Ihminen.org

Hyvä vinkki, mistä muistaa mihin suuntaan kelloja pitää aina kulloisenakin tasauspäivänä kääntää: aina kesäänpäin. Nyt syksyllä siis taakse, mikä tarkoittaa tietenkin, JES - saa nukkua pidempään! Juhuu.

Kummallisen väsynyt olen ollut JAO:n asuntolaan muuton jälkeen. Liekkö syynä sitten kaverien leffaillat, romu muriseva jääkaappi sängyn lähellä vaiko ihka aito unettomuus jota illalla päässä pyörivät ajatukset ja/tai stressi minulla aina välillä aiheuttavat. Pitäisi ostaa jotain kevyttä unilääkettä, pääsisi tuostakin vaivasta.

Liekkö väsymys vaiko odottava lettutaikina, joka estää minua nyt korjaamasta saittini CSS:ää kunnolliseksi, firefox-ystävälliseksi. (Käytän operaa). Ehtiihän sen myöhemminkin…

Tämä päivä on mennyt enemmän / vähemmän unissakävellen. Herättyäni klo kahdeksan aamulla(nukun joskus huonosti ja heräilen pitkin yötä, nyt “yöaikani” oli menossa vielä kahdeksalta - menin nukkumaan viideltä(neljältä jos ehdit jo kelloja kääntää) torkuin typerän huonosti klo yhteen asti. Pyöriskelin ja höpisin itsekseni. Lopulta ylös päästyäni ja spagettia napaan vedettyäni lähdin paikalliseen ostoshelvettiin pyöräilemään(jäätymään) tajuamatta että nyt on sunnuntai. Noh, onneksi vähemmän onnellisen kanan pyöräyttämiä munia sai myös siwasta. Ne luomuversiot kun maksaa ihan liian paljon enemmän. Eteismattoja ei siwasta löydy, mutta sillä ei olekkaan kiire. Oikeastaan vain ihan hyvä etten päässytkään tuonne takametsien Sittariin, Ostoshelvettiin: vihaan lööppejä, onko tämä kansa oikeasti niin hölmö ja juoruava että menee ja ostaa joka päivä uuden matti & mervi -katsauksen??? Kobaïa:ssa tuntuu olevan samankaltaisia väristyksiä. Hei, kuulitteko muuten jo, että Matti pääsi Timeen - HYVÄ SUOMI! Kylmyydestä vielä - tai siis, ei kylmyydestä, vaan “sinulla on liian vähän vaatteita päällä”-kelistä. Eräs vanhempi naisihminen ennusti että tänään saataisiin lunta, mutta sitä ei tullut, ainakaan täällä Jyväskylässä. Lapin läänissä sensijaan kyllä, vaude! (Kuva: Tiehallinnon kelikamera).

J.K.
Oikaistaan hieman, etten tietenkään ole unohtanut etteikö siwastakin lööppejä löytyisi - jonotusajat vain ovat hieman lyhyemmät(ei aikaa niiden tuijotteluun) eivätkä ne ole niin näkyvästi esille. Sittarissa jokaisen kassan edessä ja myymäläpuolelle astuttaesa niiden hassujen läppien edessä. (Miksikäs niitä nyt taas kutsuttiinkaan, jotain portteja niiden täytyy olla…)

Tiedättekös, on hyvin ärsyttävää huomata että maitolasi on kaatunut nurin kädessäsi ilman että huomaat sitä muusta kuin että housuissasi tuntuu hieman märältä, koska kuuntelet kuulokkeilla David Bowien “I’m afraid of americans” -biisiä. Kastui lattia, tuoli ja uusi sittarista ostettu räsymattokin.

Mutta hyvä juttu on se että taidan saada tuon GPRS:n toimimaan (pienen säädön jälkeen) XP:hen, jolloin pääsen 1) lukemaan sähköposteja 2) IRCaamaan. Omalla koneellani ei nettiyhteyttä olekkaan ollut sitten toukokuun kotoa poismuuttamisen. Nyt jatkan säätöä, palaillaan astialle.

Lukeekohan tätä joku lääkäri? Mun sormi on nimittäin paisunut jotenkin kummallisesti, pallukaksi. Eikä se vielä haittaa että se näyttää hassulta, mutten pysty liikuttamaan sitä kunnolla ja siihen sat-tuu-uu.

