee löytämiään kauniita lauseita, irroittaen ne täysin alkuperäisestä lähteestä ja lisäten ne sivulleen pitkänä listana, jolloin lauseiden muodostama kokonaisuus on lukukokemuksena häkellyttävä. Kuin kirjoittaisi kirjan, jonka jokainen sivu kertoisi oman tarinansa, mutta joka kuitenkin olisi luettavissa kannesta kanteen vaikka yhdessä yössä. Mielenkiintoista on myös, kun onnistuu tunnistamaan jonkin lauseista löydetyn jostain lukemastaan blogista.
• Huutoja ja hihityksiä. Törmäsin Susiennen ylläpitämään blogiin joitakin viikkoja sitten - oli aivan pakko lukea blogista kaikki siihenastiset merkinnät, ahmien välillä lähes runolliseksi yltävää ilmaisua huvittavista ja ihmetystä herättävistä yksityiskohdista, joita vain äärimmäisen viisaat ja syvälliset ihmiset saattavat maailmassa nähdä. Vain harvat näkevät asioiden salat, Susienne näkee.
• menopaussi joutui pitkäksi aikaa pois lukulistaltani, kun karsin lukemieni blogien määrää reilulla hiirikädellä. Sittemmin tuo keskustelua herättänyt paussipalsta on päässyt jälleen yhdeksi eniten seuraamistani blogeista.

Paras uusi blogi
Tosiaan, johtuen vähäisestä seuraamieni blogien määrästä, täytyi hieman kierrättää. Lähinnä varmistella että “parhaat” pääsevät edes jonkinlaisille palkinnoille. Mea on kirjoittanut menopaussiaan liian pitkään päästäkseen tähän, sorge.

• Huutoja ja hihityksiä - toinen kerta listalla.
• Uusia lauseita - toinen kerta listalla.
• -

Paras päiväkirja
Entäpä jos ihminen kirjoittaa elämänsä lisäksi myös monista muista asioista? No, ei voi mitään, jos vaikka kirjoittaakin. Päiväkirjoiksi miellän ainakin nämä seuraavat, vaikka käsite onkin minusta hyvin hämärä.

• Puolikkaan ihmisen päiväkirja. Kirjoitit joskus runoja elämästäsi - miksi lopetit?
• tylsyyden multihuipennus on nuoren matematiikanopiskelijan ylläpitämä blogi heräämisistä. Oivalluksia ja pettymyksiä. Lukemisensa on kuin tirkistelisi salaa postiluukusta.
• Enimmäkseen nimetön kirjoittaa ytimekästä tekstiä elämästä ja asioista.

Paras kolumni
Siis, yksittäinen vai kolumni-blogi? Vai mikä häh? No, nyt sitten blogeja, jälleen hankalaa korottaa samalta kirjoittajalta yksittäisiä juttuja muiden yläpuolelle.

• Pyhimys on blogi yhteiskunnasta, harvakseen päivittyvää herkkua.
• Eufemia on uusi tuttavuus, tooosi älykästä, mutta mielenkiintoisia havaintoja.
• -

Paras viilaus (sis. ulkoasun)
Sisältöhän se pääasia on… siksi ei tule luettua sivuja vain ulkoasun vuoksi, joka tosin ollessaan huono(siis oikeasti surkea) karkoittaa minut pois luotaan, oli teksti kuinka hyvää tahansa. Äänestän tyhjää.

• -
• -
• -

Paras vähän tunnettu blogi
Eikös vähän kaikki blogit ole “vähän tunnettuja”, muutamia topfeiförittejä lukuunottamatta. Tai sitten en vain seuraa ns. blogisfääriä, paitsi suurennuslasilla, ja silloinhan ei näe kokonaisuutta. Ei kyllä haittaakkaan.

• Olmin luola. Uusi tuttavuus, olen päättänyt ottaa selvää. Ansaitsee tulla mainituksi.
• Jennin ikioma on nörttiblogi, muttei mikä tahansa insinööriväkerrys, vaan Jennin ikioma.
• Hourailut - aivan mahtavaa viihdettä ja yksityiskohtien kirjoa. Saisi moni ottaa mallia, vaikka onkin geocities, mutta silti.

Paras tagline
En ole näitä seurannut, ehkä sieltä jokin helmi löytyisikin jos oikein tutkisi, mutta olkoon. Tuli vain mieleeni, ettei minulla ole koko taglineä, pitäisiköhän…

• -
• -
• -

Paras merkintä
Ei yhtä ylitse muiden.

• -
• -
• -

Humoristisin blogi
Oudot hauskutukset viimeisenä, melkoisia ovat.

• ei näin toteaa; “ei todellakaan näin”, laatusisältöä.
• Huutoja ja hihityksiä - kolmas kerta listalla.
• Disposable Eternity on hyyyvin outo.

Nyt kun mietin, saikohan samaa blogia edes mainita useaan kertaan? No, ei se niin justiinsa varmaankaan ole. Seuraavaksi jännätään miten käy.

Vyö on painanut ihooni kauniita fraktaaleja. Pitäisi useammin pitää liian lyhyttä t-paitaa.