Jotenkin tuntuu
Kirjailtu 28. Helmikuuta 2005 eli 3 vuotta, 10 kuukautta sitten.Lueskelin hieman omia kirjoituksiani täältä blogista (Näh, en kuitenkaan narcissisticus ole, ihan vain kehittävässä mielessä tiedättehän). Tulin ajatelleeksi, tai oikeamminkin havaitsin kirjoittavani kaiken ihan perhanan ylimalkaisesti ja pintaa hipoen. Olisi niin paljon enemmän sanottavaa, kuin kirjoitan! Asioita tulee vain pintaraapaistua, kun oikeasti voisi kirjoittaa rivikaupalla tekstiä - muttei vain tule kirjoitettua. Hymh, tylsää havaita olevansa laiska.
Pelkona kuitenkin on, että jos ottaisin ohjenuorakseni kirjoittaa kaikesta pidemmin ja pohtivammin, oikeamminkin selittäen, voisi kirjalliseen antiin ryhtyminen vähän lepsua. Tai sitten huolehdin liikoja, haluaisin tekstini kuitenkin kehittyvän, ennemmin kuin että suoltaisin sitä täysin mielivaltaisesti fiilistellen. Ironiahan on siinä, että jos puuhastelu vaihtuu kontrolloiduksi työksi, voi se menettää ihanuutensa ja nautittavuutensa. Taidan vain miettiä niitä sellaisia, mitä jokainen ainakin yli vuoden blogannut bloggaaja on miettinyt: miksi kirjoitan…
En aiemmin ole sitä tullut edes ajatelleeksi, mutta nyt kun kyseenalaistaminen kävi mielessäni, tiedän jo vastauksenkin: koska haluan.
Lepsua… mikä se semmoinenkin sana on oikein olevinaan. Sillein vaan lepsutellen kun lepsuttelee näitä näppäimiä, tulee tuommoisia. Minkäs sille sitten enää voi kun sen on jo kirjoittanut? Ei niin yhtään mitään. Nih. Väsyttää vain kovasti, siksi tulee nyt tänään tämmöistä. Juttelin eilen koneella mukavan ihmisen kanssa ties mitenkä myöhään, vaikka tänään oli duunipäivä. Munhan piti yrittää korjata unirytmiäni. Taitaa tosiaan jäädäkkin vain yrittämiseksi. Se nyt tosin ei ollut mikään yllätys…
Aiheena: Kaikki, Lukeminen & kirjoittaminen