Kivun saa unohtamaan viimepäivinä noussut jännitys Helsingin ammattitaidon MM-kisojen johdosta - ensikuun 18. päivä on semifinaalit joissa Toivottavasti pärjään - ehkä jopa pääsisin mukaan The Kilpailuun. Voittaja pääsee myös Turkuun tuomaroimaan SM-2005-kisoja, mikä jo sekin on mukava juttu. Sivaripaikkani, Jyväskylän ammattiopisto, tekee kisamatkoista “työmääräyksiä” - mikä tarkoittaa käytännössä sitä että voin laskea jokaisen matkoihin käyttämäni tunnin ylityöksi, mikä tarkoittaa hurjasti lisää vapaapäiviä. ou jee!

Raahasin eilen Eliaksen mukaan kirpputorimarkettiin laukaantielle. Tarkoitus oli; ostaa nättejä, sopivan kokoisia metallipurkkeja tarpeeksi. Lopulta ostin 2 metallipurkkia(sinne unohtui hyllyyn yksi jonka olisin vielä halunnut, olis pitäny palata hakemaan…), villapaidan ja yhden pienen savipurkin puukorkilla. Ongelman lähtökohta on siinä, etten pidä siitä että kaappini on täynä ties minkälaista pussia sillä tavalla, että jonain päivänä esim. sokerit tulee sieltä alas kun ne ei olekkaan mahtuneet kunnolla kaappiin. Okei, peltipurkit vie enemmän tilaa, mutta on ne silti siistimpiä kuin pussukat.

En ymmärrä miksi jotkut myyvät ikivanhoja tietokoneita 50 eurolla, kun niiden arvo on käytännössä nolla. Huuto.net:istä samanlaisia saa viidellä eurolla.

Roudasin tänne “työhuoneeseeni” arkistokaapin, jonne olisi tarkoitus rakentaa DV-nauha & CD-arkisto. Tulostin tohon kylkeen ison kyltin; “Salainen arkistokaappi”. Hieno!

Suunnittelen muutes UniBlogia…

Suunnittelin tänään kovasti käyväni ostoksilla: jotain purkkeja teelle, sokerille ja jauhoille joltain kirpparilta (peltiset pyöreet kukkakuvioiset olis ollu todella coool), sekä toolin “undertow” -tupla-LP Airon musiikista. Mutta ulkona sataa kaatamalla eikä mulla ole edes pitkiä kalsareita jalassa!

Elämä on kovaa. Täytyy kait vain kastella itsensä.

Olen vuosien aikana saanut paljon palautetta kotisivuistani (Laturi.org, niitä vanhemmat ja nyt Ihminen.org). Jotkut jäävät mieleen jotkut eivät. Kerran joku kysyi, (ensin kehuttuaan), että saisiko hän kopioida sivustoni taustakuvan. Menin hieman ymmälleni, sillä kysymys oli pienestä pari pikseliä leveästä oranssista valkoiseen feidautuvasta pystykuvasta - sellaisen saisi tehtyä parilla klikkauksella kuvankäsittelyohjelmalla. Ko. henkilön tietotaito ei siis selkeästikkään ollut mitenkään korkealla asian suhteen, eikä hän varmastikkaan saanut käytettyä sivustoni taustakuvaa kovinkaan tehokkaasti - grafiikat kuin suunnitellaan aina yhdelle sivustolle, jolloin ne toimivat huonosti muilla.

Tuolloin annoin luvan, mutta jälkeenpäin olen ajatellut, etten enää antaisi. Kysymys ei ole käytännöstä, vaan periaatteesta - haluan antaa vaikutelman, että välitän työstäni, tekeleistäni ja ettei niitä saa kopioida. Vaikka kyse sitten olisikin parin pikselin feidikuvasta.

Olen mukautunut elämääni pienessä JAO:n tarjoamassa asuntolan yksiössä, kopissani, varsin mainiosti. Ei sillä ettäkö tilan puute olisi ongelma, olin vain ennen 11:n ihmisen ympäröimänä jatkuvasti, paitsi kun poistuin 100 neliön rivitalokodistamme. Nyt minun tarvitsee matkustaa erikseen päästäkseni takaisin sinne, missä koti on. Olen katsonut elokuvia (niistä niin pidän kovasti) ja opetellut ruuanlaittoa (sekin on mukavaa).

Kuuntelen Meiko Kaji:n “The Flower of Carnage”:a, Kill Bill vol.1-leffan soundtrackilta - se on rauhoittavaa kun kuulee kauniin naisen laulavan kielellä jota ei voi itse ymmärtää. (Oletan että nainen on kaunis, jos äänikin on). Jo lausuntatavasta ymmärtää paljon, sekä sävelestä joka niitä kantaa. Tämä on rauhallista, kertoo varmasti monista kauniista asioista.