Ihminen.org

Psyyke
Oman maailmankuvan seuraaminen ensimmäisistä lapsenomaisista ajatuksista Juutalaisten hengellisen Rabbi-johtajan aasista, palmunlehdistä ja ristiinaulitsemisesta - monimutkaisiin filosofisiin teorioihin jotka tasapainoilevat hienon hienosti globaalin tieteen ja alueellisen syntymäkulttuurin välillä, on mielenkiintoinen jana ajatuksia. Kehitysmielessä siis, se opettaa nöyryyttä ja auttaa ymmärtämään kuinka absurdi käsite “totuus” oikeasti onkaan.

Puoliksi hengellinen
Minut kastettiin lapsena, kuten monet monet muutkin suomalaiset lapset - kristinuskoon tahtomattani, ilman oikeaa halua ja ymmärrystä. Lapsilla ei oikein ole vielä ymmärrystä, ei ainakaan kovin vakavastiotettavaa. Kävin pyhäkoulua, partiota(peruskristillistä) ja kuuntelin koulun uskonnontunnilla tarinoita paimenista ja enkeleistä. Juutalaisten kuninkaasta ja maailman vapahtajasta, siitä yhdestä joka ristiinnaulitaan vielä nykyäänkin yhtä monta kertaa päivässä kuin raamattu aukaistaan. Myöhemmin kävin rippikoulun ikäluokkani sosiaalisten paineiden johdattelemana, sekä materialistisen rahanhimon turruttamana. Kansani kulttuuri kasvatti minut Jumalan lapseksi niin syvästi kuin pyhäkoulun innokkaat tädit yliprotoniaivoillaan voivat pientä, mistään mitään tietämätöntä, viatonta lasta opettaa.

Sitten heräsin, kuten kuka tahansa murrosikäinen jonka pää on kasvanut edustamansa lajin normaalimittoihin, olematta enää kykenemätön kyseenalaistamattomiin totuuksiin ja mekaaniseen ajatusten ylikirjoittamiseen. Löysin ympäristöstä muita valmiita ajatuksia sekä valmiita malleja kyseenalaistaa konservatiivista kristinuskoa. Luulen, että se alkoi musiikin kautta. Tavanomaisuudesta poikkeava käyttäytyminen ja “äänekäs” asenne on aina ollut hyvä vaikuttaja ja tapa välittää opetusta eteenpäin, luulen. Marilyn Mansonin, Kotiteollisuuden, CMX:n, Toolin, YUP:n sekä System of a downin kaltaisten bändien kautta tutustuin selkeästi kristinuskonvastaisiin kannanottoihin; että onkin mahdollista laskea uskonsa kristinuskon “symbolisen pahuuden” syliin - tai mikä oli vielä parempaa, hakeutua maanläheisten ja luontoa kunnioittavien filosofisten ajatusten pariin, joissa Jumalan olemassaololla ei olisi mitään tekemistä. Tarkoitan nyt älyä, ainoaa seikkaa, joka tuntuu tekevän lajistani eriävän muihin maailman elollisiin nähden. Järkeä.

Alaston apina
Ihminen on eläin, ja sellaisenaan yhtä arvokas (- tai arvoton) kuin mikä tahansa muukin elollinen, kuten vaikkapa siili tai dinosaurus. Oma, muihin lajeihin nähden ylivertainen älykkyytemme asettaa itsellemme jatkuvan haasteen, tilanteen, jossa emme voi kuin pyrkiä - tai olla pyrkimättä korostamaan lajiamme korkeamman luokan ja arvon lajina. Me todellakin olemme ylivertaisia, se pitää täysin paikkansa. Mikään muu eläinlaji ei ensin hakkaa lapsiaan, lemmikkejään ja puolisoitaan, tee töitä yhtä järjettömällä ja itsesadistisella tarmolla kuin me, tapa miljoonittain oman lajin edustajiaan sosiaalisen statuksen nimissä ja lopuksi ammu kuulaa kalloonsa. Puhumattakaan tavasta, jolla puhumme itsestämme alastomana apinana, vaikka olemmekin luonnon pukeutunein laji. Ainoastaan ihmisen ylivertainen älykkyys mahdollistaa näin järjettömän monipuolisen maailmankuvien kirjon ja vain ja ainoastaan ihmisen älykkyydellä on mahdollista unohtaa, että lajimme toden totta on pohjimmiltaan pieni hynteisiä syövä päästäinen 65 miljoonaa vuotta sitten.

Aiheena: Kaikki, Filosofia & ihmettely