Ihminen.org

Kävin Porissa. Sivarien 33 ilmaismatkaa / vuosi tuntui taas “tää on tosi Jees” -jutulta. Ja sitähän se on.

Heti perjantaina puoli yhdeksältä Porin asemalle junasta(olipas luksusta matkustaa kerrankin Poriin InterCityllä) astuttuani oli tarkoitus lähteä Pub 19:een odottelemaan Miljoonasateen keikan alkua. Lehdessä oli kuitenkin disinformaatiota ja koko homma alkoikin vasta puolenyön jälkeen. Vietimme iltaa dinosaurusten kanssa ja selvisi kaksi(2) asiaa:

• En ole ainoa jonka mielestä on typerää kouluttaa paljon media-assistentteja kaupunkiin, kun ammattikorkeisiin otetaan vain alle 30 per vuosi opiskelemaan medianomiksi. Töitä alalla ei ole moiselle määrälle bitin vääntäjiä, saatikka että ihmisten odotukset alasta ovat nykyään vääränlaiset. Hei kamoon, ei tää oikeasti ole niin seksikästä kun mitä meno ehkä oli 90-luvulla. Ainakin mitä isot pojat on maailmalta kertoneet. Myöskin oppilaiden/opettajien asiakastyöt syövät tulevaisuuden työpaikkoja valmistuvilta opiskelijoilta. Joskin viimeisin seikka on hieman kaksipuoleinen juttu, kaksiteräinen miekka ikäänkuin.
• Taas useampi ihminen tietää raittiudestani, tosin dinosaurukset osaavat suhtautua asiaan huomattavasti sivistyneemmin kuin ikätoverini. Pekka ei ymmärrä vieläkään, mutta se ei ole uutta tämän asian suhteen.

Miljoonasateen keikka oli hyvä, tai ainakin niin hyvää kun millaiseksi livemusiikki voi minusta vain yltää. No siis, ei se ole se musiikki joka on erillaista - en osaa suhtautua siihen laisinkaan siten kuin ehkä pitäisi. Joo, tiedetään, “se on hei parasta koko hommassa” - vaan ei kolahda muhun. Toivottavasti en ole ainutlaatuinen tässä asiassa. Mukavaa on tuntea itsensä väsyneeksi ihmisten keskellä ja jatkaa iltaa ja puhumista siltikin, vaikka vaatteet haisee tupakalle, ympäröivien ihmisten jutut alkavat muistuttaa örinää ja kuulosikin alkaa heiketä. Puhumattakaan äänestäsi, joka on muuttunut käheäksi kohinaksi. Paikka oli oikeastaan aika väljänä, varsinkin kun vertaan taannoiseen Arin DJ-keikkaan Keuruulla jota olin kuvaamassa. Siellä ei mahtunut kääntymään, nimittäin. Ehkäpä dinosaurukset eivät pidä liiasta melusta ja ahtaudesta? Reviiri ja elotila ovat laajempia. Olin luultavasti paikan nuorin. Dinosauruksia oli myös lavalla. Kaikki vanhenee ja kaljuuntuu aikanaan, myös Miljoonasade. Heikki Salo: olisit sylkäissyt sen purkan pois ennen keikkaa, vain laiska hiphoppaava nykynuoriso mällää mälliä lavallakin…

Olenkin muuten nähnyt Miljoonasateen lavalla kaksi kertaa aiemminkin, tosin lapsena. Toinen keikka oli Jyväskylän kompassilla forumin edessä. Toinen, myöskin ilmaiskonsertti, pidettiin eräällä JKL:n kirjaston läheisellä puistoalueella joka on nimenomaan tarkoitettu keikkailuun. Äh, ihan kielenkärjellä… mutta en nyt kykene muistamaan sen paikan nimeä. Kukaan teistä?

Pari juttua vielä Porista. Porissa ei ole yliopistoa. Järkyttävää, sillä sen vuoksi mm. pikaruokaloiden hinnat ovat muuta maata korkeammalla tasolla (kyllä, aivan varmasti vain ja ainoastaan sen vuoksi). Tulimme ryöstetyksi ostaessamme pitsaa sikäläisestä “noutopitsasta”: 7 euroa ja pitsan koko oli järkyttävä! Ajateltiin säästeliäinä sivareina ostaa pitsa puoliksi molemmille, mutta siitä riittikin vain yksi lautasellinen molemmille. Pitsa oli valehtelematta puolet “normaalia” pitsaa pienempi. Sellaisen normaalin pitsan saa Jyväskylässä 4-5 eurolla, kalleimmillaan kuudella. Kotipitsojen hintoja en tiedä. Hyvää se tosin oli, mutta hinta… auts. Oheessa surkean laatuinen kuva.

Lopun Porissaoloajan istuskelimmekin Pekan kotona hänen huoneessaan musiikkia kuunnellen, outoja mitään tarkoittamattomia äännähdyksiä päästellen ja välillä villiin joskin väsymyksen utuiseen väittelyyn antautuen. Tosin, olemme kovin samaa mieltä monista asioista, joten ainoaksi kunnon väittelyaiheeksi jää vain se iänikuinen Jumala-aihe. Ja siinähän ei tunnetusti pääse kukaan koskaan aloitusta pidemmälle, vaikka aikaa siitä keskusteluun kyllä saa käytettyä.

Leffojen katsomiselleni on tapahtunut jotain. En ole törmännyt kuin kerran viimeisten parin-kolmen kuukauden aikana elokuvaan, josta olisin ollut todella innoissani. Tämänmoinen elokuva oli viimeksi JKL:n rakkautta & anarkiaa -festareilla esitetty Nina (Heitor Dhalia) joka oli visuaaliselta kerronnaltaan jotain, minkä kaltaista en ollut nähnyt pitkiin aikoihin. Leffasta tuli Requiem for a dream mieleen, sillä molempia yhdistivät kurjuus, köyhyys ja visuaalisesti Erillainen kerronta. Nina oli kuitenkin jotain erillaista, liekkö sitten pienempi budjetti vai Brasilialainen ohjaaja… Kyselin leffan jakelusta sen Brasilialaiselta levittäjältä, R&A:lta sekä R&A-leffoja Suomessa julkaisevalta Pan Visionilta. Surku ja vingahdus: kukaan ei sitä aio julkaista euroopan puolella, vääryys! Hieman itse leffasta vielä kertoakseni, se perustui löyhästi Fjodor Dostojevskin kirjaan “Rikos ja rangaistus”.

Venäläinen kirjailija Fjodor Dostojevski (1821-1881) on 1800-luvun kriittisen realismin huomattavimpia ja kiistellyimpiä mestareita sekä maailmankirjallisuuden tärkeimpiä vaikuttajia. Rikos ja rangaistus on Venäjän ylistetyimpiä klassikoita. Kertomus Raskolnikovista on syvällinen kuvaus ihmisen sielunelämän ristiriidoista – ja sellaisena aina ajankohtainen.

DVD:idenkin ostaminen on jäänyt viimeviikkoina vähemmälle. Liekkö muutamille ihmisille paasaamani “olen kyllästynyt elokuvien katsomiseen ihmisten seurassa” -virsi tehonnut liian hyvin, surku. Olis edes lukuintoa lukea kirjoja leffojen sijaan.